Joskus miuta naurattaa noiden wottien nukkumatottumukset... Läjässä on hyvä. Jalat sojottaen on hyvä. Pienessä sykkyrässä on hyvä. Naamallaan on hyvä. Lötkönä mahallaan erinäisten kalusteiden päällä on hyvä.
 |
| Pikku-Leo ♥ |
Isänpäiväkakku maailman parhaalle isälle ♥
Äiti teki meille aina ihania kuviokakkuja syntymäpäivinä ku oltiin nuorempia. Tuumattiin, että isi ei vielä oo tainnu koskaan saada omaa, spesifiä kakkua, joten leivottiin Sannan kanssa isänpäivänä tosi miehekkään värinen Gibson Les Paul. Sen sisällä oli hopeatoffeevaahtoa ja litra vadelmia. Isi oli varsin otettu tästä kunnianosoituksesta ja kakku katosi lähes vuorokaudessa parempiin suihin.
Mafiatarinoita ja ihmissyöjähamstereita
Marraskuun ekana viikonloppuna suuntana oli jälleen kerran Helsinki. Tällä kertaa kohteena foorumin miitti. Mietin aamulla et pitäskö sitä yrittää näyttää ihmiseltä ees yhtenä päivänä vuodessa ja taistelin uhmakkaasti surkean hiustenkihartimeni kanssa aivan viimeisille minuuteille saakka, kunnes oli pakko viilettää kuuma kiharrin ojossa junaan toinen puoli päästä vielä käräyttämättä. Mahdoin olla näky. Ihan lupaava alku. Varasin junan vessaa varmaan lähemmäs puol tuntia, jotta sain sen viimosenki osion kiharalle ja olen vilpittömästi pahoillani kanssamatkustajien puolesta. Onneks niiden vaunujen kummastaki päästä sentään löyty vessa... Suihkin puol pulloa lakkaa perään ja vajosin loppumatkaks nuokahtelemaan omalle paikalle. Meni taas puol matkaa ihan ohi, Kouvolan vielä rekisteröin mut Lahdesta ei ollu mitään havaintoja.
Olin ite jokusen tunnin liian aikasessa ku piti matkustaa tarjousjunalla mutta Varja ja Niitti oli tullu pohjosesta yöjunalla ni ne oli asemalla oottelemassa vielä miutaki aikasemmin. Iloiset mutta koomaiset tervehdykset vaihdettuamme lähdimme haahuilemaan ympäri asematunnelia. Jäätävän tavaravuoren makuupusseineen saimme pienoista väkivaltaa avuksi käyttäen survottua yhteen ainokaiseen säilytyslokeroon. Muuta miittiväkeä odotellessamme testasimme Bubble tea-kioskin antimia, jotka osoittautuivat aika puistattaviksi. Tai ei se itse juoma ollu pahaa, ihan perusjääteetä ja -pirtelöä mutta ne limaset sattumat siellä pohjalla sai kyllä kylmät väreet kipittämään selkää pitkin.
Porukkaa liittyi seuraamme sieltä sun täältä pikkuhiljaa ja lopulta keräännyimme kokoontumispaikalle aseman valotaulujen läheisyyteen odottelemaan viimeisimpiäkin miittiläisiä. Joku valopää jätti luonnollisesti tulematta, joten saimme odotella puoli tuntia aivan turhaan. Kun kaikki muut olivat koolla, lähdimme tallustamaan kohti Fazerin kahvilaa. Ulkona satoi mitäpä muutakaan kun vettä. Että se niistä kiharoista. Mie en enää aio edes yrittää.
Fazerilla oliki tungosta, onneks oltiin varattu pöytä jo etukäteen koplallemme. Kaikki hakivat itselleen mitä makoisampia mutusteltavia yltäkylläisenä pursuilevalta tiskiltä, ite popsin jonku pienen vuohenjuustopiiraan ja salaatin. Istuskeltiin kahvittelemassa ja turisemassa tunnin verran ja tämän jälkeen poistuttiin takas tihkusateeseen ja itse miitti oli siltä erää ohi. Suunnitelmissa olis vissiin ollu jotain tutustumisleikkejä ja Aliasta mutta todettiin kahvila sen verran meluisaksi paikaksi, että jätettiin tämä toiminta väliin. Kaksi miittiläistä erkani joukostamme ja me jatkoille suuntaavat marssimme hamstraamaan asematunnelin K-kaupan tyhjäksi.
