Päivä Rakuunamäellä

Oon jo kolmatta kesää ehkä maailman kivoimmassa kesätyössä eli hoitamassa rakuunahevosia. Jotenki niin ylevän kuulosta olla töissä Rakuunakilta Ry:n Etelä-Karjalan Eskadroonan alaisena. Lappeenrannassahan siis kiertää heinäkuussa kaupungilla kaks perinneratsukkoa vanhoissa kuteissa. Hevosilla on antiikkiset suitset ja satulat, joihin kuuluu myös miekka ja ratsastajilla luurankotakeiksi kutsutut takit ja punaset pöksyt. :D Ja rakuunahan on siis ratsuväen sotilas. Siellä mie touhuan hevosten parissa Lappeenrannan keskustassa kasarmialueella kaikkien niiden sotapoikien seassa ja mussutan Sotkun munkkeja.

Päivät jakautuu kolmeen vuoroon: aamuun, päivään ja iltaan. Tiivistetysti aamuhoitaja ruokkii hevoset, vie ne ulos ja siivoaa karsinat. Päivähoitaja antaa päiväheinät ja laittaa hevoset kuntoon kaupungille. Iltahoitaja ottaa hevoset vastaan kaupungilta, vie ne tarhaan ja ottaa illemmalla sisälle syömään iltaruuat.

Sain kerranki aikaseks raahata kameran matkaan, joten tässä yksi päivävuoro kuvina:

Sain kyydin jo kymmeneks tallille. Sielläpä hevoset ootteliki jo tarhoissaan.

Ruutu-Rolle "Rollo"

Paavo

Hela-Vili "Vili"

 Hain Paavo the hurrrjan orhin, josta kylläkin oli tullu hiljattain ruuna ja laitoin sen käytävälle seisomaan. Poni oli varsin vintiönä, kuten aina, eikä millään olis jaksanu seistä aloillaan harjatessa harjan letityksestä sitte puhumattakaan! Mutta pitihän se nyt pistää hienoks ku kerran ihmisten ilmoille oltiin lähössä. Heitin vintiölle silat selkään, tappelin suitset päähän (Paavosta on hurjan kiva viskoa taukoamatta päätään ku yrittää kiinnittää turparemmiä) ja ohjastin villikon ulos tallista. Kerättiin huvittuneita katseita kruisaillessamme ympäri Rakuunamäkeä. Meinasin kuolla nauruun ku meitä vastaan tuli koiranulkoiluttaja. Meiän molempien talutettavat jähmetty paikalleen silmät selällään ja sitte ku yhteisestä sopimuksesta ne lähti hiipimään toisiaan kohti ja oli pian nokat vastakkain. Ne nuuhkutteli ihan innoissaan ja sittenkös se koira riemastu. Se rupes haastamaan Paavoa leikkiin, pomppi ja haukahteli, eikä meinannu nahoissaan pysyä. Ja poni oli ihan fiiliksissä seki, olis varmana lähteny vetää koiruuden kans rallia ympäri kasarmialuetta jos oisin sen päästäny. Koiranomistaja naureskeli vielä pitkään sen jälkeen ku oli viimein päässy intopiukeen koiransa kanssa meiän ohi.

Kolmen vartin reippailulenkin jälkeen harjasin vintiöponin ja klo. 12 annoin hepolaisille päiväheinät.

Hevosten mupellettua verkot tyhjiksi, otin Rollon seisomaan käytävälle ja harjausoperation käynnistyi.

Rollo lähtisi yksinään kaupunkiin ku Vililtä oli tippunu kenkä. Ku heppa oli suittu kiiltäväks, oli aika sukeltaa satulahuoneeseen.

