Se epätoivo, kun edessäsi seisoo mestattu risuporo, jonka alle nikkaroimasi pyöräalusta keikkuu. Pahasti. Riivit tuskissasi risuja sen jaloista, leikkelet jättimäisillä pihdeillä rautalankakehikkorungosta ylimääräisiä pätkiä huitsin helvettiin, poltat sadannen kerran näppisi yrittäessäsi saada vanulevyä asettumaan lehmän muotoiseksi miljoonaa anatomiakirjan kuvaa samalla tuskastuneena tuijottaen. VITUN NAUTA SAATANA!
Lukemattomien työtuntien ja unettomien öiden jälkeen epämääräinen vanumöhkäle alkaa etäisesti muistuttaa lehmänkantturaa. Yrität tulkita huonolaatuisista referenssikuvista, kuinka anatomiakirjassa esitelty luuranko asettuu langanlaihan lehmän nahan alle. Silppuat sormet rakkuloilla kylkiluita ja selkärankaa nikama kerrallaan tolkuttoman paksusta vaahtomuovipatjasta ja yrität laskea yks plus yks tuijottaen vuoroin kuvia intialaisista, aliravituista lehmänruppanoista ja anatomiakirjan luurankopiirroksista.
Kun luulet saaneesi sijoitettua epämääräiset, törröttävät luunpätkät suunnilleen oikeaoppisesti vanumöntin selkään ja kylkiin, pääsetkin taistelemaan venyvän ja rullaantuvan lycrasametin kanssa. Kärvennät taas sormiasi kuumaliiman parissa kun yrität epätoivon vimmalla saada kangasta asettumaan luontevasti ja ilman pahasti näkyviä saumoja tai ryppyjä luurangon päälle. Ompelet kiinni pahimpia paikkoja mitä epäergonomisemmissa asennoissa ja kun viimein saat vartalon päällystettyä, huomaatkin seuraavana päivänä töihin tullessasi, että joku on pöllinyt kankaan, jolla olisi tarkoitus päällystää vielä pää ja kaula.
Ensi-ilta lähenee ja lehmää kaivataan jo kipeästi harjoituksiin. Raahustat koulun jälkeen Olgaan ja istut siellä iltakahdeksaan päivä toisensa jälkeen.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, SE ON VALMIS!! Ja voin sanoa että kyllä on voittajafiilis! Se endorfiiniryöppy, mikä seuraa kun jalustan viimeinenkin lauta on maalattu mustaksi, on kaiken tuskan ja kärsimyksen arvoista. Minä tein sen, osasin, musikaalin ohjaaja on mielissään ja pääsen viimein joululomalle ilman että tarvitsee enää suoda ajatustakaan sille pirun kantturalle! Hymyilen hölmösti koko pyörämatkan takaisin murjuun ja nauran ääneen. AMMUUUUUUUUHHHHHH!
0 Comments:
Post a Comment