Juhannus vietettiin perhetuttujen luona Pohjois-Karjalan kauniissa maisemissa. Kävin pitkästä aikaa hevosen selässä, kun mentiin porukalla maastoon. Äitini oli tuttavaperheen äidin kanssa kärryillä ja mie ratsastin kärryjen perässä ihanalla suokkitamma-Tytillä, joka oli tämän kärryjä vetävän kolmivuotiaan tapauksen emä. Mentiin kymmenen kilometrin lenkki, josta kuutisen kilsaa ravattiin putkeen. Enpä oo eläessäni kevennelly niin pitkää pätkää yhtäjaksosesti! Tosin pari reippaampaa spurttia mentiin laukalla.
Heinäkuussa kävin Ivalossa Varjan luona ja sen jälkeen poikkesin Helsinkiin miittamaan muutamaa muuta. Heinäkuu oli kertakaikkisen täydellinen säidensä puolesta, ai että nautin ku kerranki tarkeni nukkua ilman villasukkia!! Kaikki muut muutti alakertaan ku siellä oli öisin pari astetta viileempää mut mie nukuin koko kesän ihan onnessani ylhäällä heräten lähestulkoon joka aamu peitto korvissa. Tollanen lempeä 30 asteen hujakoilla pysyttelevä lämpötila sopii miulle niin täydellisesti, voiku sellasta olis aina! Koiratki nautiskeli, ne otti takapihalla aurinkoa päivät pitkät.
Elokuussa kävin pitkästä aikaa Hammaslahdessa mummin syöttöpossuna ja tarkenin jopa uida järvessä ja joessa, kun vesi oli lähemmäs 28-asteista. Pariin vuoteen tätä ennen ei ollukkaan tarennu talviturkkia heittää näillä leveysasteilla. Elokuussa kävin myös pitkästä aikaa Kotkassa kuvailemassa Jossua. Käytiin kärrittelemässä kivoilla peltoteillä, on siitä vaan varttunu niin fiksu ja hieno heppa!
Kesällä tuli nähtyä muistaakseni kaikki kaverit ainakin kertaalleen ja elokuun lopussa siirryinki sitte Helsinkiin ensin Sannan nurkkiin lymyilemään ja sitten omaan kämppään syyskuun ekalla viikolla. Hengissä siis ollaan, kiirettä pitää, palaillaan!