Sieltä mukaan lähti 17 kiloa (ilman miekkaa) painava satula. Mistähän 40- vai 60-luvulta se on peräsin. Pikaisesti esiteltynä satula on nahkaa, sen sisällä on kai jonkin sortin rautarunko, se painaa helvetisti, siihen kuuluu rintaremmi, etukaareen on kiinnitetty kaurapussi, takana on tilavat satulalaukut ja tossa sivulla roikkuu vielä miekanpidike. Aika hienojahan nuo vanhat satulat on, ne on vaan yhtä tuskaa nostaa ratsujen selkään.

Muutaman tuskaisen, (olemattomia) muskeleitani tutisuttavan hetken jälkeen satula oli jätti-Rollon selässä ja hevonen valmiina lähtemään kaupunkiin. Nuo suitset on muuten vähänku riimun ja suitsien yhdistelmä. Ne näyttää jykevältä nahkariimulta, jossa on otsapanta ja solkikiinnitykset leuka- ja turpahihnan kohalla. Suitsissa on kiinni naru, joka on solmittu hevosen kaulan ympärille, jotta hopotin saa kiinni puomiin siksi aikaa kun ratsastaja on litkimässä kahvia linnoituksen Majurskassa. Ja voin kertoa että ne käy kahvittelemassa siellä usein sen kolmen tunnin kaupunkikävelyn aikana.

Rollon ratsastaja saapui vähän ennen kahta ja viritettyäni miekan kiinni satulaan, autoin arvon herraa kipuamaan uljaan ratsunsa kyytiin. Sinne ne lähti lompsimaan kohti satamaa.

Vili ja Paavo sai jäädä nautiskelemaan kesäpäivästä tarhaansa. Mie lakasin vielä lattian ja tsekkasin että kaikki on kunnossa tallissa, sitte vaan ovet lukkoon ja kohti kotia.

Tänä kesänä oon tehny suurimmaks osaks päivävuoroja, mut on sitä muutama kerta tullu oltua illassaki. Sillon oon käyny uittelee Rolloa. On ihanaa ratsastaa mäeltä alas ilman satulaa ja kävellä kilometrin verran rantapolkua huikaisevan kauniissa maisemissa Saimaan kimmeltäessä vieressä. Ja heppa on niin tyytyväinen ku pääsee helteisen kaupunkireissun jälkeen pulahtamaan viileeseen järveen. Tämä se on elämää! ♥

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

You may kiss the pride

Juhannuksen jälkeen en ehtiny kovin kauaa kotona homehtua ku lähettii jo kaverini, Iidan häihin. Lauantaina 2.7. miut viskattiin julmasti junaan ku autoon ei mahtunu ku meillä sattuu olee kuushenkinen perhe. Tsukuttelin Lahteen, kävin moikkaamassa armasta murjuani, huristelin bussilla takas juna-asemalle ja sieltä sitte Z:lla Pasilaan jossa vaihto johonki randomjunaan millä pääsin Kannelmäkeen, missä muut oli jo täydessä täpinässä vaihtamassa juhlavaatteita enoni perheen luona.

Kiskoin nyrpeänä mekon ylleni ja hirtin jalkaoihini inhottavat korkkarit. Hiukset oli putummm ku en niille osannu saati jaksanu mitää tehä ja naamastahan ei edes puhuta. Juhlat ei oo miun juttu. Katoin jokseenki kateellisena pikkusiskoani, joka tepasteli viehkeänä ja freesinä vaaleenvihreessä leningissään, korut sävy sävyyn mekon kanssa, hiukset sievästi laitettuina, naamassa tyylikäs, kevyt meikki ja perässään hentoinen parfyymin vivahdus. Ettöjoo. Se onneks aina edustaa miunki edestä.

