Randomraportti

Ja en taaskaa ainakaa kirjota koulussa hehe. Ahhhhkera amis. No muttaku on kuvankäsittelyy ja tein oman työni loppuun ajat sitte enkä jaksa alottaa seuraavaa ku ei muutkaa oo viel siin vaiheessa. Niin ja oon täs nyt pari tuntii yrittäny tulostaa yhtä kuvaa mut tuo koulun kiva väritulostin ei oikein oo yhteistyöhalunen. :)))) En oo vasta ku viis kertaa ravannu tonne yläkertaan ja oottanu puolta tuntia sen raksuttaessa että joko nyt, joko nyt?

Junailin itelleni valokuvauksesta hyväksluvun eli vapaapäviä torstaisin! Viime torstain käytin livistämällä kotiin. Kävin samalla kyselemässä työssäoppimispaikkaa Lpr:n teatterilta. Se ei oo vielä ihan varmaa mut luultavasti pääsen ainaki puoleks ajasta eli kaheksaks viikoks. Pitäs vissii yrittää uskaltaa soittaa jonnekki Imatran teatterille jos niille pääsis loppuajaks, hyih, en uskalla! Soittaminen on jotain liian kamalaa... x__x' Jo pelkkä ajatuski saa pulssin nousemaa kahteensataan...

Muttamutta. torstaina oli pikkusisarusten penkkarit. Sain nii kauheet määrät karkkii Sannalta et ihan hirvittää. Se oli pukeutunu peikoks ja Ville puolestaan cowboyks. Mieki olin omissa penkkareissani cowboy, vai pitäskö sanoo cowgirl ja miul oli oikeen punarautias quarterratsuki mukana lännensuitsineen. Voi niitä aikoja, siel rekan kyydissä oli huippua! Torstaina en tainnu syyä muuta ku herkkuja...

Perjantaina oli luvassa Winskinhoitoa ja tosiaan siihen Nata-heppaan tutustumista. Illalla vietettiin äitin synttäreitä hyvän ruuan merkeissä ja söin taas kyllä koko viikon edestä, phuhu. Ruoka oli iha taivaallista. Alotettii ankanmaksalla ja shampanjalla, pääruuaks oli poron sisäfilettä vadelma-punaviinikastikkeella ja herkkutattivatruskoita sekä tietty hyvää parikytvuotista viiniä viinikellarista. Jälkiruuaks oli iha järkyttävä annos tuorejuustovanukasta ja vadelmamelbaa + portviiniä ja sen jälkee syötii vielä juustoja, nomnomnommm! En kyllä oo aikoihin popsinu nii paljon kerralla enkä voi ees käsittää kui miun mahaan mahtu nii paljon ruokaa!

