Kun maas' on hanki ja järki jäässä

Tää joulunseutu ei oo sujunu mitenkää järin ratkiriemukkaissa merkeissä. Pari viikkoa ennen joulua kuoli vaari aika yllättäen ja siitä viikon päästä Winski lopetettiin, sen jalat oli menny niin paskaan kuntoon ylläpitopaikassaan että se oli hevosen kannalta ainoo oikee vaihtoehto. Oon varmaan jotenki tunnevammanen ku en osaa edes itkeä. En kuultuani suru-uutiset kesken koulupäivän, enkä hautajaisissa, jossa koko muu suku itki silmät päästään. En vaikka vaari oli miulle tosi rakas, jotenki en vaan tunne mitään. Oon vaan hullun lailla yrittäny piristää muita perheenjäseniä ja helpottaa niiden työtaakkaa leipomalla kilokaupalla pipareita ja muita joulujuttuja...

Koulussa oli joulujuhla 22. päivä ja sen jälkeen lähin lohikäärmeen ja kauheen tavaravuoren kanssa kotia kohti. Käytiin illalla viemässä Winskin haudalle kynttilä sen omistajan kanssa. En osannu muuta ku seisoa typertyneenä siellä pellon reunassa illan pimeydessä hiljasten kyyneleiden valuessa poskilla. Miksi helvetissä kukaan ottaa hevosen ylläpitoon, jossei oo valmis sitoutumaan sen hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon asiaankuuluvalla tavalla? Siinä meni maailman kiltein ja varmin hevonen.

Aatonaattona nukuin pitkään ja kyhäilin piparitaloa, aattona oli pitkälti samat rituaalit ku aina: jouluhartaus ja jouluateria (jossa oli suureksi ilokseni kinkulle vaihtoehtona poron sisäfilettä ja maailman parasta tattikastiketta ♥), joiden jälkeen lahjojen jako. Sain ihan liikaa kaikkea, en ois ansainnu puoliakaan. Oon täydellisen onnellinen jo pelkästään siitä, että saan viettää joulun kotona perheeni parissa ja tuntuu niin väärältä saada arvokkaita lahjoja ku niille rahoille olis varmasti parempaaki käyttöä.

Tämänvuotinen lahjalista näytti seuraavalta:
- Liput Apassionataan (kyllä harmitti porukoiden vaivannäön puolesta ku Hilu osti miulle lipun jo synttärilahjaks ://)
- Ulkoinen kovalevy (sain viimein kaikki kuvat koneelta turvaan jos tää Martzupallero päättää vaik lähiaikoina räjähtää)
- Kaks kiinalaista keittokirjaa Sannalta
- Pirates of the Caribbean 4:n Villeltä
- Piirustuslehtiön Jontulta, aww se oli ite käyny sen ostamas :)
- Herkkukorin kummiltani
- Sellasen lokerikkoboksin, johon saa kaikki askartelu- ja käsityötilpehöörit kätevästi
- Mukin, lautasen, sukuperintölautasliinoja ja jonku über aloe vera-kosteusvoiteen mummilta ja ukilta
- Suklaata.....
- Rahana puolet 50 cm vyötärökorsetin hinnasta, jonka hankkimisesta oon haaveillu jo pitkään. Oon niin helpottunu että viimein saan sen ni ei tarvii kattella tätä saatanan tankkerimahaa enää, joka joulun myötä on paisunu vieläki järkyttävämmäks, hyi helvetti.

Lisäks oon ihan hämilläni ku kaikki hevosenomistajat on muistanu miuta. Yheltä, jonka ratsastustunnin kerran kuvasin, sain söpösti pakatun pussillisen vaahtokarkkeja. Pirin kaapista löyty ihana jättimuki, joka oli sullottu täyteen karkkia ja hoitopäivikseen oli rustailtu vuolaat kiitokset. Ullan ja Noksun omistaja puolestaan haluu tarjota miulle kiitokseks kampaamokäynnin ku se on ite kampaaja ja torstaina miuta sit oottaa ainaki latvojen tasotus ja ripsien kestovärjäys, huih. En oo koskaan elämässäni käyny kampaajalla joten lievästi sanottuna hirvittää.

