Loppuviikko oli aika intensiivinen. Torstai alkoi parilla sirkustyöpajalla hostelliamme lähellä olevalla koululla ja iltapäivällä lounaan jälkeen treenattiin gaalaa varten sekä omia esityksiä, että koko ryhmän kohtauksia. Miun osalta tuo oman numeron treenaaminen meni lähinnä musiikkien etsinnäks ku miun pari oli edelleen ohjaamassa jonglöörejä ja köydenkannattelijat hiomassa omia esityksiään.
Illalla lähdettiin ulos ihmettelemään Tapas nightin tunnelmia. Kuulemma joka torstai ihmiset kerääntyy ympäri keskustan pubeja nauttimaan olutta (ja joskus myös sen ohessa tapaksia, mutta päätarkotus on se juotava ja sosialisointi). Porukkaa oli aivan valtavasti, kadut oli ihan tukossa kaikkien pubien lähettyvillä. Ite ku en pahemmin alkoholista saati väenpaljoudesta perusta, maistoin vaan vähän mojitoa ja hipsin sitte takas hostellille. Oltiin saatu keskiviikkona tiukka nuora lainaan sirkuskoululta ja vaikee varmaan arvata kuka otti ilon irti kerranki hiljasesta ja rauhallisesta treenisalista ja kipitti nuoraa ihan riemuissaan päästä päähän.
Muilla meni enemmän tai vähemmän myöhään, joten sain nauttia upeasta auringonnousustaki kaikessa rauhassa seuraavana aamuna porukan vielä nukkuessa. Tykkäsin aivan suunnattomasti tällasista hiljasista aamuista ku heräsin yleensä ensimmäisten joukossa ja sai kuljeskella omien ajatustensa kanssa pitkin tyhjiä käytäviä ennen päivän normaalin tohinan alkamista.
Perjantaina lähettiin bussilla Moyaan, kertakaikkisen ihanaan, pieneen vuoristokaupunkiin Las Palmasin läheisyydessä, johon sirkusfestarit sijottu. Käytiin ekana tsekkaamassa meiän esiintymispaikka, joka oli pienehkö lava kera katetun katsomon. Pidettiin siellä aamupäivällä taas sirkustyöpaja, tällä kertaa kehitysvammaisille. Se oli mielenkiintosta ja oli ihana nähä ihmisten riemu ku ne pääs kokeilemaan erilaisia helppoja pariakroliikkeitä sun muita sirkustemppuja.
Näytettiin myös pienet maakohtaset esitykset näille työpajan osallistujille, miun nuorallakeikkumiset meni ihmeen hyvin siihennähden että olin melko kauhuissani ja ehin kokeilemaan numeoani ihmisten kannattelemalla köydellä tasan kaks kertaa sitä ennen.
Iltapäivällä lounaan jälkeen ehittiin vähän kierrellä ympäriinsä, ennenku esitystreenit jälleen jatku. Näköalassa ei ollu valittamista.
Illansuussa laittauduttiin hienoiksi ja lähettiin rumpusoittokunnan johdolla pomppimaan pitkin Moyan keskuskatua festareiden avajaisparaatin merkeissä. Liput liehu, keiloja lenteli ja vaikka meiän paraati oliki melko pieni, oli sen tunnelma sitäkin iloisempi ja katsojat seuras katujen varsilla hymyssä suin, kamerat räpsyen.
Pimeän laskeuduttua laskeuduttiin mekin alas vuorilta takasin hostellille ja suurin osa porukasta lähti viettämään vapaailtaa jälleen kaupunkiin. Mie jäin umpiväsyneenä hostellille ja totesin pienen välikuoleman jälkeen että jaa, huomenna on esitys mutta miulla ei oo numeroa. Ei oltu ehitty kokeilla mitään parini kanssa, joten olin omillani. Ei siinä sit muu auttanu ku laahustaa vielä puoliltaöin treenisaliin keksimään jotain, mikä toivottavasti seuraavana päivänä toimis ihmisten kannattelemalla köydellä ja toivoa, että jossain välissä sais poppoota sen verran kasaan, että sais tehtyä pari läpimenoa.
