Ja kiviäkin kiinnostaa

Millaista on opiskella geologiaa? Mitä tuo hämärä tieteenala edes pitää sisällään? Täytyy myöntää, että miulla ei ollu harmainta aavistustakaan vielä siinäkään vaiheessa ku sain hyväksymiskirjeen, että mitä oon tarkalleenottaen lähössä opiskelemaan. On se tässä onneks pikkuhiljaa alkanu selviimään ja oon ollu ihan positiivisesti yllättyny, kurssit on ollu mielenkiintosempia ku oletin. Silti oon vähän kahden vaiheilla, toisaalta houkuttelis hakea ens keväänä uusiks lukemaan bilsaa mut toisaalta siinäki aineessa on niin hirveesti hommaa. Ylipäätään minkään alan opiskelu yliopistotasolla ei oiken innosta ku kaikessa on niin paljon lukemista. Mut onpahan nyt ees jotain tekemistä ettei tartte työttömänä olla.

Ihmisten eka mielleyhtymä geologiasta tuntuu olevan kivet. Jep. Kiviä me kyllä ollaan tuijoteltu ihan kiitettävästi koko syksy. Pari havainnollistavaa kuvaa tulevan kivilajitentin aineistosta:

Mut geologia pitää onneks sisällään paljon muutakin. Esimerkiks koko maapallon toiminnan, johon kuuluu kaikki siistit ilmiöt, kuten laattatektoniset prosessit, maanjäristykset ja vulkanismi. Myös paleontologia kuuluu geologian alle, joskin siinä on tärkeässä roolissa myös biologia.

Ihan alkusyksystä perehdyttiin mineraalien kiderakenteisiin ja pyöriteltiin puisia kidemallipalikoita opetellen hahmottamaan niistä symmetrioita, sit opeteltiin tunnistamaan mineraaleja ja lopulta mineraaleista koostuvia kivilajeja. Noi kivilajit on ihanan selkeitä verrattuna mineraaleihin ku kaikki näytteet on ihan erinäkösiä ja niitä on vaan abouttiarallaa 25. Epämääräsiä mineraalimöhkäleitä piti puolestaan tunnistaa 50 ja niistä piti myös osata kemialliset koostumukset. No en kyllä ihan osannu enkä edes melkein mut arvasin hyvin tentissä ja pääsin läpi.

Miulla on pitkänä sivuaineena biologia, koska oon allerginen matikalle ja välttelen siksi muita mahdollisia ja suositeltavampia sivuaineita (matikka, kemia, fysiikka, tietojenkäsittelytiede) ku ruttoa. Geologia + pitkä biologia-kombolla voin maisterivaiheessa erikoistua paleobiologiaan ja paleoklimatologiaan (jos koskaan selviän edes kandiksi asti) eli miusta voi tulla isona paleontologi. Ei kyllä sinänsä ihan hirmusesti innosta tämä tulevaisuudennäkymä mut kattoo nyt. Sit ainaki pääsis muuttamaan pois tästä jääkaappimaasta koska täällä ei oo paleontologeille töitä. Ravaan nyt sitte pari vuotta Viikin ja Kumpulan väliä ellen sit tosiaan muuta kokonaan sinne Viikin puolelle biologien riveihin.

Saila opiskelee.

Muttahei, yks kiva kurssi miulla on parhaillaan meneillään, josta oikeesti nautin! Nimittäin yliopiston pakollinen neljän opintopisteen vieras kieli, eli tässä tapauksessa enkku. Että on ihana kuulla englantia piiitkästä pitkästä aikaa! Meiän opettaja on ihan mahtava, sellanen tosi huumorintajunen, päälle kuuskymppinen miekkonen Afrikasta, joka haluaa englannin opiskelun olevan rentoa ja mukavaa ja sitä se todellakin tuolla kurssilla on! Kotitehtävät - oh shit muuten, huomenna pitäs viel kirjottaa joku leffaesittely englanniks.......... ei tietenkään nappaa mut niit ei onneks tuu joka kerta. Me vaan höpötellään tunneilla kaikenlaista ja aika kuluu ku siivillä.