Että semmosta. On tullu luonnollisesti syötyä vitusti liikaa ja en ees haluu tietää kuin monta ylimäärästä kiloa tän loman aikana on kertyny enkä aio käyä vaa'alla koska tiiän et sen lukema sais miut järkyttymään nii paljon etten uskaltas laittaa suuhuni muruakaan viikkoon. Onneks pian joutuu takas Lahteen ni loppuu tää järjetön herkkujen mättäminen ku miul ei tunnu olevan minkäänlaista itsekurii enää. Vois olla koko tammikuun herkkulakossa. Unirytmi on myös ilosesti päälaellaan, saan unta vasta kuuelta ja heräilen siinä kahen maissa, awsum! Paluu arkeen tulee olemaan tuskainen.

Tässä loppuloman aikana pitäs saada paperoituu lohikäärylettä ja tehtyä pari myyntiponia loppuun, ommeltujen keppihevosten määrä hipoo jo kahtasataa. Tänää tein neljän oikean hevosen tallihommat ja huomenna myös, kunhan ensin käyään tsekkaamassa Lappeenrannan ryssäntäyteisen joulualet, joista tuskin löydän mitään.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kynnethän on uusiutuva luonnonvara...

Joops. Nii siinä taas kävi että kynnet kasvo ja oon köyhtyny n. 20 kynsilakkapullon verran + en ees haluu ajatella kuin paljon rahaa oon saanu kulutettuu kaikkiin koristelujuttuihin, joita oon hamstrannu jemmaan pahan päivän varalle. On sitä tullu joku korjauskynä, kynsinauhaöljy, kynsilakanpoistoainetta ja ties mitä muutaki kynsiin liittyvää osteltua. Jouluun asti jaksoin aika hyvin panostaa kynsien laittoon mut nyt on taas jotakuinki täydellinen ideapula ja muutenki vasemmasta kädestä katkes kaks kynttä vitun lehmän kanssa taistellessa että saas nyt nähä heivaanko kynteni helvettiin vai yritänkö kärsivällisesti oottaa että nuo katkenneet mokomat kurois välimatkan kiinni.

Oli muute pirun haastavaa piirtää noi pitsit vasemmalla kädellä! Kuvassa oikea käteni, koska vasen oli tossa vaiheessa jo niin kovia kokenu.

Oon jouluu ennen leiponu ihan _vitusti_ pipareita. Tein kolme taikinaa eli mitähän  päälle kolme kiloo ja paistoin kaikki + piparitalo valmistaikinasta. Siispä teemaan sopivat kynnet. Joista tosin ehin nauttia tasan päivän koska vitun lehmä turmeli nääki ja katkas nuo kaks ennestään katkennutta kynttä vielä lyhyemmiks nysiks, ah <|3

Jouluteemaa bling bling, punanen on herkullinen väri mutta niin rasittava hinkata irti ku tuntuu että se vaan leviää pitkin sormia... Ja kyllä, oon tylsämielinen ku tungen koristeeks tota kolmen pallon teemaa päällekkäi joka paikkaan mut minkäs teet ku ei keksi mitää hienoo.

Piparitaikinaterapeutti palveluksessanne

Oon tässä aika tehokkaasti vältelly kouluhommia, jotka otin lomalle mukaan... Pitäs nimittäin paperoida kuus kerrosta lohikääryleeseen. Ainii paitsi että en oo tänne vielä ees selittäny lohikääryleestä mitään. Se on kuitenki tän jakson projekti koulussa, siis kauko-ohjattava elukka ja minä vitun hölmö, järjetön, masokistinen, ajattelematon, idiootti valitsin aiheekseni lohikäärmeen......... Jossa on ihan järkyttävä urakka. Luonnollisesti. Meinasin tehä sille vielä suomutki muttatota. Niin. Eniveis. Paperointia vältellessä kokeilin että miten luonnistus piparitalon rakentaminen. En oo koskaan ennen sellasta kyhänny yksinäni, joten ihan mielenkiinnolla lähin kokeilemaan. Porukat toivo joko tallia tai kirkkoa ja tosiaan koska jokseenki kunnianhimoinen ja vajaa päästäni olen, keksin sitte että hei, rakennanpa Notre Damen! Siinä niille kirkko ja miulle tarpeeks hommaa lohikääryleen välttelyyn.