Lauantaina oli herätessä edelleen aika pallo olo, joten jätin aamupalan sikseen ja lahjoin äitin heittämään miut tallille hoitaa Pulun. Sillä pöljällä oli vissii käyny aika pitkäks, sillä tamma odotti miuta korvat hörössä väärässä tarhassa, tarhojen välinen aita tuhannen pirstaleina. Se katteli korvat luimussa paria pikkutyttöä, jotka yritti hommata shettisvarsaa ulos sieltä ja käveli sit miun luo portille (joka vinksotti epäilyttävästi) äärimmäisen tyytyväisen näkösenä. Pujotin päätäni puistellen täystuholle riimun ja fiksailin portin kuntoon erään uteliaan turvan avustamana. Sitte talutin Pulun muutaman mutkan kautta omaan tarhaansa (hänen pöljäisyytensä ei voinut astua eräästä kohdasta matalan aidankappaleen yli, vaikka oli jyrännyt aidasta neljästä kohtaa läpi) ja tarhan portista ulos. Kävin mainitsemassa hoitohevoseni tämänkertaisista tuhoista tallinomistajalle ja siinä samalla Pulu keksi ruveta pelkäämään autoa ja riepotteli miuta pitkin pihoja kauhistuneena puhisten. Käytävällä se steppaili ja viskeli päätään. En välittäny sen toheloinnista vaan tartuin kumisukaan ja kävin koko karvapallon reippaasti läpi. Joku täti katteli käytävällä kauhistuneena ja vetäyty välillä kauemmas ku touhusin ylivilkkaalla tuulella olevan Pulun parissa. Johan se höseltäminenki loppu ku löyty hyvä kohta sä'än vasemmalta puolelta ja voi että hepalla veny kaula ja ylähuuli ku se niin autuaana nautiskeli rapsuttelusta. Pulu oli keksiny että hääpäs tiputtaa nyt talviturkin pois (ulkona toista viikkoa menossa tulipalopakkaset...) ja se irtoavan karvan määrä oli ihan tolkuton. Niitä karvoja oli jopa miun suussa ku sain harjauksen päätökseen. Ku heppa oli harjattu, vein sen takas tarhaan ja pelastin samalla yhen newforestvarsan takertumasta jonkun nimeltämainitsemattoman katkomiin sähkölankoihin. Rullasin niitä lankoja kyseisen varsan avustuksella pois jaloista (se riepotteli Pulun tolppaan ripustamaani riimua aina ku miun silmä vältti) ja ku varsa kyllästy ja hipsi silvottujen aidanpätkien lomitse toiseen tarhaan heinäkasalle, tuli miun seuraks sellane heppa, joka ei koskaa anna kiinni tarhassa. Sitä sitte rapsuttelin ja tultiin hyvin juttuun. Hassuja nuo kaviolliset. :D

Sunnuntaina oli menoa ja meininkiä. Heräsin kaheksalta ja pyöräilin rapeassa -30 asteen pakkasessa tallille, jossa ahkerasti mätin Natan ja Winskin karsinat puhtaaks, laitoin niille ruuat sisällyttäen niihin roppakaupalla porkkanoita, harjasin tarhaanpääsyä odottelevan Winskin ja lakaisin tallin lattiat. Sitte kruisailin tukka putkella takas kotiin, kävin pikasuihkussa ja pakkasin tulipalokiireellä kamat kasaan ja suoriuduin autoon. Kuskina toimi Sanna-ressukka, joka näytti nukkuneen rukoukselta edellispäivän abiristeilyn ja penkkarihumun jäljiltä... Selvittiin juna-asemalle ja ehdin junaan, joka oli KERRANKIN ajoissa! Niin lähtöasemalla kuin määränpäässä. Rasti seinään.

Hyppäsin pois Lahden sijaan Tikkurilassa, koska järjestettiin Hilun kanssa Mimille pienimuotoset yllätysjuhlat ku sillä oli ystävänpäivänä synttärit. Touhuttiin pöytä täyteen herkkuja ja koristelin ihQt kiemurapillit ja isot lasit käherretyllä lahjanauhalla. Olin edellisiltana askarrellu meille pelottavat juhlahatutki. :'D Sit ku pahaa-aavistamaton Mimi saapu ovelle, laitettiin yks sen lempibiiseistä soimaan ja Hilu tyrkkäs postiluukusta rappukäytävän puolelle hurjan "YLLÄTYS"-plakaatin. Synttärisankarimme oli hiukkasen niinkun wtf ja juttu valkeni sille vasta ku se astu ovesta sisään ja sai tervetuliaismaljan kätösiinsä. Tuputettiin Mimille lahjat ja sit mässättiin ihan järkyttävä vuori herkkuja ja kikateltiin sohvalla loppuilta. Huhhuh, apua. Juttujen taso taas 10++ Lähin illalla Lahteen ja raahasin pari postausta takaperin näkynyttä maalauspohjaa mukanani. Tuskaa! Mutta pääsin onnellisesti perille nyssäköineni ja sain ilokseni huomata jättäneeni murjun taas kivan räjähtäneeseen tilaan. Tiskivuori lallallaaaa...