Kirkosta sen verran että se muistutti enemmänki saunaa (miuta ei kyllä haitannu, kiva vaan että tarkenee) ku sattu just 30++ hellepäivä. Siellä ne Iida ja Riku sitte sano että "tahdon" ja niin miun pikku Iidasta tuli neiti Kärhän sihaan rouva Larmala. Kauhee oikeesti, en voi vieläkään tajuta! Justha me vasta pompittii takapihalla keppihevosilla ja nyt se on jo naimisissa. Mitä tapahtu? :D

Hääjuhla oli ihan mukava, valokuvaaja tosin meinas viedä miulta järjen, kuten valokuvaajat nyt yleensäkin ku sen liikkeitä sai koko ajan vahdata silmä tarkkana ja olla väistelemässä jos se osotti kameralla kohti... Helvetti ku kaikki tilaisuudet pitää aina taltioida, PERKELE. Maksasin mitä vaan jos miun naama sensuroituis automaattisesti pois kuvista ni ei tartteis kuluttaa kaikkea energiaansa kameroiden väistelyyn. Jossei ois niitä saatanan kameroita ni juhlat vois olla jopa siedettäviä, niin vihaan sitä ku ei voi hetkeekää ottaa rennosti ku aina joku helvetin paparazzi nappaa kuvan just sillon jos keskittyminen herpaantuu sekunnikski. >__<'

Häistä junailin yöks Lahteen rakkahaan murjuun. Ku astuin ulos Lahdessa, tuntu ihan siltä ku ois ollu ulkomailla. Ilma oli niin samettisen lämmin vaikka oli jo pimeää. Tuli ihan Rooman luokkaretki mieleen! ♥ Sunnuntain lorvailin murjussa. Miul ei oo mitää muistikuvaa siitä päivästä. AINII DATASIN! Ku raahasin koneen sinne mukaa. Maanantaina lähin Hilulle sitku olin heränny ja käyny suihkussa eli illalla. Vietin siellä aikaa keskiviikkoon asti. Fädättiin erittäin ansiokkaasti, kuten meillä aina on tapana. Tehtiin yllättäen suklaamuffinseja ja siihen vielä lisäks järkyttävä läjä vohveleita. Katottiin pari leffaa, käytiin Helsingissä shoppaamassa (mie en kylläkää löytäny mitää, enhän koskaan löydä), läskeiltiin Mäkissä, käytiin vilkuilemassa Harry Potter-aiheinen pienimuotonen valokuvanäyttely tai jotain sinne päin jossain päin Helsinkii ja tietysti puhua pälpätettiin joka välissä. Laatuaikaa. :D

Siitä parin päivän päästä alkoki työt elikkä rakuunaheposet saapu taas Rakuunamäelle ja niitä oon koko heinäkuun ravaillu hoitamassa Winskin ja Natan lisäksi.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Randomi kynsivillitys

Jonkun tilapäisen mielenhäiriön seurauksena keksin tossa toukokuussa kasvattaa ja alkaa lakata kynsiä. Siitä eteenpäin miulla oliki tauoitta kahen kuukauden ajan lähes joka viikko erilaiset lakat kynsissä. Pääsin aika tehokkaasti vähäisistä rahoistani ku melkein joka kaupasta tarttu matkaan joku uus kynsilakka ja ties mitä kynsitarroja ja muuta härpäkettä. Tätä ennen en oo koskaan lakkaillu kynsiäni ja toivottavasti en enää tuu lakkaamaankaa, kamala homma ja rahat menee. Pari viikkoo sit, oikeestaan tarkemmin sanottuna sillon ku talutin Varjaa maastossa, onnistuin katkasemaan etusormenkynteni ja seuraavalla viikolla tallilla peukalonkynnen, joten viikko sitte sanoin hyvästit kynsilakoille ja lopuille pitkille kynsilleni, naksnaks vaan ja niin ne lähti. Onneks kynnet on uusiutuva luonnonvara jos joskus vielä satun katumaan päätöstäni. Toukokuusta kesäkuuhun kynnet aikajärjestyksessä:

Ensimmäinen viritelmä, kolmen värin liukuma.

Vaikken violetista juuri tykkää, tykkäsin näistä kynsistä. Kesäiset. :)

Nää kesti siistinä kaks viikkoo o.o Sit vaihdon uusiin ku alko tyvestä olla jo sen verran kasvanu.