Googletin yhen illan verran kuvia kyseisestä prameasta pytingistä ja seuraavan illan pelkistin ja piirtelin siihen kaavat. Siitä seuraavana iltana, eli aatonaattona paistelin katedraalin osaset ja jouluaattoiltana/yönä liimasin sen sokerilla kasaan, sekä mantelilastutin katon. Joulupäivänä heräsin kiinnittämään vielä ruusuikkunat, pursottamaan vesitomusokerimössöä sinne sun tänne ja ripsottelin tomusokeria viimeiseksi silaukseksi.

Olin yllättyny miten kivuttomasti Notre Damen rakentaminen suju. Olin onnistunu piirtämään kaavat, jotka sopi viistotuksineen kutakuinki täydellisesti yhteen, en käräyttäny yhtään piparia, mitään osaa ei tarvinnu tehä uusiks, kaikkia osia oli tarpeeks, onnistuin murtamaan vaan yhestä oviaukosta palan, jonka senki sai helposti sokerilla liimattua takas entistä ehommaks ja yhtä osaa piti vähän kaventaa. Ainoastaan yks pien ajatusvirhe oli sattunu alimman kerroksen kaaren kohalla mut äkkiäkös veistelin jostain enkelipiparista pari lisäpalaa täydentämään aukot. Sokerin kanssa en polttanu näppejäni enkä sotkenu, palaset liimaantu kiltisti siten ku pitiki ja pysy tottelevaisesti pystyssä ja kasassa. Mukavaa jouluaskartelua. :) Vanhemmat tykkäs ja siellä se nyt nököttää keskellä meiän ruokapöytää. Mitäs rakentasin ens vuonna?

Loppuun vielä kuvasarja piparirakennustyömaalta.

Saila tekisitkös sellasen seksikkään keppihevosen meidän prinssille ratsuksi?

Nää miun tehtävänannot on kyllä erittäin jännittäviä, ei voi muuta sanoa! Työssäoppimisjakson lopussa huitasin parissa päivässä Into the Woodsin prinsseille ratsut. Kuittasin niillä samalla kolme näyttöä, joista kaikista rapsahti puhdas kolmonen. Me happy! Sokrates on älykköprinssin viisas ratsu ja Casanova flirttailevan hurmuriprinssin uljas kumppani. Olipas ihan kiva päästä näpertämään pitkästä aikaa niin että kerranki ties työtä alottaessa, mitä on tekemässä ja miten.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Operaatio vitun lehmä

Se epätoivo, kun edessäsi seisoo mestattu risuporo, jonka alle nikkaroimasi pyöräalusta keikkuu. Pahasti. Riivit tuskissasi risuja sen jaloista, leikkelet jättimäisillä pihdeillä rautalankakehikkorungosta ylimääräisiä pätkiä huitsin helvettiin, poltat sadannen kerran näppisi yrittäessäsi saada vanulevyä asettumaan lehmän muotoiseksi miljoonaa anatomiakirjan kuvaa samalla tuskastuneena tuijottaen. VITUN NAUTA SAATANA!

Lukemattomien työtuntien ja unettomien öiden jälkeen epämääräinen vanumöhkäle alkaa etäisesti muistuttaa lehmänkantturaa. Yrität tulkita huonolaatuisista referenssikuvista, kuinka anatomiakirjassa esitelty luuranko asettuu langanlaihan lehmän nahan alle. Silppuat sormet rakkuloilla kylkiluita ja selkärankaa nikama kerrallaan tolkuttoman paksusta vaahtomuovipatjasta ja yrität laskea yks plus yks tuijottaen vuoroin kuvia intialaisista, aliravituista lehmänruppanoista ja anatomiakirjan luurankopiirroksista.

Kun luulet saaneesi sijoitettua epämääräiset, törröttävät luunpätkät suunnilleen oikeaoppisesti vanumöntin selkään ja kylkiin, pääsetkin taistelemaan venyvän ja rullaantuvan lycrasametin kanssa. Kärvennät taas sormiasi kuumaliiman parissa kun yrität epätoivon vimmalla saada kangasta asettumaan luontevasti ja ilman pahasti näkyviä saumoja tai ryppyjä luurangon päälle. Ompelet kiinni pahimpia paikkoja mitä epäergonomisemmissa asennoissa ja kun viimein saat vartalon päällystettyä, huomaatkin seuraavana päivänä töihin tullessasi, että joku on pöllinyt kankaan, jolla olisi tarkoitus päällystää vielä pää ja kaula.