Viikko meni miten meni, koulussa alettiin nyt suunnittelemaan nukkeja. Mie teen jonku tosi randomin, teemana on kasvit ja miulla on aiheena hilla. Sille tulee kai lapintakki ja jättimäinen hilla killumaan päälaelle, hitto että tuun kusemaa koko homman. Mut ei ssshe mitään, en jaksa nyt murehtii asiaa koska oon puolentoista tunnin päästä lähössä armaasta murjustani, joka on muuten kerranki siisti (!), suuntana juna-asema, Riihimäen kautta Rovaniemelle ja sieltä bussilla edelleen Ivaloon. Hiphei, pääsen pois täältä kaupungin metelistä kokonaiseks viikoks! Olettaen et miun juna ei hyydy matkan varrelle.

perjantai 25. helmikuuta 2011

FREAK

FAIL.

Mulkosilmänen narkkarisammakko. Näkisin ainaki painajaisii jos tollane killittäs huoneen seinällä!
Ps. En haluu enää ikinä koskee vesiväreihin enkä peiteväreihin enkä ylipäätään mihinkään väreihin. En vain osaa. >___<'

Tuskaaaaaaa!

Please shoot me.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Back in Business

 Khhm... En ainakaan kirjota tätä koulussa tunnilla ehhehe :D:D Ahkera amis.



Todistusaineistoa! Miun istunta on kyl jotai iha järkyttävää...

 Mie kipusin taas monen kuukauden tauon jälkeen hevosen selkään pari viikkoa sit! :))) Pulun omistaja oli matkoilla ja kysy miulta ekaa kertaa että haluunko ratsastaa.

Melkeinpä tasan vuos sitte sain kunnian olla eka ihminen, joka kävi Pulun selässä ku sen ratsukoulutus alotettiin. Ku satuin olemaa kevyt ja tammalle tuttu. Sillä ei ollu sillon vielä edes satulaa. Muistan edelleen elävästi sen pimeen illan ku seisottii keskel kenttää ja makasin Pulun seläs mahallaa rapsutellen sen kaulaa samalla kehuen kummastunutta heposta kilpaa sen omistajan kanssa. Sit hivuttauduin varovasti istumaa ja voi että Pulun pyöree, lämmin selkä tuntu maailman täydellisimmältä paikalta. Siitä lähtien oon salaa haaveillu että pääsisin sinne kerran takas. Ja ei kyllä ollu pettymys ku sinä kauniina lauantaina kipusin Pullanmurun selkään. En oo ikinä istunu nii mukavassa kyydissä! Ihanku olis upottavan pehmees nojatuolis matkustanu.Vitsi että tolla tammalla on taivaalliset askellajit! Ja se oli muutenki ihanan reipas. Eka ratsastuskerta meni toisiimme totutellessa. Oli iha hassua istuu hepan kyyissä ku puoltoista vuotta oon touhunnu sen kans pelkästään maastakäsin. En oikeen osannu ees jännittää ku tunnen hevosen kuitenki sen verran hyvin. Pulu oli varsin menevä tapaus, eihä se olis malttanu kävellä aluks ollenkaan! Hassu pieni. ♥ Taino, ei mikään kovin pieni jos tarkkoja ollaan. Kruisailtiin kentällä tunnin verran ja sitte vein hikisen ratsuni hyvillä mielin talliin. Harjasin ja rapsuttelin, heitin loimet niskaan ja vein takas tarhaan nauttimaan auringosta.

Illemmalla kävin vielä Winskin luona. Olin luvannu liikuttaa senki, mutta epäröin jonkin aikaa että mennäkkö selkään vai juoksuttaakko vaan. Mut kerran ku sen Pulupikajunan kyytiinki olin kavunnu, ni aattelin että ratsastetaan nyt sit kunnolla.Winski höris miulle ku hain sen tarhasta. Ratsastin kentällä ilman satulaa kaikessa rauhassa, täydessä hiljaisuudessa, lumihippujen leijaillessa taivaalta. Tunnelma oli taianomainen. Winskillä ei ollu mihinkään kiire, se käveli vakaasti eteenpäin ja teki nätisti kaiken mitä pyysin. Ilman satulaa ratsastaminen on kyl ehkä maailman ihaninta! Ainaki sellasella hevosella, johon voi luottaa ja joka ei turhia hötkyile, tosin sillon aikanaan ratsastustunneilla vetelin satulattomat tunnit ilosena aina niillä tallin reippaimmilla kaahottajilla... :D