Lauantai oli aikamoista tunteiden vuoristorataa. Kaikilla oli hirveä hoppu omien esitystensä kanssa, joten en pystyny harjottelemaan omaani ja lounaan aikaan oli päällä jo sellanen epätoivo ettei pahemmasta väliä. Eihän siinä muuten olis ollu mitään ongelmaa (jossei jäätävää esiintymiskammoa lasketa) mut ihmisten kannattelemalla köydellä tasapainoilu on ihan erilaista ku kiinteissä tolpissa kiinni olevalla köydellä, enkä ollu pystyny harjottelemaan tätä enempää ku Suomessa pari kertaa ja koko reissun aikana just ja just ne toiset pari. Sinä päivänä ei kyllä paljoa hymyilyttäny, oisin halunnu nauttia Moyan ihanista maisemista ja auringonpaisteesta, mutta olin ihan liian ahdistunu. Onneks lounaan jälkeen saatiin viimein pikasesti tiimi kasaan ja sain otettuu vähän tuntumaa ja testattua, että suunnittelemani pätkä on toteutettavissa. Tämän jälkeen olo koheni hieman ja gaalashown viimeisissä yhteisharjotuksissa oli jo sellanen fiilis että päivästä on ehkä mahdollista selvitä hengissä.
Esityksen yhteisten osien tekeminen oli varsinaista säätöä koko viikon, suomiporukka ja osa saksalaisista oli käytännössä ainoot, jotka keskitty hommaan ja kuunteli kiltisti ohjeita, muut häsläs millon mitäki ja keskeytykset veny aina ikuisuuden mittasiks tauoiks ku porukka vaan siirty touhuumaan ja höpöttämään omiaan millon millekin puolelle lavaa. Pienoinen kielimuuri ei auttanu asiaa, espanjalaiset ku ymmärs heikosti engantia ja jokaiselle piti tyyliin tulkata erikseen, ku kaikki huiteli missä sattuu. Saatiin pari tuntia ennen esitystä homma viimein jotenkuten kasaan, harjoteltiin siis viimoset osat vasta esiintymispäivänä ja tän jälkeen ei ehitty vetää edes kenraalia ku aika loppu kesken. Siinä vaiheessa alko jo naurattaa että ei hyvää päivää, mitä tästä tulee.
 |
| Illan yleisö. |
Illansuussa backstagella kävi kova kuhina, esiintymisvaatteita vaihdettiin ja naamoja maskeerattiin. Ennen ku huomasinkaan, asteltiin jo lavalle ensimmäiseen kohtaukseen ja ohjelma lähti rullaamaan. Kaikkien suureksi hämmästykseksi esitys meni kutakuinki nappiin. Ihmiset skarppas hurjasti ku viimein oli tosi kyseessä ja hoidettiin homma kunnialla. Yhteisissä osuuksissa taustalla esiintyminen ei tuntunu ollenkaan pahalta, mut olin aivan kauhuissanu just ennen omaa, huimaa parin minuutin mittasta numeroani, haha.Olo oli uskomattoman huojentunu ku sain ajotettua viimosen temppuni musiikin kanssa ihan täydellisesti ja jalkauduin takasin maankamaralle ilman että olin tippunu tai sählänny kertaakaan. Loppuesitys meni kevein mielin ja ilosissa tunnelmissa.
 |
| Tykkäsin tosi paljon saksalaisten numerosta tiukalla nuoralla. |
 |
| Portugalilaisten jongleerausesitys oli ihan mieletön. |
 |
| Minä kauhuissani backstagella juuri ennen lavalle astumista. |
Saatiin raikuvat aplodit ku viimein oli loppukumarruksen paikka ja voi sitä ylävitosten, selkääntaputusten, halausten ja hymyjen määrää ku selvittiin yleisön edestä lavan taa. Me tehtiin se ja meiän esitys oli mahtava! Vietettiin oikein ilonen ilta Moyassa kanarialaisen illallisen äärellä ja lähettiin sitte väsyneinä, mutta onnellisina jälleen takasin Las Palmasiin.
 |
| Porukka oli vähän uupunutta ku selvittiin takas hostellille. :--DD |
Sunnuntai oli rento päivä. Ku ei enää tarvinnu harjotella esitystä, hypättiin bussiin koko konkkaronkka ja huristeltiin Maspalomasiin riekkumaan rannalle.
En oo mikään rantaihminen ja palan tosi herkästi, joten lähin yksinäni tutkimaan rannan lähiympäristöä ja Maspalomasin keskustaa sillä välin ku muut grillas itteään. Oli taas tavattoman onnellinen olo ku aurinko paisto täydeltä terältä, joka puolella kohos palmuja ja kaikki oli niin hyvin.