Kärsin tosi pahanlaisesta esiintymiskammosta ja viihdytin itteeni yks kerta ottamalla sykemittarin matkaan enkuntunnille. Pääsin sykelukemaan 160 jo ihan vaan sillä, että vastasin yksinkertaseen kysymykseen omalta paikaltani, luokan turvallisesta takanurkasta. Eihän tässä tarvii kuntoilla ollenkaan, avaa vaan suunsa ja puhuu! Ajan myötä noilla tunneilla puhuminen on onneks käyny vähän helpommaks, en enää oo ihan niin hirveessä paniikissa jos pitää sanoo jotain ku kurssin alussa. En silti kyllä edelleenkään käsitä, kuinka selviän pakollisesta suullisesta esitelmästä, joka pitäs esittää valitsemastaan aiheesta ennen joulua. Onneks miun vieressä istuu toinen geologian fuksi, jolla on ihan sama ongelma ni on edes vertaistukea!

Ja sit vielä yks juttu tähän loppuun enkuntunnilta, jonka jaoin menneellä viikolla Facebookissakin:

"Tiesin jo ysiluokalla opetellessani matikantunnilla piin likiarvoa trigonometristen funktioiden sijaan, että siitä tulee olemaan miulle paljon enemmän hyötyä (tai ainaki viihdearvoa) elämässä ku mistään sinin ja kosinin handlaamisesta.
Tänään enkuntunnilla oli aiheena muisti ja opettaja kysyi randomisti miulta, pikku geologilta ryhmän matemaatikoiden sijaan, monenko desimaalin tarkkuudella muistan kyseisen vakion. Sen naama vähän venähti kun reippaana kipitin taululle kirjoittamaan ensimmäiset 50."

Tää herättää miussa edelleen hilpeyttä, miten suuri todennäkösyys oikeesti, että oon joskus yläasteella opetellu piin likiarvoa tylsyyksissäni matikantunnilla ja sit yliopistossa englanninopettaja osottaa juuri miuta kaikista luokan oppilaista ja kysyy, monenko desimaalin tarkkuudella muistan sen? Olin vissii opetellu sen aika hyvin ku viel kaikkien näiden vuosienki jälkeen muistin.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Tilanneraporttia

Miulle on tapahtunu niin kauheesti Helsinkiin muuttamisen jälkeen etten tiiä mistä alottaa. Jotta teksti ei venyis ihan tähtitieteellisen pitkäks ni yritän nyt vaan tiivistää kaikki pääkohdat vähän sinne päin. Tällä hetkellähän miun pitäs olla opiskelemassa ahkerasti mitoosia, meioosia, dna:n transkriptiota ja ties mitä muita sanahirviöitä, sekä tietysti kaikkia toooosi kivoja kivilajeja mut jotenki kummasti sitä ajautu tänne Bloggerin hallintapaneeliin päivittämään yli kaks kuukautta hunningolla ollutta blogia.

Elikkä siis. Helsingissä ollaan. Ja kolmatta kuukautta omassa kämpässä. Tää uus urbaani asuinympäristö oli aika pahanlainen shokki sillon aluks mutta tähän asfalttiviidakkoon ja ihmispaljouteen on onneks jotenki alkanu turtumaan pikkuhiljaa. Kauan siinä kyllä kesti! Välttelen silti edelleen ihmisten ilmoilla liikkumista ruuhka-aikoina, enkä vieläkään voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että tykkäisin Helsingistä asuinpaikkana, mutta viihdyn kämpässäni ja miulla on asiat tosi hyvin. On ihan absurdia ku kauppaan on matkaa 50 metriä, ratikkapysäkki löytyy suoraan rapun oven edestä, kaikki on lähellä, eikä kavereiden näkemistä tarvii suunnitella viikkokausia etukäteen. Helsingistä on myös niin kätevää lähtee käymään missä päin Suomea tahansa ku täältä on niin hyvät kulkuyhteydet.

