Kaikenkarvaiset ystäväni

Juhlien jälkeen oli rauhallinen ja erittäin heppapitoinen viikko. Sunnuntaina kävin entisen kuvisopettajani luona (ollaan lukion jälkeen pidetty yhteyttä ja ystäväksikin kai voisin Merviä kutsua). Niillä on kaikkia mahollisia eläimiä: kaks iguaania, kaks heppaa, kaks kissaa, koira, kanoja, kultakaloja pihalammessa ja akvaario. Kävin vierailun jälkeen hoitamassa Winskin ja Natan.

Pyöräillessäni laitumen ohi huomasin heti että Natalla ei oo kaikki ok, se seiso vähän hassusti ja näytti reppanalta. Menin sen luo enkä saanu tammaa liikkeelle millään. Raukalla oli taas kaviokuume. Sillä oli sama vaiva viime kesänä. Soitin Natan toiselle omistajalle ja yhteisvoimin saatiin ressukka puoliväliin tallipihaa nii et mie työnsin heppaa takaa ja Jenni veti edestä. Tallipihalta Nata ei olis liikkunu kirveelläkää ja meitä oli lopulta kolme ihmistä työntämässä sitä eteenpäin, että saatiin raasu karsinaan lepäämään. Ooteltiin pitkä tovi, että saatiin tammalle kipulääkettä ja kuurin jälkeen sen vointi on onneks lähteny paranemaan. Nyt Nata on jo ulkona pikkuruisessa tarhassa, jossa ei kasva vihreää ja kävelee jo mielellään.

Maanantaina ratsastin Winskillä ilman satulaa kentällä. Enpä ollukkaa taas vähään aikaan ollu hevosen selässä paitsi pari viikkoa sitä ennen kokeilin Nataa ja se oliki mielenkiintosta! 25-vuotias turbomummo nimittäin kiikutti miuta iha 100-0 täydessä laukassa ympäri kenttää. Sit ku se sai vähän energiaa purettua, löyty se raviki lopulta sieltä. Tykkäsin kyllä kovasti, ihanaa ku hevonen liikkuu! Winskihän on sit täys vastakohta Natalle, se tallustaa kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä ja hyvä jos saan sen ees ravaamaan. Kyllä miulle rauhalliset köpsöttelytki kelpaa, joten Winskin kanssa lähinnä lompsitaan käynnissä pitkin ohjin ympäri maita ja mantuja.

Tiistaina kävin hoitamassa iltatallin Mervillä ja laitoin siinä sivussa kaikki muutki eläimet nukkumaan. Torstaina lähin ekaa kertaa ikinä Winskin kanssa yksin maastoilemaan. En tunne maastoja juuri yhtään, joten tallilta metsään päästyämme annoin ruunalle pitkät ohjat ja se kierrätti miuta vajaan tunnin lenkin pitkin polkuja ja metsäteitä. Ihana, hassu hevonen! ♥ Lauantaina käytiin myös maastossa ja oli tosi mukavaa vaikkakaan Winski ei olis millään halunnu mennä yhen talon ohi, jonka pihassa olevassa ulkohäkissä majaileva papukaija huuteli sille kovasti. Mokoma oli kaikesta päätellen Winskin mielestä kerrassaan kauhistuttavan hirmustuttava otus, joka selkeästi olis halunnu popsia pienen hevosen iltapalaksi. Winskin kanssa on ihana maastoilla ku se ei kavahda autoja eikä jää kyttäämään jokaista pientä rasahdusta.

Kiireettömän heppailuviikon (joka sisäls myös muutaman tunnin rakennustelineillä Tarzanin leikkimistä eli talonmaalausta) jälkeen starttaski sit kunnon toimintaloma. Maanantaina 13. pvä muutin kolmeks päiväks yksinäni Mervin taloon eläintenhoitajaks ku ne lähti reissuun. Puunasin hevosia, lenkitin koiraa, paimensin kanoja ja huolehdin kaikkien otusten riittävästä ravinnonsaannista. Siellä eläinten keskellä oli oikein mukavaa! Viimosena päivänä pääsin pelastamaan yhen kanan kiipelistä, se pöljä oli onnistunu juuttumaan kanakoppiin.