Vietin kertakaikkisen ihanan päivän palmujen katveessa, tuntu hyvältä olla välillä yksin vaikka porukka oliki mahtavaa. Kuljeskelin sinne minne jalat kuljetti ja päädyin jonku hulppeen hotellin pihaan, johon viritin nuoran palmujen väliin ja viihdytin ohikulkevia turisteja.
 |
| +34 astetta varjossa, KELPAA! |
Illemmalla palasin rannan tuntumaan ja poikkesin jätskille pieneen nettikahvilaan/ravintolaan, jonka yhteydessä oli jäätelötiski. Wifitin siellä onnellisena jäätelöä nautiskellen ja kun jätskiannokseni loppui, jäätelötiskin takaa asteli hymyilevä miekkonen korjaamaan tyhjän kuppini pois ja tuomaan suureksi hämmästyksekseni toisen, peräti kaksi palloa sisältävän jäätelöannoksen tialle. Siinä vaiheessa olin jo pakahtua onnesta, mutta tää oli vasta esimakua.
Muilla kesti vielä rannalla, joten viritin taas nuoran parin palmun väliin, tällä kertaa ravintolan edustalle ja treenailin siinä aikani kuluksi ja ohikulkijoiden iloksi. Puhaltelin saippuakuplia ja jongleerasin palloilla. Ravintolan puolelta kuulu välillä taputuksia ja kannustushuutoja.
Eipä aikaakaan kun ravintolasta tuli mies kameran kanssa ja pyysi saada ottaa muutaman kuvan. Hän esittäytyi ammattivalokuvaajaksi, joka oli lähtenyt pariksi kuukaudeksi ravintolahommiin ja harmitteli kovasti, kun hänellä ei ollut omaa kameraansa mukana sinä päivänä. Tää tyyppi olis halunnu miut malliks nuorani kanssa johonki photoshootiin ja hänen portfolionsa perusteella siitä olis varmasti jääny käteen ihan mielettömiä kuvia, harmi vaan että olin jo seuraavana päivänä lähössä takas Suomeen. Vaihettiin kuitenki yhteystietoja siltä varalta, että meiän tiet vielä joskus jossain kohtaa. Tän jälkeen meni vähän aikaa, ravintola alko laittamaan ovia kiinni ja ku paikka oli suljettu, sieltä marssi kaikki työntekijät kokkeja myöten kysymään saisko ne ryhmäkuvan miun kanssa. Poseerasin mielelläni tän ilosen joukkion keskellä, voi että oli hauskaa!
Sain Facebookissa myöhemmin viestiä ja kuvia joltain ravintolassa työskenneeltä mieheltä. Hän kiitteli kovasti koko ravintolan puolesta, he olivat nauttineet nuorailustani ja toivoivat näkevänsä miut vielä uudestaan. Ja jos joskus palaan Maspalomasiin, he haluavat tarjota miulle vastalahjaksi jotain mukavaa.
Enpä olis vielä kesän alussa uskonu syksyllä temppuilevani nuoralla ulkomailla, vilkkaalla turistialueella ohikulkijoiden ihmeteltävänä ja vielä nauttivani siitä. Vitsi olis siistiä lähtee vaikka reilaamaan, napata nuora matkaan ja kokeilla saisko kerättyä reissun ruokarahat jos nuoran viereen pistäs hatun.
Maspalomas oli mahtava päätös mahtavalle reissulle. Illalla hostellilla oli aikamoinen meno, joka jatku koko yön, kuten arvata saattaa. Meiän suomalaisten kyyti lähti lentokentälle kaheksalta aamulla ja mie taisin olla ainoo, jonka unisaldo oli yli kaks tuntia. Suurin osa oli valvonu koko yön ja oli puolkuolleita kotimatkan alkupuoliskon ajan.
 |
| Meillä oli taas hyvä meininki välilaskujen aikana koneeseenpääsyä odotellessa. |
Tää matka oli miulle ja monelle muulle jotain aivan uskomatonta. Ylitin itteni joka suhteessa tuhatkertasesti, puhuin englantia ilman minkäänlaista panikointia, esiinnyin satapäiselle yleisölle selviten siitä hengissä ja irtauduin täydellisesti arjesta unohtaen kaiken opiskeluun ja töihin liittyvän stressin. Ihana aurinko, ihana lämpö, ihana valo, ihana porukka, ihana sirkus, ihana Kanaria, oon niin kiitollinen tästä kaikesta. Ja tämän myötä oon aina vaan vakuuttuneempi siitä, että sirkuksella tulee olemaan vielä merkittävä osa miun tulevaisuudessa, tää on just sitä mitä haluun tehä, mikä saa miut tuntemaan olevani elossa ja millä voin tuottaa iloa myös muille. Sanat ei riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä Kanaria anto miulle. Olin onnellinen. Ja olen. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.