Ensi-ilta lähenee ja lehmää kaivataan jo kipeästi harjoituksiin. Raahustat koulun jälkeen Olgaan ja istut siellä iltakahdeksaan päivä toisensa jälkeen.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, SE ON VALMIS!! Ja voin sanoa että kyllä on voittajafiilis! Se endorfiiniryöppy, mikä seuraa kun jalustan viimeinenkin lauta on maalattu mustaksi, on kaiken tuskan ja kärsimyksen arvoista. Minä tein sen, osasin, musikaalin ohjaaja on mielissään ja pääsen viimein joululomalle ilman että tarvitsee enää suoda ajatustakaan sille pirun kantturalle! Hymyilen hölmösti koko pyörämatkan takaisin murjuun ja nauran ääneen. AMMUUUUUUUUHHHHHH!

Tunturin laella sielu lepää

Olen ihailtavan ahkera ja aikaansaava blogin päivittämisen suhteen. Niin se miun syysloma... :D:D Sisälsi leffoja, liikaa karkkia, poron kuivalihan grillailua takassa, höppänän Kiti-koiruuden lenkittämistä ja vallotettiin me torstaina 27.10. Otsamotunturiki!

Oltiin kirjaimellisesti pilvessä ku päästiin huipulle. Siellä oli ihan mahtavan näköstä! Paksu kuurakerros ja aurinko tuikki jossain siellä pilven seassa. Popsittiin lapinrieskaa, pullaa ja kaakaota huipulla sijaitsevassa pienessä erätuvassa ja saatiin sen energyboostin jälkeen nerokas päähänpisto lähteä siitä haahuilemaan vielä metsiköiden läpi 9 kilometriä Inariin. Siellä me sit tallustettiin ku hobitit konsanaan pohjoisen kuvankauniissa maisemissa ja yhteensä viis tuntia Rovajärven pysäköintialueelta Otsamon laen kautta kestäneen rämpimisen päätteeks selvittiin ku selvittiinki Inariin asti ja sieltä autokyydillä takas Ivaloon. Kerrassaan mahtava reissu ja voi vitsit se hiljaisuus siellä yläilmoissa... ♥ Vain paras ystävä ja kuurainen tunturi, jonka alapuolella levittäytyi järviä, jokia ja metsää silmänkantamattomiin.

Tuntu varsin apaattiselta lähtee loman päätteeks takas etelään. Lahdessa pääsin taas vetämään keuhkot täyteen ilmansaasteiden kyllästämää kaupunki-ilmaa ja kuuntelemaan liikenteen pauhaamista 24/7 koko nelikaistaisten teiden melukapasiteetilla, ah. <|3 Haluun takas. Muuttasin oitis asumaan johonki tunturien kaukaisimmista erämökeistä jossei siel olis nii pirun kylmä!

Cormamin lindua ele lle

May it be an evening star
Shines down upon you
May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh! How far you are from home

18.10. Kiiruhdin unisen Lahden hiljentyneillä kaduilla kietoutuneena harmaaseen villakangastakkiin, villasukat visusti polvissa asti. Pureva tuuli nipisteli lapasissa palelevia sormia ja sai hiukset kieppumaan villisti kilpaa puista pöllyävien, keltaisten lehtien kanssa. Aleksanterinkadulla katras ihkulissuja keikaili pikkutakeissa ja minihameissa perseet vilkkuen. Joskus en jaksa ymmärtää. Rautatieaseman raskaat ovet päästivät palelevan nuhanenän aution aseman avaraan aulaan. Kuuntelin hiljaisuutta lämpöisen keinovalon loisteessa.

Kello läheni yhtätoista. Oli aika vetää takki taas tiukasti kiinni ja sipsuttaa odottamaan raiteelle kolme. R-junan valokeilat leikkasivat pimeyttä ja jarrut kirskuen se mateli pysähdyksiin päästäen lopuksi pitkän sihauksen, kuin huokaisten helpotuksesta raskaan matkan jälkeen. Ovia auottiin ja ihmisiä alkoi virrata valoisista vaunuista laiturin hämärään. Huppupäisiä hahmoja matkalaukkuineen, muutama nuutuneen näköinen pukumies, nainen koirineen, kaikki harppomassa määrätietoisin askelin asematunneliin. Ja viimein jotain tuttua: nahkatakin himmeä kiilto valotaulun alla, sininen hiustupsu, Varja! :)

 Huristelimme taksin tasaisessa kyydissä murjuun ja kuten arvata saattaa, juttua riitti myöhään yöhön.

