Oon aivan sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että pääsin osana sirkusporukkaa Erasmus+ nuorisovaihtoon Kanarialle. Miulla oli jo kesästä asti sellanen fiilis, että matkasta tulee mahtava, mutta että näin mahtava? En muista, koska viimeks oisin ollu yhtäjaksosesti niin onnellinen, niin pohjattoman onnellinen. Ei sillä että miun viimeaikanen elämä Suomessa olis ollu jotenki onnetonta, päinvastoin, mutta se Kanarian valo ja lämpö, ne ihmiset ja ylipäätään se koko paikka nosti miun mielialan johonki aivan ennenkokemattomiin sfääreihin. Lähes joka päivä, jos pysähdyin miettimään ja katselemaan ympärilleni, onnen kyyneleet tulvahti silmiin. Oli niin kertakaikkisen hyvä olla. Tää matka tulee säilymään miun sydämessä ikuisesti.
Lähettiin kuun ekana lauantaina matkaan. Lento lähti vasta kahen maissa, joten saatiin oikein mukavan mittaset yöunet, ku kentällä piti olla vasta puoliltapäivin. Teki mieli hihkua ääneen silkasta riemusta, kun kone pääsi kiitoradan alkupäähän, lähti kiihdyttämään ja nousi lopulta ilmaan jättäen masentavan, hyytävän, syksyisen jääkaappimaan kauas taakseen. Oikeesti se euforinen tunne ku pääsee pois Suomesta! Ah. Meillä oli kaks vaihtoa, ensin Amsterdamissa, jossa aika kulu nopeesti pariakrobatian, temppuilun ja jongleerauksen merkeissä ja sen jälkeen vietettiin yö Madridin lentokentällä. Ei ihan turhan montaa tuntia tullu nukuttua siellä, mut miulla oli ihan käsittämättömän hyvä ja freesi olo herätessä. Kaikki muut raukat oli aivan kuoleman partaalla ja raahusti koomaisina jatkamaan unia viimoselle lennolle.
Sunnuntaiaamuna Kanarialla sai viimein heittää hyvästit pitkille housuille ja fleecetakille, voi mikä lämpöaalto meitä Las Palmasin kentällä tervehtikään! Siitä hetkestä lähtien olin pelkkää hymyä matkan loppuun saakka.
Huristeltiin bussilla hostellille, jossa meiän oli määrä yöpyä kaheksan hengen sekahuoneissa. Suihkut ja vessat oli yhteiskäytössä. Normaaliolosuhteissa tällanen järjestely ois aiheuttanu melkoista ahdistusta, sillä tarvitsen erittäin paljon omaa tilaa, mutta jostain syystä hostelli tuntu heti tosi viihtyisältä, eikä huoneen jakaminen yhen puolitutun suomalaisen ja kuuden vieraan ulkomaalasen nuoren kanssa tuntunu yhtään kamalalta ajatukselta. Viikko meniki tosi mukavasti. Meiän about 50-henkinen suomalaisista, espanjalaisista, portugalilaisista ja saksalaisista koostuva vaihtoporukka asutti käsittääkseni yksinään hostellin yläkertaa, joten kaikki ovet oli aina auki, ihmiset hengaili millon missäki huoneessa ja omien matkatavaroiden suhteen oli tosi luottavainen olo. Öisin yhteisissä tiloissa (ja vähän myös huoneissaki) riitti vilinää ja vilskettä, mutta sain nukuttua paremmin ku ikinä Suomessa. Nukahin joka ilta melkein heti ku painoin pääni tyynyyn, mikä on aivan ennenkuulumatonta ja heräsin joka aamu virkeenä ja levänneenä. Suomessa uni ei tule ja joka aamu väsyttää vaikka nukkuis miten pitkään.
 |
| Tältä näytti meiän huoneessa ennen muiden maiden edustajien saapumista. Tosta verhon peittämästä ikkunasta pääs kiipeemään kätevästi "terassille", jota pitkin pääs meiän yleisimpään ajanviettopaikkaan/treenitilaan. |
Asetuttiin taloksi, otettiin raikastavat suihkut ja treenailtiin vähän muiden saapumista odotellessa. Espanjalaiseen tapaan kaikki aikataulut veny jo heti alusta lähtien, joten ehittiin käyä vielä syömässä ja kiertelemässä vähän Las Palmasin keskustaaki.
 |
| Nää pienet kujat oli niin ihania!! Ja kaikki kadut oli hurjan siistejä, ei roskia missään. |
 |
| Sirkusporukassa liikkuessa parasta on se, kun voi alkaa spontaanisti akroilla keskellä kaupunkia ja kaikki on ihan täysillä mukana. Viihdytettiin paikallisia ja turisteja useempaan otteeseen reissun aikana. |
Sunnuntai oli virallinen saapumispäivä, joten vasta maanantaina alko varsinainen ohjelma. Maanantai meni vielä pitkälti alkuinfohöpinöitä kuunnellessa ja tutustellessa, mutta tiistaina päästiin viimein tositoimiin. Heti aamusta meillä oli lehdistötilaisuus kaupungintalolla koskien sirkusfestareita, joihin meiän oli määrä osallistua yhteisellä gaalaesityksellä. Tämän jälkeen kierreltiin yhessä vähän lisää Las Palmasia ja iltapäivällä alotettiin kokoamaan esitystä.
