Parit kynnet ja Helsinkivisiitti

Ei oo koskaan pysyny kynnet katkeilematta näin pitkään. *koputtaa puuta*

Pääsin viime sunnuntaina isin kyydillä Helsinkiin, käytiin miun kummitädin ja serkun synttäreillä. Sit olin ensin yötä Villellä, juttua riitti kolmeen saakka yöllä, hups vaan. Ja seuraavana päivänä ahdistuttiin Sannan kanssa Helsingin ihmispaljoudessa jouluostoksilla ja käytiin kattomassa Hobitti II. Oli kyllä aikamoinen efektioksennus.

Oon joskus lukenu sen kirjan ja kuuntelin sen muistinvirkistykseksi tässä ihan hiljattain äänikirjana ommellessani keppihevosia ja kadun katkerasti et tulin sen kuunnelleeks koska leffaa kattoessa enää vaan vituttaa. Tykkäsin mielettömästi kirjasta ja sen seikkailut olis saanu varmasti todella tyylikkäästi tiivistettyä yhteen TSH-tyyliseen elokuvaan. Mut ei ku niitä leffoja on pitäny rykästä kolme ja kaikki kirjan kohtaukset on räikeästi ylidramatisoitu, sivujuonena on ties mitä hiisihärdelliä ja Azogia, joita ei mainita kirjassa sanallakaan, yhtä mittaa loikkii jostain pusikosta vihollisia kimppuun ja 3D-säikytysefekteä naamalle, hirvee action ja rähinä päällä koko ajan.

Toisaalta se ykkösosa oli pahin pettymys ku oli oottanu samanlaista eleganttiutta ku TSH:ssa, joten olin jo osannu varautua kakkososanki olevan levotonta toimintafantasiaa. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on filmatisointi kirjasta, mutta yhyy silti. Miks tommone hirvee mähinä on niin suosittua nykyään.

Synkmetsän haltiasalit oli kuitenki onneks nättejä, siellä sai vähän aikaa hengähtää (mitä nyt joku hiton örkkitappelu oli sinnekki pitäny sulloa) ja Smaug oli upeesti animoitu. Oisin tykänny näistä kahesta ensimmäisestä elokuvasta huomattavasti enemmän jos toi Azog-sivujuoni olis jätetty kokonaan pois. Ärsyttää ku on oikein väen väkisin pitäny keksiä joku örkkikavalkadi, joka on hönkimäs koko ajan niskaan ja vaanii jokasen puun ja pensaan takana vaikka itse kirjassa olis kyllä jännitystä ja seikkailua ihan riittämiin.

Illalla dippailtiin vielä Sannan kanssa ja kateltiin Muumilaakson tarinoita, tuli valvottua höpötellessä jälleen turhanki pitkään mut sen siitä saa ku näkee sisaruksiaan vaan pari kertaa puoleen vuoteen.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Taikaniitty 26.11.

Saila goes kuntosali

Kyllästyin totaalisesti kotona istumiseen ja paisumiseen ja hommasin marraskuun alussa salikortin. Pääsen salille 24/7 ja saan myös käydä niin monella ryhmäliikuntatunnilla ku sielu sietää. Personal trainer laati miulle viel kaupan päälle sellasen helpon saliohjelman, jonka avulla on hyvä alkaa kehittää peruslihaskuntoa. Oon jo iloiseksi yllätyksekseni huomannu kehitystä lihasteni voimatasoissa. Käsien osalta oon aivan järkyttävän toispuoleinen ku käytän tallilla talikkoa vaan yhellä puolella, en osaa lakasta tai mättää paskaa kädet toisin päin. Etunojapunnerrusta jäljittelevässä laitteessa oikee käsi ois jaksanu ihan hyvin mut vasen hyyty jo kolmannen sarjan alussa säälittävällä 15 kg painolla. Nyt jaksan tehä sarjat jo kunnialla loppuun ja käsipainojen kanssa hartialihaksia kehittäessä oon siirtyny hurjasta kahesta kilosta kolmeen, eikä käsien kokoero oo enää niin valtava. En toisaalta kaipais käsiini yhtään enempää näkyvää lihasmassaa, ärsyttävää ku niissä kyllä patti kasvaa mut muu vartalo höllyy vaan entisellään. Mut hiljaa hyvä tulee, tavotteena olis yrittää kiinteytyä rinnasta alaspäin, ehkä oon rantakunnossa vuonna 2020. Jalkaprässillä voimien kasvaminen on ollu huomattavinta, alotin 40 kilosta ja nyt menee 60 kg vähän liianki kivuttomasti. Ei mee enää kauaa ku oon tuplannu alotuspainot.