Keskiviikkoiltana kävin vielä hoitamassa Winskin saatuani iltatallin Mervillä tehtyä ja sitte pakkasin hirveellä tohinalla kotona uudet kamat kasaan lähteäkseni seuraavana päivänä kohti pääkaupunkiseutua. Siinä yöllä tulin muistaneeksi että Varjalle pitää tehä synttärilahja ennen aamua, joten eikun tuumasta toimeen. Läträsin kahvinpurujen, teen, pastellien, akryylien, erinäisten tussien ja kynien sekä kynttilän ja hiustenkuivaajan kanssa aamuyöhön saakka ja sain kuin sainkin Varjalle Etelän Elämysmatkan kartan ajoissa valmiiksi. Mitäänhän en koskaan jätä viime tinkaan. Aamulla lähin puolikoomassa junaan.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Gaudeamus igitur...

Sisarukseni, Sanna ja Ville kirjotti tänä keväänä ylioppilaaks. Mainittakoon että huomattavasti paremmin arvosanoin kuin armas isosiskonsa pari vuotta takaperin. Perjantaina 3.6. tämä neiti vietti 12 tuntia keittiössä. Tein ensinnäki perheelle ruuaks kaks pizzaa, sit sen jälkeen juhlia varten pellillisen toscakakkua, kaks suklaakakkua, kahta eri täytettä tuulihatuille, äitin kanssa voileipäkakun, kostutin ja täytin neljä täytekakkua ja siivosin keittiötä vähän joka välissä. Siinä sivussa tuli myös palautettua yks karannu hurtta kotiinsa ja loihdittua äitille ja Sannalle ranskalaiset manikyyrit.

Lauantaiaamuna heräsin kuorruttamaan ja koristelemaan kakkuja, paistamaan karjalanpiirakoita, täyttämään tuulihattuja, tekemään munavoita ja viilentämään juomia sillä välin ku muut oli lakitustilaisuudessa. Pian sisään ryntäski ensimmäiset vieraat ja mie kaikkosin nököttämään loppupäiväks visusti omaan huoneeseeni suljettujen ovien taakse. Talo täys sukulaisia ja tuttuja on jotain kamalinta!! Onneks olin ollu nii ahkerana ettei porukat mulkoillu pahasti vaikken näyttänykkää nenääni ihmisten ilmoilla koko päivänä. Vilkutin vaan ikkunastani lähteville vierailla, mwah! Kuvien osalta anteeks miun kuvaustaidot(tomuus)!

Sweet home ♥

Saatettuani Varjan Riihimäeltä junaan, palasin Lahteen vääntämään tän vuoden viimosta portfoliota. Sitä en tietenkään ollu voinu tehä hitustakaan aikasemmin ku viimosena iltana tai siis yönä, joten pääsin nukkumaan vasta joskus hyvin myöhään, perinteitä kunnioittaen. Maanantaina (30.5.) ro oli hyvin äkäsenä ja pakotti meiät siivoomaan koko tarpeistosalin. Mie pakoilin niitä sen pään päällä salamoivia ukkospilviä koko aamupäivän taas erittäin hitaaksi heittäytyneellä tulostinskannerikopiokoneella portfolion tulostamisen merkeissä ja palasin luokkaan vasta ku tunnelma vaikutti vähän lauhtuneemmalta. Tuli kyllä siistiä!

Tiistaina meillä oli ryhmän kesken piknik Lahden satamassa ja siitä alkoki sitte se kauan kaivattu kesäloma! Oli ihan friikkiä ku pari ryhmäläistä tuli toivottaa miulle hyvää kesää ja ihan halaamaan O___o WTF?! Hyvä ku oon ees kellekkää sanonu huomenta koko vuoden aikana. Saila the sosiaalisuuden multihuipentuma. Häippäsin sieltä aika kiireen vilkkaa ja suoritin viimoset pakkaukset murjussa sen jälkeen ku kierreltiin vähän äitin ja Sannan kanssa kaupungilla ja sit raahattiin miun kamat autoon ja ajettiin wotan kanssa KOTIIIIIINNNNNNNN! ♥♥♥

Keskiviikkona ja torstaina oliki heti ohjelmassa Winskin hoitoa, oi että on ihana olla taas kotona!