Oli vähän survoutumista junaan ja sen jälkeen bussiin kaikkine tavaroinemme ja ruokavarastoinemme, mutta päästiin kuin päästiinkin perille ja saatiin vielä suunnilleen kaikki irtaimistoki kiikutettua mukana. Jatkopaikkana toimi siis Maikkenin sangen sympaattinen mökki jossain Espoon syrjäkylillä. Meitä tais olla kaikenkaikkiaan yheksän, joten tunnelma oli sangen tiivis, mutta jokainen löysi pyrstölleen sopivan leiriytymispaikan ja hauskanpito saattoi alkaa.
Hallitun kaaoksen seurauksena pöydästä löytyi pian läjä tortilloita täytteineen ja monta onnellista ruokailijaa. Mie olin leiponu jotain superterveellisiä tuplasuklaacupcakeja, joita kruunasi nyrkin kokoinen turaus voi-valkosuklaa-tuorejuustokreemiä. Ne hupeni aika nopeesti tortilloiden jälkeen.
Illan ohjelmaan kuului ruuan hallitsemattoman mättämisen lisäksi kuvaussessio Bodomjärven pimeällä rannalla, upeita lettejä Sailan hiuksiin à la Varja ja ratkiriemukas Ihmissusipeli, jonka ensimmäisessä erässä pahapaha ihmissyöjähamsteri pistelikin ihmissuden, eli kärttyisän ikkunanpesijämummelin, eli Saila-raukan parempiin suihin. Seuraavassa erässä itsensäpaljastaja-Saila ja lentoemäntä-Alisa teurastivat virtuaalifrettikasvattajaksi naamioituneen Mara-ihmissuden ja kolmannessa erässä ihmissusi Kura vei voiton niin kyläläisistä kuin Hau-koirastakin. Onnistuin jotenki pääsemään joka pelissä kahen viimosen joukkoon mutta tulin listityksi kahdessa tapauksessa kolmesta. Tätä olis huippua pelata vieläki isommalla porukalla joskus! En tuu koskaan unohtamaan viimosen pelin sotaveteraani-Niittiä.
Illan pidentyessä ihmissusipeli vaihtui Aliakseen. Me vanhukset eli minä ja Varja alettiin jo valmistautua yöpuulle kun nämä nuoremmat yksilöt selittivät sanoja toisilleen suu vaahdossa. Kokoonnuttiin vielä kaikki lopuks heittelemään adjektiiveja Maran keksimään adjektiivitarinaan, jonka aiheena oli pahamaineinen mafiamme. Mafian operaatio sujui alussa hienosti, mutta lopussa kävi vähän huonosti. "Oli silti liian myöhäistä, sillä jäätävä mies kaivoi päällekäyvästä
sukastaan alastoman aseensa ja tappoi kaikki siveettömät tunkeilijat." En oo ehkä kuukausiin nauranu noin paljon.
Joskus kahen jälkeen oli aika kavuta parvelle ja mönkiä makuupusseihin. Koko muu poppoo jäi vielä riekkumaan alas ku me ikäloput ajelehdittiin unten maille. Taisiis Varja ajelehti. Mie pyörin ihan ansiokkaan tovin, kyllästyin yksin valvomiseen ja kömysin vielä hetkeksi lapsukaisten seuraan. Sain olla todistamassa, kuinka nää kaikki alhaalla yöpyvät sulloutu kolme rinnakkain per sohva ja olin ihan onnellinen et meil oli Varjan kanssa kokonainen parvi yksinoikeudella.
Aamulla heräiltiin erinäisiin kolinoihin ja Kuran päähän, joka kuikuili parven luukusta. Haukattiin aamupalaa, koomaisimmat potilaat käynnistettiin kahvilla, pakattiin, siivottiin ja sit koittiki jo lähdön hetki. Saatiin loistokas saattokompanja bussipysäkille asti ja sit meiän piti selvitä omillamme takas rautatieasemalle. Onneks reitti oli helppo ja kaikki kulkuvälineet suunnilleen aikataulussa ni Varja ja Niitti ehti hyvin omaan junaansa kuin myös ilmeisesti Rousku.
Mie jäin vielä iltaan asti Helsinkiin. Näin Hilua ja käytiin syömässä sekä leffassa ja se ihanainen tarjos kaiken sillä tekosyyllä et miul oli ollu alkuviikosta synttärit.
Olipa aivan mahtava reissu! En oo sitte yläasteen tuntenu kuuluvani mihinkään porukkaan mut tuolla mökillä oli aivan mahtava tunnelma. Kiitos aivan jokaiselle mukanaolijalle; Varjalle, Niitille, Maikkenille, Mysterille, Maralle, Rouskulle, Kuralle ja Alisalle! Hieno mafia. ♥
