Ajatusvalssi: lokakuuta 2012

Jollain tasolla ymmärrän syksyihmisiä. Marjat kypsyy ja luonto hehkuu väriloistossaan. (Siis sillon ku ne lehdet vielä on puissa...)

Ja okei, myönnetään että syksyiset auringonlaskut on hienoja. (Siis sillon jos tapahtuu se seitsemäs ihme, että aurinko suvaitsee paistaa.)

Miulle syksy on aina ollu vuoden raskainta aikaa. Johtuen siitä että mielialani on suoraan verrannollinen lämmön ja valon määrään. Kyllä, masentaa. Vitusti. Näihin aikoihin en tosiaankaan jaksa käsittää, mitä edes teen täällä helvetin persreiässä. Tän ehkä kestäs hammasta purren jos olis kesällä saanu nauttia edes muutaman päivän auringosta ja lämmöstä mutta vielä mitä! Viime kesäki oli hitto keliensä puolesta pelkkä ikuisuuden mittanen syksy höystettynä kahen kuukauden taukoamattomalla monsuunisateella.

Voi miten inhoonkaan sitä vaihetta ku lehdet alkaa vaihtaa väriään, eikä oo enää vihreitä mutteivät kunnolla keltasiakaan vaan rumia sekasikiöitä, jotka alottaa mätänemisprosessinsa tässä ilmankosteudessa jo ollessaan vielä kiinni puussa.

Ja hyi olkoon sit ku niitä viimein rupee varisemaan maankamaralle. Menee viikko tai kaks ni puut on riisuuntunu rumiks, paljaiks rangoiks ja maata koristaa läpimätä, ruskee lehtimössö. Ja kaikkialla haisee kastemadolle. Ja on helvetin pimeää. Ja kylmä. Ja tuulee. En pysty näkemään syksyssä mitään muuta ku kuolemaa. Lehdet putoaa, kukat lakastuu, taivas harmaantuu, päivät lyhenee. Kaikkialla on pelkkää, mustaa, märkää ja masentavaa.

Ja vaan sataa, sataa, sataa, sataa ja vittu sataa!

Minä vi-haaaaaaan tätä maata ja ilmastoa, vihaan niin sydämeni pohjasta! Joku päivä mie vielä muutan täältä kauas pois.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pääsin valmistujais/synttärilahjaks äitin kanssa viikoks Israelin aurinkoon. Pahoittelen jo etukäteen seuraavien kuvien tylsyyttä ja surkeaa laatua. Kyseessä ku oli kiertomatka ni suurin osa sillä reissulla otetuista kuvista on sarjaa liikkuvan bussin ikkunan läpi vastavaloon RÄPSRÄPSRÄPS kalustona pikkuveljen tonnidee ja iki-ihana kittiputki. <|3 Oltiin ensimmäinen yö Tel Avivissa, maan pääkaupungissa. Siitä siirryttiin kolmeks yöks Tiberiakseen Gennesaret-järven rannalle vuorten kupeeseen ja siitä seuraavat kolme yötä oltiin Jerusalemissa. Mein hotellit oli kaikki ihan käsittämättömiä lukaaleja, kaikissa oli uima-allas, monen monituista kerrosta ja aivan jäätävät seisovat pöydät niin aamupalalla ku illallisellaki. Tiberiaksen hotellissa saatiin lisäks kaikki juomat ilmaseks niin ravintolassa ku baarissa, huhhu. Olipa hassua olla viikko totaalisen lomalla, edes matkalaukkuja ei tarvinnu kantaa ite bussista huoneeseen. Ja oli kyl aika huisia majottua kerranki tasokkaissa hotelleissa ku tätä ennen oon nukkunu vaan niissä kaikkein halvimmissa hökkeleissä jotka hyvä ku on pysyny pystyssä.

Israel oli kaunis maa, nyt siellä on meneillään syksy, joka on vuoden kuivinta aikaa, joten aika karrelle palanutta heinikkoa siellä näky mut keväällä on kuulemma vehreää. Teiden vierillä oli hedelmätarhoja: sitruunaa, pomeloa, taatelia, mangoa, banaania, sekä puuvillapeltoja ja ties mitä etelän eksotiikkaa. Palmut huoju tuulessa ja aurinko soi meille suloista lämpöään taukoamatta koko viikon. <3 Parhaimmillaan lämpötila kipus varjossa +36 asteeseen, voi että mie nautin!

Meillä oli aivan huippuopas, eläkeikää lähentelevä konkari Ariel Livson (joka on muuten mies), ja päivät oli täpötäynnä ohjelmaa. Nyt on nähty ties kuinka monet rauniot, kukkulat, kaupungit, kirkot ja museot, polskuteltu lämpimässä lähteessä, kuolleessa meressä ja rikkialtaassa ja maisteltu kaikkia mahollisia paikallisia sapuskoita (rakastuin falafeliin!!). Ehkä parasta oli ku pääsin kipuamaan kamelin selkään, hehe! :D Myös mein bussikuski oli ihan paras, sellanen hupaisa muslimimies, Hakim, jota oppaamme kutsu apinaks koska sillä oli niin karvaset kädet (ja vastavuorosesti Hakim nimitti Arielia isoksi aasiksi). Kuulu sieltä usein ratin takaa myös leikkimielellä karjaistu: "TURPA KIINNI, SIKA!" ja "HULLU OPAS, HULLU HULLU!" <3

Viikko vierähti nopeasti ja lievästi sanottuna vituttaa olla takas täällä Suomen vetisen syksyn keskellä. Ei tässä voi muuta ku sulkee silmät ja muistella kaihoisasti Tiberiaksen samettisen lämpimiä, pimeitä öitä ja Jerusalemin valomerta.

En tehny mitenkään järin paljon ostoksia ku en näemmä vieraassa maassakaan löyä itelleni kaupoista mitään. Hintataso oli monessa suhteessa erittäin paljon alhaisempi ku Suomessa ja täytyy myöntää että kynsilakkoja tuli sen vuoksi hieman hamstrattua... Löysin yhen merkin, mikä on tosi pigmenttistä, peittää ekalla kerroksella, levittyy ku unelma ja kaiken lisäks vielä kuivuuki nopsasti. Ja niitä sai kolme kappaletta kahta euroo vastaavalla summalla paikallista rahaa. He-he. Eikä oo mitää Mavalan viiden millin purkkeja!

Mut sit niitä kuvia niille, jotka ei jaksanu lukea tekstiä. :--DD


Tel Aviv, taiteilijoiden iäkäs kaupinginosa.

Tel Avivin rannikkoa.

Gennesaret-järvi.

Leonadro Club Hotel Tiberias. Asuttiin 7. kerroksessa, josta oli varsin hulppeat näköalat!

Lämmin lähde, jonka vesi oli kristallinkirkasta. Se +28 oli miulle kyl viel vähän turhan viilee uimalämpötila mut kävin siel molskuttelemassa silti. Ja muistin taas kuinka paljon inhoon uimista... :D