Kaikenkarvaiset ystäväni

Juhlien jälkeen oli rauhallinen ja erittäin heppapitoinen viikko. Sunnuntaina kävin entisen kuvisopettajani luona (ollaan lukion jälkeen pidetty yhteyttä ja ystäväksikin kai voisin Merviä kutsua). Niillä on kaikkia mahollisia eläimiä: kaks iguaania, kaks heppaa, kaks kissaa, koira, kanoja, kultakaloja pihalammessa ja akvaario. Kävin vierailun jälkeen hoitamassa Winskin ja Natan.

Pyöräillessäni laitumen ohi huomasin heti että Natalla ei oo kaikki ok, se seiso vähän hassusti ja näytti reppanalta. Menin sen luo enkä saanu tammaa liikkeelle millään. Raukalla oli taas kaviokuume. Sillä oli sama vaiva viime kesänä. Soitin Natan toiselle omistajalle ja yhteisvoimin saatiin ressukka puoliväliin tallipihaa nii et mie työnsin heppaa takaa ja Jenni veti edestä. Tallipihalta Nata ei olis liikkunu kirveelläkää ja meitä oli lopulta kolme ihmistä työntämässä sitä eteenpäin, että saatiin raasu karsinaan lepäämään. Ooteltiin pitkä tovi, että saatiin tammalle kipulääkettä ja kuurin jälkeen sen vointi on onneks lähteny paranemaan. Nyt Nata on jo ulkona pikkuruisessa tarhassa, jossa ei kasva vihreää ja kävelee jo mielellään.

Maanantaina ratsastin Winskillä ilman satulaa kentällä. Enpä ollukkaa taas vähään aikaan ollu hevosen selässä paitsi pari viikkoa sitä ennen kokeilin Nataa ja se oliki mielenkiintosta! 25-vuotias turbomummo nimittäin kiikutti miuta iha 100-0 täydessä laukassa ympäri kenttää. Sit ku se sai vähän energiaa purettua, löyty se raviki lopulta sieltä. Tykkäsin kyllä kovasti, ihanaa ku hevonen liikkuu! Winskihän on sit täys vastakohta Natalle, se tallustaa kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä ja hyvä jos saan sen ees ravaamaan. Kyllä miulle rauhalliset köpsöttelytki kelpaa, joten Winskin kanssa lähinnä lompsitaan käynnissä pitkin ohjin ympäri maita ja mantuja.

Tiistaina kävin hoitamassa iltatallin Mervillä ja laitoin siinä sivussa kaikki muutki eläimet nukkumaan. Torstaina lähin ekaa kertaa ikinä Winskin kanssa yksin maastoilemaan. En tunne maastoja juuri yhtään, joten tallilta metsään päästyämme annoin ruunalle pitkät ohjat ja se kierrätti miuta vajaan tunnin lenkin pitkin polkuja ja metsäteitä. Ihana, hassu hevonen! ♥ Lauantaina käytiin myös maastossa ja oli tosi mukavaa vaikkakaan Winski ei olis millään halunnu mennä yhen talon ohi, jonka pihassa olevassa ulkohäkissä majaileva papukaija huuteli sille kovasti. Mokoma oli kaikesta päätellen Winskin mielestä kerrassaan kauhistuttavan hirmustuttava otus, joka selkeästi olis halunnu popsia pienen hevosen iltapalaksi. Winskin kanssa on ihana maastoilla ku se ei kavahda autoja eikä jää kyttäämään jokaista pientä rasahdusta.

Kiireettömän heppailuviikon (joka sisäls myös muutaman tunnin rakennustelineillä Tarzanin leikkimistä eli talonmaalausta) jälkeen starttaski sit kunnon toimintaloma. Maanantaina 13. pvä muutin kolmeks päiväks yksinäni Mervin taloon eläintenhoitajaks ku ne lähti reissuun. Puunasin hevosia, lenkitin koiraa, paimensin kanoja ja huolehdin kaikkien otusten riittävästä ravinnonsaannista. Siellä eläinten keskellä oli oikein mukavaa! Viimosena päivänä pääsin pelastamaan yhen kanan kiipelistä, se pöljä oli onnistunu juuttumaan kanakoppiin.

Keskiviikkoiltana kävin vielä hoitamassa Winskin saatuani iltatallin Mervillä tehtyä ja sitte pakkasin hirveellä tohinalla kotona uudet kamat kasaan lähteäkseni seuraavana päivänä kohti pääkaupunkiseutua. Siinä yöllä tulin muistaneeksi että Varjalle pitää tehä synttärilahja ennen aamua, joten eikun tuumasta toimeen. Läträsin kahvinpurujen, teen, pastellien, akryylien, erinäisten tussien ja kynien sekä kynttilän ja hiustenkuivaajan kanssa aamuyöhön saakka ja sain kuin sainkin Varjalle Etelän Elämysmatkan kartan ajoissa valmiiksi. Mitäänhän en koskaan jätä viime tinkaan. Aamulla lähin puolikoomassa junaan.

maanantai 27. kesäkuuta 2011