19.10. -> Loppuviikko me molemmat työssäopittiin päivät Olgassa enemmän ja vähemmän ahkerasti. Keskiviikkona mittailtiin katsomon penkkejä, siliteltiin myrkkymuratteja, kyhättiin muovihyasinteista saunavihta ja testailtiin sinitarran pitävyyttä lediperhosen ja tolpan välissä. Torstaina nukuttiin pitkään ja kierreltiin tuntitolkulla kirpputoreilla etsiskellen mm. suojasaappaita lonkeromaneettien lotkauttamiseen ja suojakintaita, joihin saa hikiset kädet piiloon. Tuli siinä samalla kateltua ittelleenki kaikkea kivaa ja erityisesti Varja sai rahaa palamaan oikein ansiokkaasti. Loppupäivä oli aika kaoottinen ku oppilaat tuli Olgaan ja koska niistä puolet puuttu syystä tai toisesta, ei ollukkaa näytelmätreenejä vaan sen sijaan päästiin ohjeistamaan niitä tuputtelemaan lattiaa kivipinnaksi ynnä muuta mukavaa. Hermoromahdus ja paniikkihäiriöhän siinä hullunmyllyssä meinas yllättää mutta kunnialla selvittiin! Perjantaina tehtiin kevyempi päivä, töpöteltiin lattiaa hienommaks, Varja maalas kantolaatikkoa ja liimaili siihen kivaa kangasta sekä simpukoita samalla ku mie askartelin retkipatjasta feikkiranskanperunaa, pengottiin varastoja ja puputettiin pullaa sekä suklaamuffinseja.

Ku työt oli ohi, lähettiin lähijuna Z:lla Helsinkiin heittämään hyvästit lopuillekki rahoillemme. Kiipeiltiin jalat hapoilla Stockan ties monennenteen kerrokseen, melkein hukuttiin CD- ja DVD-levyjenpaljouteen, meinattiin menettää järkemme matelevia ihmisiä pursuilevalla herkkuosastolla, poikettiin vielä parissa pienemmässä putiikissa ja oltiin sit viimein valmiita matkustamaan takas Lahteen kauppakassit pullollaan. Illalla syötiin savuporo-aurajuustotäytteisiä paprikoita ja katottiin leffaa.

Lauantaina täytin 21 vuotta, alkaa jo olee sangen ikäloppu olo. Juhlistettiin miun synttäreitä pienimuotosesti käymällä jättimäisten karkkisäkkien kanssa kattomassa kaks leffaa, Johnny English Reborn ja Kolme muskettisoturia, jossa näytteli mm. Orlando Bloom. >:) Etenki jälkimmäinen oli aivan mahtava, se miljöö ja puvustukset jajajaja nammmmm! Siinä riitti kyllä katseltavaa ja Orlandon pahisrooli oli ehkä söpöin ikinä! XD Illemmalla tehtiin  savuporo-leipäjuustosalaattia ja herkuteltiin eksoottisilla hedelmillä sekä dippailtiin vihanneksia samalla ku katottiin vielä yhtä leffaa DVD:ltä. Sain Varjalta ehkä maailman kauneimman lahjan, halauksen ja hopeisen Evenstar-riipuksen, eli sellasen korun, joka on Arwenilla LotR:ssa. En oo vissii muuta tehnykkää ku hypistelly sitä. Eihä sitä ees raaskis käyttää ku pelkään et onnistun hävittää sen tai jotain! Kiitos!! ♥ Amin harmuva onalle e' cormamin.

Sunnuntaina lunastin osan vanhemmiltani saamasta synttärilahjasta, eli junalipun Ivaloon ja lähdin Varjan kanssa yhtä matkaa (ensimmäistä kertaa päiväjunalla) viettämään puolestani omaa syyslomaani Lapin kauniisiin maisemiin.