Nää miulla oli kaverini häissä, piti tehä mekkoon sopivat.

Aika kunnioitettavan pitusiks ne ehti kasvaa ennenku ensimmäinen sano poks.

Toisaalta miul on vähän ikävä noita pitkiä kynsiä ku nää on lyhyenä niin onnettoman säälittävät. Pienet ja melkeen yhtä leveet ku pitkätki, yff. Mutta huomattavasti käytännöllisemmät kyllä lyhyenä ku nuo puolen sentin sapelit. Eipähä tarvii enää yrittää ideoida uusia lakkauksia enkä saa turhaa huomioo osakseni. :)

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Juhannus: Saimaannorppia ja Sailamuumio

Perjantaina totesimme että Lappeenrannassa ei pääse juhannusaattona bussilla yhen jälkeen mihinkään, sillä liikennöinti loppuu, joten oivalluksen myötä oli jokseenki kiire juosta herättyämme bussiin, että ehtisimme Mimiä vastaan junalle, hovikuskimme kun oli töissä ja porukat juhannuksenvietossa jo muualla. Selvisimme keskustaan ja Mimi kiiruhtiki juna-asemalta hirmuisen ruumissäkin kanssa. Heti sen jälkeen löysimmekin itsemme jotenkin erittäin mystisesti -YLLÄTYS YLLÄTYS- Mäkkäristä. Intensiivisen hampurilaisenpuputus-operaation jälkeen valuimme keskustaan oottelemaan että Sanna pääsis töistä ja että päästäs sen kyydissä kotiin ku taksiin ei ollu varaa ja bussit tosiaan lopetti kulkemisen <|3 Niiden viiden tunnin aikana ehittiin mm. tutustua Lappeen kirkkoon (useampaanki otteeseen), toteamaan että ykskään kauppa koko pirun kaupungissa ei ollu auki, löytämään pelastukseksemme R-kioski, josta saatiin ostettua muonatäydennyksiä selviytymistarkoituksiin, keskustelemaan paljasjalkaisen puliukon kanssa, haahuiltua sankarihautausmaalla bongaamassa koomisia nimiä ja muuta tosi kehittävää.

Ku vihdoin ja viimein päästiin kotiin asti, tein pizzaa ja suklaakakkua ja sit taas syötiin, syötiin ja syötiin. Illemmalla keksittiin lähtee rantaan mattolaiturille, jossa Varja ja Mimi päätti leikkii saimaannorppii ja ne loikkas vaatteet päällä järveen. En voi käsittää kuin niin kylmäs vedes voi uida!! Varja tietty oli karaistunu ku se on koko elämänsä loiskutellu absoluuttista nollapistettä lähenteleväs Inarijärves...

Sitku uljaiden saimaannorppiemme huulet alko sinertää neitien olemattomasta rasvakerroksesta johtuen, kipitettiin enemmän ja vähemmän tutisten takas meille ja suorinta tietä kuumaan suihkuun. Tuli sitä vaatteet ja pyyhkeet päällä istuttuu saunassaki.

Ku Mimi ja Varja oli lämmenny, jatkettiin syömistä ja pistettiin jossain vaiheessa yötä Egyptin prinssi pyörimään. Sitä kattoessa meni aivan järkyttävä kulhollinen karkkii ja sipsii, litroittain colaa ja ties mitä. Mimi simahti puolivälin jälkeen ja me pelattiin Varjan kanssa hirsipuuta Mimin kännykällä ku ite oon nähny kyseisen leffan suunnilleen niin monta kertaa et osaan vuorosanat ulkoo. Leffan loputtua heräteltiin unelias Mimi ja raahauduttiin yläkertaan nukkumaan porukoiden leeeveään parisänkyyn, joka ei sit loppujenlopuks ollukkaa ihan tarpeeks levee kolmelle. Mutta mitäs pienistä.