Teen tota saliohjelmaa yleensä kaks kertaa viikossa ja sit 2-3 kertaa pyrin tekemään jonku aerobisen treenin. Crosstrainer on kyllä ihan lemppari! En oo harrastanu hengästymiseen asti liikkumista vuosikausiin ku en pysty lenkkeilemään penikkataudin takia, mut crossari ei ilokseni ota jalkoihin ja sillä saa sykkeet ylös tehokkaasti. Sitku ne on viel nii moderneja vempeleitä et saa valittuu kaikenmaailman intervallitreenit ja mäkikiipeilyt ja kateltuu samalla telkkarii koneen näytöltä ni ei kyllä koskaan oo ollu kuntoilu kätevämpää. Aika kuluu ihan siivillä. Vähän kyl ärsyttää vaan ku oon salilla aina sellasiin aikoihin et tv:stä tulee pelkkää Gordon Ramsayta ja Jamie Oliveria ja sit kotona oottaa vaan joku kämänen maitorahka.

Oon käyny testailemassa muutamaa ryhmäliikuntatuntia, kuten Zumbaa ja että voiki ihminen olla jossain huono! Jalat vielä menee jotenkuten mut ei tuu kesää jos kädet pitäs saada yhdistettyy liikkeeseen mukaan. Sit kävin yhellä vatsapakaratunnilla enkä oo koskaan elämässäni ollu niin kipee ku sen jälkeen! En meinannu päästä salista portaita alas ku tuntu et reidet pettää alta hetkenä minä hyvänsä, vaapuin kolme päivää polvet tikkusuorina ku ankka, portaiden nousu oli vaivasempaa ku reumatismista kärsivällä vanhuksella ja heräsin yöllä joka kerta ku käänsin kylkeä koska au. Meni melkein viikko toipua siitä koettelemuksesta ja taidan tässä kiltisti vaan tehä tota saliohjelmaa vielä jokusen viikon ennenku yritän uudestaan.

Voiku toi sali ois lähempänä, muuttasin varmaan sinne asumaan. Ihana ku miulla on viimein joku harrastus ja sisältöö tässä elämässä ku tallillekkaa ei enää pääse ku kerran viikossa.

Marraskuun ilopilkku

Varja tulla tupsahti marraskuun puolivälissä kyläilemään, kun hänellä oli loppuviikko vapaata koulusta. Pyörittiin vähän kaupungilla, katseltiin jokunen elokuva ja popsittiin tietysti paljon ja kaikkea. Käytiin myös joku ilta satamassa ja linnotuksessa kuvailemassa kaupungin valoja, sekä tehtiin pieni visiitti moikkaamaan Noksua. Sunnuntaina oli aivan järkyttävä myräkkä ulkona ja meiltä meni aamupäivällä sähköt. Eipä siinä mitään, ihan yleistä täällä päin että vähääkään enemmän ku tuulee tai pyryttää ni sähköt sanoo naps mutta yleensä ne tulee sentään tunnin sisällä takas. Tällä kertaa Lappeenrannan energia tais tehä henkilökohtasen ennätyksensä ja oltiin 11 tuntia sähköttä.

Ensimmäiset kuus tuntia menetteli. Päivänvaloa riitti sentään neljään saakka ja isi taiko meille sapuskaa autokatoksen suojissa kaasugrillillä sekä retkikeittimellä. Sitte tuli pimeä ja saatiin elellä loppuilta kynttilänvalossa. Pelattiin Varjan kanssa ylhäällä lautapelejä ja grillailtiin irtokarkkeja kynttilän liekissä (oli muuten pirun hyviä). Onneks meil on varaava takka ni ei tarvinnu pelätä paleltumiskuolemaa. Joskus kymmenen maissa sähköt viimein palas ja voi sitä tunnetta ku sai laittaa kunnon kirkkaat kattolamput päälle ja avata koneen! Olihan se kynttilänvalo toki tunnelmallista mut ei kyllä nähny tehä yhtikäs mitään. VR oli tietty ihan kaaoksessa koko päivän, tyyliin kaikki yhteydet oli korvattu busseilla, joten Varja katso parhaaks lähteä vasta maanantai-iltana, jollon suurin osa rataosuuksista oli saatu raivattua käyttökuntoon.

Ihana ku oli pitkästä aikaa kylässä ystävä, jonka kanssa on niin luontevaa olla.