Iltaohjelmassa meillä oli international night, jossa esiteltiin osallistujamaista Suomi ja Portugali. Suomiesittelyssä me mm. näyteltiin pantomiimina kaikkea Suomen erikoisuuksia, kuten saunomista, avantouintia lumihangessa pyörimisineen, eukonkantoa, kännykänheittokilpailuja ja bussipysäkillä odottamista ja muut sai arvailla, mistä on kysymys. Lopuks tanssittiin koko porukka yhessä letkajenkkaa ympäri salia ja tarjottiin tietysti myös ruisleipää ja salmiakkia.
Myöhemmin illalla yhteisen ohjelman loputtua päädyin itsekseni seisoskelemaan terassille. Muut treenaili ja piti hauskaa viereisessä treenitilassa ja siinä pimeydessä, Las Palmasin lämpimän yön syleilyssä, kirkkaan tähtitaivaan alla miut valtas aivan suunnaton onnentunne. Pystyin seisomaan siinä keskiyöllä, lyhythihasessa paidassa kattomassa tähtiä
enkä palellu. En oo varsinaisesti itkeny ainakaan vuoteen, enkä muista kovinkaan montaa kertaa itkeneeni ilosta, mutta tuona yönä onnen kyyneleet lähti virtaamaan pitkin poskia, eikä siitä meinannu tulla loppua millään. Itkin ja hymyilin, olin aivan pohjattoman onnellinen. Viimeinkin paikka, jossa ei palele edes öisin, paikka, joka on täynnä samanhenkisiä ihmisiä, sirkusta, aurinkoa, lämpöä ja valoa. Asiat ei olis voinu olla enää paljon paremmin.
 |
| Treenitilassa näytti iltasin usein tältä, porukka piti siellä rennosti hauskaa millon missäki merkeissä. |
Keskiviikko oli aivan mahtava päivä, lähettiin käymään kanarialaisessa sirkuskoulussa, jossa alettiin treenaamaan gaalashown lajikohtasia esityksiä. Miun oli tarkotus tehä nuoranumero yhen portugalilaisen kanssa ja kokeiltiin ihan uusia ja tosi inspiroivia juttuja ku tää Tommaso keksi alkaa yhdistellä pariakrobatiaa ja nuoraa. Se neuvo lisäks, miten kans ihmistä pystyy seisomaan ja kävelemään löysällä nuoralla samanaikasesti, ei vitsit että se oli siistiä! Mie opetin vastavuorosesti sille olka- ja niskaseisontaa.
Tommason siirryttyä ohjaamaan loppuajaks jonglöörejä, menin kokeilemaan pitkästä aikaa tiukkaa nuoraa ja miun seuraan liitty sirkuskoulun johtaja, joka oli aivan uskomattoman ihana ja sydämellinen tyyppi ja anto hurjan hyviä neuvoja. Se neuvo miuta myös tasapainopallon kanssa ja sain tosi paljon uusia harjotteluideoita, seuraava tavote on oppia hyppimään hyppynarua pallon päällä. Viimeinki tapasin ihmisen, joka ties jotain tasapainoilusta, nautin aivan suunnattomasti niistä hetkistä, jotka miulla oli kunnia viettää tän miehen opissa. Oon junnannu Suomessa jo kauan paikallani tasapainojuttujen suhteen ku en keksi ite oikein mitään uutta, mitä vois kokeilla mut tän yhen aamupäivän aikana tuntu et sain enemmän informaatiota ja ideoita ku koko tähänastisen sirkusurani aikana yhteensä! Kaiken kruunas vielä se, kun sain lähdön hetkellä tältä koulun johtajalta lämpimän halauksen ja kutsun tulla käymään ja opettelemaan lisää, jos satun jossain elämäni vaiheessa vielä siellä päin liikkumaan. Olin koko loppupäivän ihan pähkinöinä ja istuin koko bussimatkan suupielet korvissa ku en vaan pystyny lopettamaan hymyilemistä ja sain oikeesti tehä töitä ettei se ilo ja inspiroituneisuus tulvinu vielä lisäks kyynelinä silmäkulmista. Tää oli yks miun elämän antoisimmista ja hienoimmista aamupäivistä!
Iltapäivällä kasattiin jälleen gaalaesityksen yhteisiä kohtauksia ja illan international night piti sisällään Espanjan ja Saksan esittelyt. Lienee sanomattakin selvää, että nukahdin jälleen erittäin onnellisena.
 |
| Ps. Älä treenaa pariakroa juuri ennen lähtöä ulkomaille, jos ajattelit käyttää lyhyitä vaatteitä, etkä halua näyttää hakatulta koko matkaa. :D |
