Viime postauksesta onki aikaa ku on pitäny sen verran kiirettä. Muutin siis kuukaus sitte eteläiseen Keski-Suomeen pikkuruiseen, 2500 ihmisen kuntaan. Muutto ei jäänykkään yhteen kertaan vaan vaihdoin viikon päästä asuntoa, sillä ensimmäisen kämpän edellinen valopäävuokralainen oli polttanu sisällä... Se haju oli jotain sanoinkuvaamattoman vastenmielistä ja sain tuulettaa ja pestä kaikki siellä olleet kamani saatuani ne uuteen kämppään. Onneks ekaan muuttokuormaan ei mahtunu ekalla kerralla koko miun omaisuutta!
Tällä hetkellä siis asustelen viiden rottani kanssa 58 neliön ruhtinaallisen tilavassa kaksiossa. Vaikka asunto onki ikivanha, on tää kuitenki ihan asiallisessa kunnossa ja LÄMMIN!! Eka kerta ikinä ku voin talvella olla sisätiloissa ilman paksua neuletta ja tarkenen nukkua ilman villasukkia! Ei kyl oo tippaakaan ikävä murjua ja sen talvista 18 asteen lämpötilaa. Lisäks rakastan sitä, et on viimeinki kunnollisen kokonen, erillinen keittiö ja myöski tilava vessa. Niin vapauttavaa ku on tilaa, eikä tarvii elää polvet suussa sumpussa kaikkien tavaroiden kanssa! Hyvää on myös se, että saan rotat eri huoneisiin ni Balthazarin ei tarvii enää stressata vieraiden poikien hajusta.
Alotin työt heti muuton jälkeen, tallityöntekijän/hevosenhoitajan hommia, kokopäivätyö ja hevosia vähän vajaa 30. Oon kyllä tykänny, vaikkei tää ehkä oo miun unelma-ammatti mut teatterialan jälkeen kyllä hyvä kakkonen. Aamutallia tekemään on vähän nihkeetä nousta ku en todellakaan oo mikään aamuihminen, mut se aamuisin korviin kantautuva hevosten hörinä ku avaa tallinoven, tekee nousemisestaki ihan siedettävää. Työ on erittäin fyysistä ja se on miusta tosi hyvä juttu, ekaa kertaa ikinä saan nykyään iltasin unta. Ja on huippua ku voi syyä iha nii paljon ku mieli tekee ku kuluttaa hitosti päivän aikana. Köyhdyn kyllä myös hyvää vauhtia ku saan ravata tossa lähikaupassa niin tiuhaan.
On myös jotenki helpottavaa ku töissä ei tarvii koko ajan ajatella ja olla luova, tää homma on varsinaista aivolomaa. Oon töiden jälkeen paljon energisempi ja pirteempi ku koskaan koulussa tai työssäoppimassa, vaikka illalla sit sammunki ku saunalyhty painaessani pääni tyynyyn. Tähän mennessä miun aivot on käyny aina ihan ylikierroksilla ku oon yrittäny alkaa nukkumaan mut nyt ei tarvii enää stressata ku työtehtävät pysyy kutakuinki samana päivästä toiseen, eikä tarvii koko ajan olla luomassa jotain uutta. Jospa sitä taas joskus innostus vaikka piirtämään tai tekemään jotain muuta käsillään vapaa-ajallaan ku ei tarvii enää yrittää ylisuorittaa sillä alueella päivisin.
Ensimmäisen työviikon jälkeen lähin siis viikonlopuks kotiin ja tulin sunnuntaina uuteen asuntoon Balthazarin ja toisen muuttokuorman kanssa. Muuttaminen otti suuren pienen wottasen voimille ja se makas koko tavaroiden purkamisen ajan kantokopassaan ihan vihanneksena. Nostettuani sen häkkiin, se lysähti teatraalisesti maahan ovensuuhun ja jatko unia vielä muutaman tunnin niillä sijoillaan. Kurkku ja banaani sai sen elpymään ja seuraavana päivänä se oli jo sen verran toipunu edeltävän päivän koitoksista, että se kipus jopa häkistä tutkimaan uutta, ympäröivää maailmaa.
Seuraavana viikonloppuna kävin Tampereella hakemassa kaks uutta wottapoikaa Baltsurille kaveriksi. Ne oliki ovelasti vaihtaneet väriä, enkä tuonukkaan mukanani kahta badgeria vaan kaksi kirpunkokosta huskya. Mutta eipä sillä värillä väliä, ihastuttaviksi riiviöiksi ovat osoittautuneet yhtäkaikki! B suhtautu lapsosiin yllättävän hyvin, se muuttu ihan toiseks rotaks ku sai taas seuraa! Flegmaattinen Balthazar on jälleen iloinen ja utelias. :) Eka viikko meni vähän nahistellessa, mutta nyt kolmen kopla elelee jo onnellista ja sopuisaa yhteiseloa.
Viime viikonloppuna isi toi viimosen muuttokuorman, sekä Paavon ja Patrickin. Oli ihana saada neki vintilykset viimein tänne. Varja tuli myöskin viettämään tänne hiihtolomaansa ja siitä sitte enemmän seuraavassa postauksessa.