Aamulla herättiin joskus puolenpäivän tienoilla ja ennenku saatii aikaseks kömytä alakertaan sieltä kolmen jälestä, tulin mm. muumioiduksi ja tökityksi useampaan otteeseen. Eipä siinä kauaa kulunu ku Varjan piti jo pakata ja lähettiin heittämään se junalle. Tuli jo ikävä pientä ku juna lähti lipumaan liikkeelle. >:

Mimi jäi miun seuraks vielä sunnuntaihin asti. Käytiin siinä lauantai-iltana hoitelemassa Winski ja Nata. Yöllä lähettiin piipahtamaan ulkona ja piipahdus venyki kahen ja puolen tunnin kävelylenkiks. Pelloilla oli ihan mielettömän sakee sumu, siellä kulkiessa ei nähny montaakymmentä metriä eteensä. Käytiin ihastelemassa järvenrannan peilityyntä, usvaista vettä ja taivaanrannan pastellisävyjä. Rannasta poikettiin pellon läpi metsään, jonka toisesta reunasta avautu lisää kasteisia usvapeltoja. Päästyämme takas tielle, lähettiin vielä kävelemään kuuden kilsan mittanen lenkki viehättävää hiekkatietä pitkin metsän siimeksessä ja peltojen viertä. Oli kaunista! Selvittiin takas vasta joskus puol kolmen tienoilla ja datailtiin ilosena aamuun saakka.


Sunnuntaiaamuna Mimi koki pienoisen järkytyksen ku kumos taas täällä uutena vuotena tekemänsä nukkumisennätyksen. Tällä kertaa se onnistu vetelemää sikeitä kolmeen saakka. :D:D Sailan seura ei tee kenenkää unirytmille hyvää! Päivähän meni pitkälti harakoille ku uni maitto, joten ei ehitty tekemään juuri muuta ku pakkaamaan tavarat ja sit piti jo lähtee viemää Mimi junalle.

Illalla noudatin viisasta aforismia "Feeling down? Saddle up." ja kipusin Winskin kyytiin. Istuin sen lämpimässä selässä ilman satulaa ja annoin tahdikkaan käynnin keinuttaa ikävän pois.

Kiitos molemmille kivoimmasta juhannuksesta ikinä! :)

My life has a superb cast but I can't figure out the plot

Mihinkäs jäimmekään... Niin. Lähdin siis torstaina 16.6. Lahden kautta Helsinkiin. Tuore täysi-ikäinen, Lontoosta edeltävänä päivänä saapunut Varja tulla tupsahti muutaman mutkan kautta samaiseen Z-junaan Keravan kohdalta ja huristelimme Helsingin rautatieasemalle oottelemaan Mimiä, joka sai taas kunnian toimia meiän turistioppaana. Käytiin kynsilakkaostoksilla, Mimi osti itelleen piilarit ja sit mentiin elokuviin vapaalipuilla, jotka pikkuveljeni Ville oli saanu YO-lahjaks ja ystävällisesti lahjotti käyttöömme. Siel ei oikee pyöriny mitää kovin kiinnostavalta vaikuttavaa mut päädyttii sit kattomaa sellane avaruusoliosta kertova leffa nimeltä Paul. Ja olihan se ihan viihdyttävä vaikka sisälski lähinnä härskiä huumoria. Illalla lähettiin sitte kukin tahollemme, mie Lahteen yöks, Varja takas Keravalle yöks koska sillä oli seuraavana päivänä Bon Jovin keikka ja Mimi kotiinsa.