On kyllä hauska miten erilaisia persoonia Pulu ja Winski on. Ne on ku yö ja päivä. Pulu on tosi utelias ja seurallinen, sellanen kunnon introvertti. Se on aina innolla menossa mukana, vauhdikas ja energinen. Pilkettä silmäkulmastakin löytyy. Tamma myös rakastaa rapsuttelua yli kaiken. Winski taas on todella rauhallinen ja äärimmäisen kiltti, mutta ei kovinkaan seurallinen. Se on selvästi harkitsevainen eikä sähellä ja pitää mielummin vähän etäisyyttä ku tunkee syliin tai no päätänsä se kyllä tykkää hangata jokaiseen vastaantulijaan. Ja osaa se Winskiki välillä kepposia keksiä.

Sunnuntaina kävin juoksuttamassa Pulun. Se oli lievästi sanottuna ylienerginen. Koko matkan kentälle se olis ravannu ja ku päästin sen lopulta kentän keskellä ympyrälle, se pyrähti laukkaan viskellen villisti päätään. Kesti jonkin aikaa neuvotella siitä, että juoksutusympyrä on pyöreä ja että suuntaa ei vaihdeta omin luvin kesken kaiken. Ei sille höslälle kyllä voinu muuta ku nauraa. Tamma taantu ihan pikkuvarsan tasolle. :'D Pakkanen kiristy siinä samalla ku oltii ulkoilemassa ja Pulun karvat oli iha valkees huurus ku lopeteltiin. Vitsit et se oli kaunis, kunnon kuurahevonen!

Seuraavana viikonloppuna kävin taas ratsastamassa. Tällä kertaa meni jo huomattavasti rauhallisemmin. Pulu alko kuuntelee ja maltto keskittyy ja tuntu tosi kivalta! Se on kyl maailman ihanin otus! ♥ Voi ku oisin parempi ratsastaja, pelkään et pilaan hienon hevosen. Vaik Pulun kyydis onki mahtavaa, tykkään silti enemmän puuhata sen kans iha muuten vaan maasta käsin, harjailla ja rapsutella.

Viime viikonloppuna olin Kotkassa kaverini, Hennan, luona ja se mokoma heitti miut sielläki hevosen selkään! :D Tallustelin maastolenkin Aleksi-ponilla ja se oli varsin hauska tapaus. Ja hirmusen nätti! Olin kyllä iha umpijäässä sen tallirupeaman jälkeen vaik oli toppahousut ja kaikki. Sailaa ei vaan oo luotu tulipalopakkaseen. Tulis jo kesä!! Oli kiva nähä taas pitkästä aikaa, viime kerrasta taiski olla jo kolme vuotta. o__o Viime viikonloppu oli kyl varsinainen kaveriviikonloppu ku perjantaina olin Mimillä, lauantaina Kotkassa ja sunnuntaina lapsuuden kaverini, Iida tuli käymään. Ihana nähä ihmisiä!

Tänää kävin taas hoitelee Winskin ja samalla tutustumassa uuteen, eli kolmanteen hoitoheppaan, Nataan. Se on sellanen tosi kiltti ja symppis 25-vuotias lämppäritamma samalta tallilta ku Winski. Saisin sitäki liikuttaa mut jää nyt nähtäväks, hoitaminen on kivempaa. On myös ihana ku tietää auttavansa muita, ku voi edes jossain tuntee ittensä hyödylliseks ja tarpeelliseks. Pitäs varmaa hakeutuu opiskelemaan heppa-alalle ku aina mie itteni tallilta löyän koulun sijaan.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Mission completed!

En ois ikinä uskonu näkeväni tätä päivää mut norsu tuli valmiiks! Hitto ku on nii surkee kamera Lahessa, melkeen saa kuvista selvää.

Mulkosilmä ja räpsyripset.

Nam mikä kuvanlaatu! Pääki näköjää vinos.

 

tiistai 8. helmikuuta 2011