Matkustaessani jokunen viikko muuttoni jälkeen käymään Lappeenrannassa, koin junassa heräämisen. Silloin tajusin ensimmäisen kerran elämässäni, miks turistit on ihan pähkinöinä Suomesta. Junan ikkunastahan näky PELTOA! JA METSÄÄ! LUONTOA! En voinu muuta ku tuijottaa ja hymyillä ja antaa sen ihanan, rauhottavan näyn soljua sisääni kaikkien niiden asfalttiviidakossa vietettyjen päivien jälkeen. En ollu ees tajunnu ikävöineeni luontoa niin paljon, Kalliossa hyvä ku näkee edes istutettuja puita missään.

Ainii tästä piti tulla lyhyt ja tiivis teksti. Hups. Mistään ei huomaa että pitäs olla lukemassa tenttiin. Sorry

Aivan päällimmäisenä fiiliksenä miulla on kiire. Koko ajan on jotain. Päivisin luennoille, iltasin salille, sirkukseen, tekemään keppiheppoja, näkemään ihmisiä, käymään kaupassa, siivoamaan, lukemaan tentteihin... Helsinki on hektinen. Tuntuu, että meinaan aina myöhästyä joka paikasta ku julkisia tulee niin tiuhaan, ettei osaa enää lähteä ajoissa, tarkkaavaisuudessani ilmenee häiriöitä, teen ihan kummallisia ajatusvirheitä ajautuessani omiin maailmoihini, ennen aina niin eksaktista ja skarpista Sailasta on tullu täällä ihan höperö.

Jatkoin sirkusta aikuisten ryhmässä ja oon nauttinu aivan suunnattomasti! Siitä höpisen lisää paremmalla ajalla. Salilla oon myös käyny, mutta viime aikoina sinnekki on ehtiny vaan kerran viikossa. Hilu on lähteny välillä kaveriks ja on ollu kauheen kiva treenata ku on ollu joku tsemppaamssa! Pikkuveljeäni, Villeä, nään melkein päivittäin yliopistolla ku ollaan samalla kampuksella ja pikkusiskoni, Sannan kanssa näkyillään myös säännöllisesti. Tällä viikolla käytiin kokeilemassa boulderointia, vitsit että oli hauskaa leikkii apinoita pitkin seiniä!

Sitten se opiskelu. Akateeminen vapaus on mahtavaa, luennoilla ei oo läsnäolopakkoa, joten niillä käy jopa suht mielellään ompelemassa heppoja ja ottamassa päiväunia ku kaikki on vapaaehtosta. Ja jos joku aamu ei jaksa nousta ni senku vaan jatkaa unia. Oon jopa tutustunu yhteen ihmiseenki yliopistolla, wohou! Se on myös alkujaan Lappeenrannasta ni on kotoisa olo ku en oo ainoo joka puhuu miesiekieltä.

Tentit onki sit puolestaan aivan perseestä, syvältä ja poikittain. Pänttääminen ei oo koskaan ollu miun juttu, eikä miut vois vähempää kiinnostaa uhrata vapaa-aikaani joidenki hikisten kurssikirjojen ja luentodiojen mutusteluun. Jotenki sitä on onnistunu rämpimään tähän mennessä kaikista kursseista läpi sellasilla keskitason arvosanoilla ja pitää vaan toivoo et hyvä tuuri jatkuu! Nyt on kyllä jokseenki epätoivonen olo ku ens viikolla olis kivilajitentti (se nyt vielä ehkä menee läpi) ja aivan kammottava bilsantentti, eikä toi lukeminen inspiroi sitte yhtään. Ja bilsan koealue on pirun laaja, luentodiat huonoja (ai pitäskö luennoilla tehä joskus omiaki muistiinpanoja?), kirja vitun paksu ja täynnä toinen toistaan kammottavampia termejä. Ja ne termit pitäs osata ulkoo ja kiepsauttaa vielä englannista suomeks tenttivastaukseen. Olis eeeehkä kenties pitäny alotella lukemista jo tossa kuukaus takaperin mutta tässä sitä taas ollaan viime hetken paniikissa, mie se en koskaan opi.

Taidan päättää vuodatukseni nyt tähän ennenku tää oikeesti venyy kilometrin mittaseks. Loppuun vielä sangen tyypillinen multitaskingnäky miun kämpästä: palkka juoksee, rotat juoksee ja opintopisteet juoksee.

Pistän enemmän kuvia sit seuraavalla kerralla!