Friends are the most important ingredient in this recipe of life

Miun rauhaisa ja pitkästyttävä yksinelely murjussa päätty tän lukuvuoden osalta 23.5. jollon sain pikkusiskoni, Sannan murjuilemaan miun kanssa. Sillä rassukalla oli kyseisellä viikolla pääsykokeita ympäri Etelä-Suomea, joten se majaili miun luona ku Lahesta on huomattavasti paremmat kulkuyhteydet ku Lappeenrannasta. Hain siskoni kaatosateessa junalta maanantai-iltapäivällä ja tiistaina se lähtiki jo ennen kukonlaulua Tampereelle. Keskiviikkona hätistin sen yöksi meiän serkulle, joka asuu Lahen kupeessa, sillä Varja tuli vuorostaan aika ekstempore vierailulle ku sillä oli koeviikko ts. puol viikkoo vapaata.

Torstaina hortoilin silmät ristissä seittemäks juna-asemalle ja meinasin hienosti kävellä Varjan ohi ku en ollu tunnistaa sitä uusilla hiuksilla aurinkolasien takaa siinä unen ja valveen tokkuraisessa rajatilassa. Sen muistan että aurinko tais paistaa ja että selvisin jotenki kouluun sen jälkeen ku oltiin päästy murjuun. Ihme sinänsä etten pyöräilly koulumatkalla yhtään liikennemerkkiä tai jalankulkijaa päin, yöllä ei tainnu kahta tuntii enempää tullu nukuttua. Miul ei oo mitää  muistikuvaa mitä sinä koulupäivänä tein, luultavasti olin vaan kovasti tekevinäni jotain ja sit liukenin reilu puol tuntii etuajassa heti ku ryhmänohjaajan silmä vältti.

Siellähän se Varja oli viihtyny hyvin Transformicen parissa ja oli se vähän Wiltzuuki juoksutellu siinä sivussa. Sannaki oli liittyny sen seuraan vähän ennen miuta. Lähettiin Varjan kanssa siitä aika vilkkaasti bussilla keskustaan kattomaan Vettä elefanteille ja jätettiin se yks ahkera opiskelija lukemaan rauhassa seuraavaan pääsykokeeseen. Tykkäsin leffasta mielettömästi, vaikka ihQ Pattipoju päänäyttelijänä kovasti latistiki elämystä. Onneks se otti turpaan monesti elokuvan aikana, ne kohtaukset oli iloa silmälle! Illalla mupellettii tekemääni pizzaa ja käytiin vissiin ihan ihmisten aikoihin nukkumaa. Mie sain tosin ootella Nukkumattia aika kauan.

Aamulla ei huvittanu lähtee kouluun, olihan perjantai ja ohjelmassa olis ollu neljä tuntia tyhjänpanttina istumista. Tai siis olis pitäny olla tekevinään jotain koska ryhmänohjaaja kattoo erittäin pahalla silmällä jos edes yrittää olla tekemättä mitään. Mutku tein jo edellisenä päivänä kaiken mahollisen mitä oisin voinu olla tekevinäni tuona perjantaina ni laitoin sitte viestiä ro:lle että yhyy oli yöllä migreeni enkä oo nukkunu yhtää, jään kotii lallallaaa ja läpi meni. Niinpä löydettiin ittemme siinä heti yhentoista jälestä Z-junasta: Sanna matkalla Helsinkiin pääsykokeisiin ja mie + Varja matkalla Tiksiin yllättämään Mimi.