May it be the shadows call
Will fly away
May it be your journey on
To light the day
When the night is overcome
You may rise to find the sun

lauantai 19. marraskuuta 2011

Luomisen seitsemän päivää

Fantti lavalla.

Laitetaas tähän nyt vielä pari linkkiä viime kevään Kirkkopäivien luomiskertomuspukunäytöksen kuvagallerioihin. Kyseisessä tapahtumassa olivat siis esillä meiän nuket ja maskottipäät.

Luomisen seitsemän päivää 
(Ihan alimpana hyviä yksittäiskuvia maskottipäistä.)

Jussi-Pekka Kekin galleria

lauantai 12. marraskuuta 2011

Into the Woods - Pimeä metsä

Aaron jälkeen harppasin tietysti heti seuraavaan projektiin. Vuorossa on Tiirismaan lukion esittämä ja Lassen ohjaama musikaali, Into the Woods joka kulkee suomennettuna nimellä Pimeä metsä. Siinä kaikki Grimmin satujen henkilöt Tuhkimosta Punahilkkaan on eksyneinä metsään ja kommeltaa siellä. Miun pitäs valmistaa kahelle prinssille ratsuiks keppihevoset. Ne oonki jo saanu melkein valmiiks näiden parin viimesimmän työpäivän aikana. (Hahah, tällä viikolla viis päivää vapaata ja kaks töitä - kelpaa!) Sit ens viikolla pitäs alkaa tekemään lehmää. Jaakolle (sadusta Jaakko ja pavunvarsi). Valkosta ja langanlaihaa. Interesting. Oon jokseenki epätoivonen ku miul ei oo aavistustakaa et miten sen loppujenlopuks toteutan, miuta ärsyttää ku sen alusta keikkuu (puusepän leikkiminen ei oo tämän neidin alaa) ja aikaa on alle kaks viikkoa. Mutta jos en saa sitä tän jakson aikana loppuun ni oon jo luvannu mennä tekemään sitä iltasin koulun jälkeen. Että ehkä tästäki joskus vielä selvitään.

Ammun runko on jo valmiina, mestasin hirvittävän joulukoristerisuporon. Sille olis sit tarkotus luoda aika radikaali muodonmuutos jollain tavalla, jonka toivottavasti keksin pian.

Aaro arka orava

Kun patsaista päästiin niin käytiin heti seuraavan projektin kimppuun. Aloitin tekemään tarpeistoa lastennäytelmään nimeltä Aaro arka orava. Linkissä taas lisätietoa ja kuvia, joissa näkyy vähän paremmin lavastusta yms. Ihan ensin pääsin muokkaamaan alkujaan jättimäisenä diskopallona toimineen häkkyrän (jonka sisällä joku laulaja oli laskettu lavalle), isoksi kiveksi. Sen sisäpuoli toimi näytelmän päähenkilön, Hippu-tytön huoneena. Diskopallouransa jälkeen hökötys oli toimittanut ketunkolon virkaa ja oli aika räjähtäneessä kunnossa.

Alkutilanne. Etualalla karvamattoa, jota värjäsin vihreeks, että saatiin nurmikkoa.

Sisälle ompelin pehmoiset seinät ja nidoin lattiaan räsymaton. Kattovalaisimen sisällä on ledivalot, joten se loistaa oikeesti. Varjostin on alkujaan jostain antiikkisesta pöytälampusta.

Sammal on värjättyä vanulevyä, jota oon repiny sekä pyöritelly palloiks.

Puolukanvarvut on muovisia.

Kivi on maalattua ja rypistettyä paperia.

 Osallistuin paljon myös lavastukseen. Monta elementtiä oli jo valmiina, mutta niitä piti esim. sammaloida ja koristella sopivammiksi. Tekstin alusta löytyvän linkin kuvista näkee aika hyvin lavastuksen kokonaisuudessaan.

Meillä oli yhellä seinällä UV-valossa loistava tähtitaivas. Tuli siinä jokunen tunti roikuttua tikkaiden kanssa katonrajassa kiinnittelemässä UV-maaleilla maalattuja, langoista riippuvia planeettoja, asteroideja ja ties mitä avaruusrojua.

Viimeisenä iltana ennen ensi-iltaa värkätty yksityiskohta: tuunailtu linnunpönttö köysitikkailla ja kattopuutarhalla.

