Kun maas' on hanki ja järki jäässä

Tää joulunseutu ei oo sujunu mitenkää järin ratkiriemukkaissa merkeissä. Pari viikkoa ennen joulua kuoli vaari aika yllättäen ja siitä viikon päästä Winski lopetettiin, sen jalat oli menny niin paskaan kuntoon ylläpitopaikassaan että se oli hevosen kannalta ainoo oikee vaihtoehto. Oon varmaan jotenki tunnevammanen ku en osaa edes itkeä. En kuultuani suru-uutiset kesken koulupäivän, enkä hautajaisissa, jossa koko muu suku itki silmät päästään. En vaikka vaari oli miulle tosi rakas, jotenki en vaan tunne mitään. Oon vaan hullun lailla yrittäny piristää muita perheenjäseniä ja helpottaa niiden työtaakkaa leipomalla kilokaupalla pipareita ja muita joulujuttuja...

Koulussa oli joulujuhla 22. päivä ja sen jälkeen lähin lohikäärmeen ja kauheen tavaravuoren kanssa kotia kohti. Käytiin illalla viemässä Winskin haudalle kynttilä sen omistajan kanssa. En osannu muuta ku seisoa typertyneenä siellä pellon reunassa illan pimeydessä hiljasten kyyneleiden valuessa poskilla. Miksi helvetissä kukaan ottaa hevosen ylläpitoon, jossei oo valmis sitoutumaan sen hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon asiaankuuluvalla tavalla? Siinä meni maailman kiltein ja varmin hevonen.

Aatonaattona nukuin pitkään ja kyhäilin piparitaloa, aattona oli pitkälti samat rituaalit ku aina: jouluhartaus ja jouluateria (jossa oli suureksi ilokseni kinkulle vaihtoehtona poron sisäfilettä ja maailman parasta tattikastiketta ♥), joiden jälkeen lahjojen jako. Sain ihan liikaa kaikkea, en ois ansainnu puoliakaan. Oon täydellisen onnellinen jo pelkästään siitä, että saan viettää joulun kotona perheeni parissa ja tuntuu niin väärältä saada arvokkaita lahjoja ku niille rahoille olis varmasti parempaaki käyttöä.

Tämänvuotinen lahjalista näytti seuraavalta:
- Liput Apassionataan (kyllä harmitti porukoiden vaivannäön puolesta ku Hilu osti miulle lipun jo synttärilahjaks ://)
- Ulkoinen kovalevy (sain viimein kaikki kuvat koneelta turvaan jos tää Martzupallero päättää vaik lähiaikoina räjähtää)
- Kaks kiinalaista keittokirjaa Sannalta
- Pirates of the Caribbean 4:n Villeltä
- Piirustuslehtiön Jontulta, aww se oli ite käyny sen ostamas :)
- Herkkukorin kummiltani
- Sellasen lokerikkoboksin, johon saa kaikki askartelu- ja käsityötilpehöörit kätevästi
- Mukin, lautasen, sukuperintölautasliinoja ja jonku über aloe vera-kosteusvoiteen mummilta ja ukilta
- Suklaata.....
- Rahana puolet 50 cm vyötärökorsetin hinnasta, jonka hankkimisesta oon haaveillu jo pitkään. Oon niin helpottunu että viimein saan sen ni ei tarvii kattella tätä saatanan tankkerimahaa enää, joka joulun myötä on paisunu vieläki järkyttävämmäks, hyi helvetti.

Lisäks oon ihan hämilläni ku kaikki hevosenomistajat on muistanu miuta. Yheltä, jonka ratsastustunnin kerran kuvasin, sain söpösti pakatun pussillisen vaahtokarkkeja. Pirin kaapista löyty ihana jättimuki, joka oli sullottu täyteen karkkia ja hoitopäivikseen oli rustailtu vuolaat kiitokset. Ullan ja Noksun omistaja puolestaan haluu tarjota miulle kiitokseks kampaamokäynnin ku se on ite kampaaja ja torstaina miuta sit oottaa ainaki latvojen tasotus ja ripsien kestovärjäys, huih. En oo koskaan elämässäni käyny kampaajalla joten lievästi sanottuna hirvittää.

Että semmosta. On tullu luonnollisesti syötyä vitusti liikaa ja en ees haluu tietää kuin monta ylimäärästä kiloa tän loman aikana on kertyny enkä aio käyä vaa'alla koska tiiän et sen lukema sais miut järkyttymään nii paljon etten uskaltas laittaa suuhuni muruakaan viikkoon. Onneks pian joutuu takas Lahteen ni loppuu tää järjetön herkkujen mättäminen ku miul ei tunnu olevan minkäänlaista itsekurii enää. Vois olla koko tammikuun herkkulakossa. Unirytmi on myös ilosesti päälaellaan, saan unta vasta kuuelta ja heräilen siinä kahen maissa, awsum! Paluu arkeen tulee olemaan tuskainen.

Tässä loppuloman aikana pitäs saada paperoituu lohikäärylettä ja tehtyä pari myyntiponia loppuun, ommeltujen keppihevosten määrä hipoo jo kahtasataa. Tänää tein neljän oikean hevosen tallihommat ja huomenna myös, kunhan ensin käyään tsekkaamassa Lappeenrannan ryssäntäyteisen joulualet, joista tuskin löydän mitään.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011