Ei oltu kerrottu Mimille että Varja on etelässä, joten se yllättyki erittäin ilosesti. Käytiin fädäämässä Tiksin mäkissä (niiiiiiin perus!) ja jätin Varjan sit Mimin huostaan ku ite piti lähtee Kauniaisiin kaverini Iidan polttareihin. Iha uskomatonta että seki on menos jo naimisiin, vastahan me pari vuotta sitte loikittii keppareilla pitkin pihoja! Matkustin (vahingossa pummilla) Pasilaan, jossa vaihoin junaa (ja ostin tällä kertaa kiltisti lipun). Kauniaisissa tarvitsin vähän konsultaatioapua isiltä että löysin perille Raamattuopistolle, jonka saunaan miut heti ensitöiksi köytettiin muun polttariporukan kanssa. Meillä oli kaikilla yöpuvut päällä, koska homman idea oli se, että pahat terroristit oli kaapannu meiät aamulla kesken unien ja kiikuttanu sinne Iidan pelastettaviksi. Uljas pelastajamme saapuikin huntu ratsastuskypärässä hulmuten ja lähettiin terroristien uhkauskirjeiden ohjeita seuraten pyjamat päällä seikkailemaan ympäri Helsinkiä. Käytiin mm. Linnanmäellä, jossa Iidan piti ajella kierros hepparadalla ja rautatieasemalla piknikillä, jossa sen piti juoda erittäin epämääräiseltä näyttävää, vihreää, terroristien pomon "sukkamehua".

Varja ja Wiltzu valitsee leffaa. Nuo kaks on ehkä jotain maailman söpöintä!

Lähin kuuden maissa takas Tikkurilaa kohti ja aina Koivukylään saakka, jossa treffasin Varjan ja Mimin lisäksi Hilun. Mimi lähti siitä aika pian kotiin ja me jäätiin vielä Hilulle istumaan iltaa ja pitämään sadetta mojitojen, mansikoiden ja enemmän tai vähemmän vajaiden juttujen merkeissä. Oltiin Lahessa myöhään illalla ja popsittiin iltapalaks kanakastiketta ja suklaamuffinseja. Varsinainen läskeilypäivä miun osalta ku söin kolme ruokaa + niiden välissä kaikenmaailman herkkuja. Katottiin vielä yöllä Kingdom of Heaven ja molemmat tais loppua kohden torkahtaa. Unta ei tuona iltana - tai siis aamuyönä tarvinnu ootella kauaa.

Lauantaina meiän oli tarkotus olla tehokkaita, herätä ihmisten aikoihin ja mennä kattomaan Pirates 4:n päivänäytös mutta kyllähä sen jo ennalta tietää että Saila + Varja + valvominen aamuyöhön on aamulla kaikkea muuta ku tehokasta. Tehokkuus ei kukoistanu vielä päivälläkään, molemmat vaan loju sängyssä, mutta selvittiin me sitte joskus illansuussa sinne kaupunkiinki asti. Ei ainakaa käyty taas Mäkissä eikä etenkään puhalleltu pirtelöihin ilmakuplia eikä tietenkään naurettu kippurassa niin vajaalle toiminnalle. Kierreltiin vähä kaupoissa ja lojuttii sitte Finnkinon yläkerrassa kunnes leffa alko. Tykkäsin tästäki Piratesista, vaikka neljäs osa oliki tosi irtonainen ku vertaa edellisiin ja musiikit oli vähä pettymys. Se 3D oli kyllä aivan turhaa hifistelyä, oisin tykänny enemmän 2D:nä ilman epämukavia, valuvia laseja. Oltiin leffan jälkeen reippaita ja käveltiin murjuun. Oli ihana ilma, mikäs siinä auringonlaskussa tallustellessa. Löydettii matkan varrelta autotielle liiskaantunu sorsa ja suoritettiin sen hautajaiset silmät vettä valuen, joskaan ei surusta vaan hysteerisestä kikatuksesta. Tervettä?

Sunnuntaina molemmilla oli jokseenki pahoja käynnistymisvaikeuksia. Taidettii me sentään saada aikaseks käyä kaupassa ostamassa Varjalle vähän evästä. Sitte pitiki jo lähteä junalle. Varja-ressu jäi niin orvon näkösenä seisomaa sinne R-junan aulaan että käveltyäni pois asemalta, käännyinki seuraavalla alikulkutunnelilla ympäri ja juoksin takas ja ehin juuri parahiksi hypätä junan kyytiin saattaakseni Varjan Riihimäelle asti. Siellä sitte vilkutin heipat kun ystäväiseni nousi yöjunaan ja lähti takaisin pohjoiseen. Onneks parin viikon päästä taas nähdään!