Perjantaina nukuin piiitkään, kuten arvata saattaa ja lähin sitte takas Helsinkiin, tällä kertaa Iidan luokse yöksi. Iida oli just muuttanu omaan kämppään, jonne hänen silloinen kihlattunsa ja nykyinen sulhasensa tulisi muuttamaan hänen kanssaan häiden jälkeen. Se asunto oliki vaatimattomasti ihan Helsingin ydinkeskustassa, Mannerheimintien varrella sijaitsevassa yli 100 vuotta vanhassa kerrostalossa, jossa oli yli kolme metriä korkeet huoneet. Ei voinu muuta ku ihastella suu auki! Kyllä sellasessa kelpaa asustella! Juteltiin siellä sitte ja tapasin ekaa kertaa Iidan sulhasenki, Rikun ja mukavalta vaikutti. Mentiin suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska Iidan piti nousta seuraavana aamuna kuudelta ehtiäkseen töihin. Siinä kävi niin et mie heräsin ensin jotenki mystisesti ja sit tekstailin Varjan kanssa, joka oli matkalla Provinssirockiin ja herätin Iidan, joka ois muuten nukkunu pommiin ku sen herätyskello teki oharit. Nukahin joskus seittemän jälestä uuestaan ja heräsin puoliltapäivin.

Seuraavaks olinki jo matkalla Hilun luokse. Siellä ehin oleilla tunnin verran ku pitiki jo rientää (kummi)tädin kyydissä serkun synttäreille Tiksissä asuvan toisen tätini luo. Olin meiän perheen ainoo edustaja, joten popsin herkkuja sit muidenki edestä... Tätini heitti miut takas Koivukylään, jossa jatkoin Hiluilua. Käytiin Citymarketissa haalimassa syötävää, sillä luonnollisestihan Saila-kotitontun vierailu tarkottaa kunnollista ruokaa ja suklaamuffinseja. :D Miun oli tarkotus lähtee Lahteen yöks, mut kuten niin monta kertaa aikasemminki, se jäi vaan tarkotukseks. Eli jäinpä sitte Hilun sohvalle lakkailemaan neidin kynsiä ja tapittamaan juuri DVD:lle ilmestynyttä elokuvaa, Kaksin karkuteillä. Se oli muutes aivan loistava! Pitkästä aikaa Disney on onnistunu luomaan hyvän animaatioelokuvan. Maximus-heppa oli ihan paras!! Kiitokset vaan Hilulle illasta, oli ihanaa! :)

Sunnuntai-aamuna heräsin erittäin koomaisena, pakkasin kimpsuni ja kampsuni Hilun vielä autuaana uinuessa ja kipitin juna-asemalle. Ostin lipun Tampereelle, määränpäänä Särkänniemi. Tampereen juna-asemalla tapasin Mimin ja Varjan, joiden kanssa busseiltiin Särkkikseen. Siellä kidnapattiin Varja-raukka, joka ei halunnu Half Pipeen ja raahattiin se sinne väkipakolla. Ei se vissii kovin pahoi traumoi saanu ku ihan omatoimisesti ehdotti siihen menemistä myöhemmin. Kieputtiin Tornadossa, murhattiin olkapäämme Trombissa, kastuttiin Tukkijoessa, survouduttiin kolmestaan Troikan natisevaan vaunuun ja pelättiin koko komeuden mätkähtävän maahan kesken ajelun, popsittiin paniinia, herkuteltiin hattaralla, puristuttiin melkein hengiltä (ja voitiin pahoin) Tyrskyssä, ihasteltiin delfiinejä ja lähestulkoon rampauduttiin Aikamatossa. Käytiin me monessa muussaki laitteessa ja useaan otteeseen, Tornado oli kyllä edelleen paras vaikkei sekää tunnu miulla missään. Tylsiä nää Suomen huvipuistolaitteet, haluisin johonki kunnon vuoristorataan! Kivan päivän päätteeksi laahustettiin ihan uupuneina bussille ja sieltä tupatentäyteen junaan, jossa Mimi sekä Varja torkku käytävällä koko matkan. Vaihettiin Riihimäellä Varjan kanssa Lahteen vievään junaan ja yövyttiin murjussa. Unta ei tarvinnu kovin kauaa ootella.