Ja sitte sekalaista tarpeistoa. Aaro-oravalla on monia pelkoja, kuten:

Yksisarvinen. Alkujaan miun vanha leluheppa, joka sai uudet jouhet, parran, vuohistupsut, sarven ja kultaista maalia sinne sun tänne. Sarvi on kuumaliimaa.

Tappajahämähäkit. Huovutettu vaahtomuovirunkoon, koipina piippurassia. En ollu tätä ennen huovuttanu koskaan, ihan hauskaa puuhaa. Nää tuli sit loppujenlopuks roikkumaa langoilla kepistä, jonka päässä on hieno muovinen hämähäkinverkkoviritelmä ja sen semmosta.

Lakritsihirviö. Paperia, lakupekat on askarreltu värikkäistä kartongeista.

Kelju keiju. Vanha barbini sai uuden elämän, lol.

Ja vielä muutama randomi poiminta tarpeiston joukosta:

Tohtori Metukan kaviot puolivalmiina. Materiaalina retkipatjaa, vaahtomuovia, kangasta, kuumaliimaa ja maalia.

Kaviot valmiina. Nämä tuli siis näyttelijälle käsiin. Hevosenkengissä on nauloina hopeisiksi sprayattuja pullonkorkkeja, jolloin kaviot kopisee kun niitä lyö vastakkain. Itse hevosenkenkä on tehty retkipatjasta ja päällystetty alumiiniteipillä. Kavio-osan päällä puolihimmeä lakka.

Antiikkinen mikrofoni. Kehikko on lampunvarjostimesta ja muutoin koko hökötys on pitkälti retkipatjaa. On siinä vähän mustaa tylliä ja alumiiniteippiäki.

Uljaat ja uhkeat Pamela and David from Baywatch! Näitä oli hauska tehä vaikka niiden kanssa tuliki ihan kamala kiire ku sain kuvat, jotka piti muokata ja suurentaa metrin korkuisiksi pahvinukeiksi, kolme päivää ennen ensi-iltaa. Sain siis oppilaalta karikatyyrit Pamelasta ja Davidista, suurensin ne piirtoheittimen avulla oikean kokoisiksi ja paloittelin osiin, jotka leikkasin pahvista, maalasin ja yhdistelin pahvinukeiksi, joiden kädet ja jalat liikkuu nivelien kohalta. Nivelinä on haaranastan tapaan toimivat nappi-rautalankaviritelmät. Käsissä on kahvat liikuttamista varten ja päästä lähtee lenkki, joka menee nukettajan kaulan ympäri niin, että nukke roikkuu kaulassa, joka mahdollistaa nukettamisen molemmilla käsillä. En ainakaa meinannu kuolla nauruun kymmenisen tuntia tauoitta työhuoneessa istuttuani ku keksin ruveta liimaamaan Davidille rintakarvoja... :'D

Tän kaiken lisäks tein ja metsästin Olgan varastoista ja kirppareilta ihan hirveesti kaikkee pientä sälää, kuten ranskanperunan, suojakintaita, kumihanskat, naamarin, kypärän, kummituksia, vainajaviivat, rikospaikkanumerokuutioita, pähkinäkorin, sääsymboleja kiinnitettäväksi tähtitaivaalle, varoituskylttejä, saunavihtoja, pari onkea, hammasharjan, nimikyltin, verhot, ison karkin, haavin, defibrilaattorin, lohikäärmeen, rekvisiittaa rannalle, wunderbaumin ymsymsyms. Näytelmä oli kunnon tarpeistohirvitys, käsikirjotuksessa oli tavaroita tavaroiden perään. Katoin myös monet treenit, joista tarttu mukaan aina hirvee tehtävälista paranneltavista ja hankittavista asioista.

Viimosella viikolla ennen ensi-iltaa olin töissä seittemän päivää, jotka sisäls yli 50 työtuntia. Mutta valmista tuli ja kaikki on tykänny näytelmästä kovasti. Joku kriitikkoki oli sen käyny kattomassa ja linkin takaa löytyy hänen arvostelunsa. Hurjaa että tuo kaikki synty alle kahessa kuukaudessa. Ihan hirvee urakka siinä oli mutta satumetsän luominen pienelle lavalle oli kerrassaan mahtava kokemus!