Maistuskos vaahtomuovi-sukkahousupulla?

Tää miun päivittely kun tosiaan tossa vähän taas jäi ni nyt sitte postaus viimein koulun tän lukuvuoden vikasta jaksosta, jollon tehtiin tekoruokia. En jaksa selitellä pitkiä sepustuksia joten kuvat puhukoon puolestaan. :D

Jaksoni alkoi kinkkutalkoilla. Kinkuissa nahkaa, akryylimaalia, kuumaliimaa ja puuliimaa.

Tein myös Finnfoamista parmesaanijuustot ja maalasin ne.

Vaahtomuovia, sukkahousua, puuliimaa ja akryylimaalia. Raesokeripullat valmistumassa.

Saila ompelee vaahtomuovista korvapuustia.

Pullatalkoot: puustien maalausta.

Pullatarjotin valmiina!

Feikkisilakoita varten tehtiin muotti oikeesta silakasta. Tuo kala oikeesti kypsy kipsin sisässä! XD OMNOM.

Revultexista valettuja silakoita, jotka on maalattu akryylein ja päällä tuhti kerros kiiltävää lakkaa.

Sitte vielä yleisesti kuvia sekatavarakaupan ruoka-antimista, johon nää mein jutut on siis menossa syksyllä:

Silkkipaperikeräsalaatti.

Tekstiikitöihin kuulu kankaanpainantaa, jossa valotin seulaani Totoron ja läiskin sitä pariin kangaskassiin ja yhteen toppiin.

Tilkkuaplikaatiotyö, täyttä tuskaaaaa! Työ siis koottu pienistä kangastilkuista, jotka on ommeltu pohjakankaaseen.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Arabifanin unelmien täyttymys

7.5. Matkasin Hennan luokse Kotkaan heppailemaan. Huristeltiin mopolla Haminaan ja käytiin ensin hassulla, pörrösellä Jossulla kärrylenkillä kauniissa maastoissa. Ilma oli ihana lämmin ja kesäinen. Jossun jälkeen irtojuoksutettiin kentällä Hennan toisia hoitsuja, kuvankaunista arabitamma Sahiraa ja sen rapsutuksiarakastavaa, liian sulosta rallivarsaa, jonka tänhetkisestä lempinimestä en oo vieläkään täysin perillä. :') Oli kivaaaaa!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Elokuva elävän musiikin säestyksellä

30.4. Kauan odotettu hetki oli viimein käsillä ja lähettiin Hilun kanssa aamupäivästä junalla kohti Tamperetta. Siellä koettiin aivan uskomaton konsertti Tampere filharmonian esittämänä. Istuttiin siis suuressa konserttisalissa Tampere-talolla, jonka eteen, orkesterin ylle oli viritetty iso valkokangas, mistä katsottiin LotR: The Fellowship of the Ring samalla ku kokonainen sinfoniaorkesteri soitti siihen musiikit. Kylmiä väreitä meni vähän väliä pitkin selkäpiitä, se oli jotain niin vaikuttavaa.

Oon aina rakastanu LotRin musiikkeja ja osaan ne soundtrackit ulkoa. Oli aivan mieletöntä kuulla sitä musiikkia livenä ja ne soitti vaan niiiiin hyvin! Se oli ihan täydellistä. Väliajalla siemailtiin sivistyneesti lasilliset kuohuviiniä. Konsertin lopussa lopputekstien aikana sen jälkeen ku ulkomaalanen, tosi kaunisääninen solisti, Kaitlyn Lusk oli laulanu May It Be:n, tuli vielä osuus, jossa sulonen pikku poikasopraano laulo In Dreamsin, oli kyllä vähällä etten alkanu itkee.

Ku viulut soitti viimosen sävelen ja valkokangas pimeni, yleisö nous seisoen taputtamaan ja niistä aplodeista ei tullu loppua millään. Kapellimestari ja solistit kävi kolme kertaa kumartamassa. Aivan käsittämätön kokemus! Mie niin toivon että jatkoa seuraa joskus tulevaisuudessa!

Kuvia miulla ei valitettavasti oo ku Hilul oli kamera ja se ei oo jaksanu niitä lähetellä.