Maanantaina herättiin joskus ja erittäin hitaan käynnistymisen jälkeen lähettiin käymään vähän kaupungilla, mm. Mäkissä ja siitä sitte junailtiin illalla Lappeenrantaan. Ei taidettu tehä muuta ku katottii Basil hiiri ja sit mentiin jo nukkumaan. Tiistaista miul ei oo juurikaan muistikuvii mut sillon oli ainaki ohjelmassa suklaamuffinseja, paaaljon suklaamuffinseja. Oltasko me katottu Wallace ja Gromit - Kanin kirous, voi olla.

Keskiviikkona vein Varjan synttärimaastoon Winskillä. Oli ihanan lämmin päivä ja tunnin verran tallusteltiin pitkin metsäpolkuja ja lopuks vielä vähän kentällä ilman satulaa. Lakkasinkoha mie sillo illalla Varjan kynnet sammakoiks vai olikoha se jo edellisenä päivänä? No eniveis, mielipuoliset sammakot sen kynsissä lopulta kuitenki komeili. Suklaamuffinsit hupeni kovaa kyytiä. Illalla...taisiis yöllä katottiin sellane leffa ku Hanna ja se oli ihan mielenkiintonen.

Torstaina herättiin suhteellisen aikasin ehtiäksemme kaupungille kyydillä. Käytiin kirjastossa lainaamassa Requiem for a Dream (Unelmien sielunmessu) ja sit mentii kiinalaiseen, jossa ahmittiin ittemme ihan palloiks. Onneks noit kiinalaisen lounasbuffettei ei oo varaa harrastaa joka päivä, liian hyvää ruokaa! Tallustettiin seuraavaks torille ostamaan laatikollinen mansikoita, jätettiin ne Sannan hoiviin sen kesätyöpaikalle eli Lappeen kirkkoon ja hipsittiin turistikierrokselle Lappeenrannan satamaan ja linnotukseen. Satamassa Varja

osti säkillisen metrilakuja.  Jatkettiin kulkuamme linnotuksen valleille, joita pitkin taituroitiin hiekkalinnalle, jonka tämänvuotisena teemana oli sirkus. Sit käveltiin linnotuksen läpi kesäteatterin kautta ja Pusupuiston ohi takas keskustaan. Täytyy kyl sanoo et Lpr on ihan viihtyisä kesäkaupunki (jos armaita ryssiä ei oteta huomioon), mut talvel kyseisessä mestassa ei kyllä oo mitään (paitsi niitä ryssiä sitte senkin edestä).

Illalla kateltiin lainaamamme elokuva mutustellen samalla kinuskikastiketta mansikoilla ja se oli yhtä hyvä/ahdistava/outo/kiehtova ku edeltävällä kerralla sen nähdessäni mut nyt ymmärsin tapahtumat paremmin ku olin lukenu vastikään kirjan, jonka pohjalta kyseinen leffa on tehty. Sen jälkeen loppukevennykseks katottiin vielä Wallace ja Gromit Paakarin painajainen ja painuttiin nukkumaan.

Wiltsu sai myös viikon mittaan erittäin paljon huomiota osakseen (sekä kaikkia Varja the namusedän tuputtamia herkkuja maan ja taivaan väliltä alkaen suklaamuffinsista ja päättyen voileipäkinkkuun) ja se penko ihan täpinöissään Varjan matkalaukkua ja käsilaukkua aina ku meiän silmät vältti. Wotta on kyllä niin hassu ku se on aina ihan kikseissä ku tulee vieraita. :D

Juhannuksenvietostamme lisää seuraavassa jaksossa.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Rakastan auringonnousuun asti valvomista ♥

Moi me ollaan ihkuja massaräpsykuvia mitä löytyy jokaisen wnb-taidekuvaajan gallerioista. Mutta ei nyt keskitytä siihen. Auringonnousut on ihania. :) Ainii ja miul on uus objektiivi! Ei se kummone oo eikä kyllä pääse oikeuksiinsa näillä kuvaustaidoilla mut huomattavasti parempi ku se entine paska.

perjantai 1. heinäkuuta 2011