Paapo & Patwick ♥

Näistä pikku pupusista en ookkaan pitkään aikaan ottanu kuvia. Paavo on muutenki ollu näistä vähimmällä huomiolla blogin puolella, Patrickin nöpönassu jättimäisine silmineen kun on niin vetoava verrattuna Paapo-wessukkaan. Tosin kyllä toi kolmanneks ylimmän kuvan ilme aiheuttaa miussa reaktion "VVOI PAAAAPOOOOO♥♥♥". Luonteeltaan Paavo sit puolestaan onki maailman kultaisin, se jaksaa istua sylissä rapsutettavana aina ja ikuisesti. Kumpainenkin voi toistaiseksi hyvin (ja) paksusti.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Heinätöitä ja vanhoja tuttuja

Juhannuksenjälkeinen viikko starttasi kevyellä 13 tunnin työpäivällä. Jäin vielä normaalin työpäivän päätteeks riehumaan heinävintille heinätöiden merkeissä. Purin millon kenenki kanssa hervottomia heinäkuormia ja mätin niitä liukuhihnalle, joka kuljetti ne vintin perälle, jonne ne kasattiin jäätävän kokoseks vuoreks. Heinämuodostelma oli iltaan mennessä levinny vintin keskivaiheille ja keskiviikkona ku jatkettiin, se kohos hipomaan monen metrin korkeudessa siintäviä katon poikkiparruja. Minä pienenä ja ketteränä sain loikkia siellä kaikkein ylimmäisenä ja latoa hullua vauhtia paaleja jonkinmoiseen järjestykseen muiden heitellessä niitä ylös heinähangoilla. Aurinko helli meitä lämmöllään ja jäätelöä kulu tauoilla tuuttikaupalla. Keskiviikkona toinen liukuhihnoista sanoutu irti sopimuksesta, joten paalien kanssa saiki urheilla pitkin vinttiä oikein sydämensä kyllyydestä. Ei ainakaan tarvii miettiä mitään salilla käymistä ku työn puolesta pääsee voimailemaan enemmän ku tarpeeks. Miun kädet on paisunu törkeesti, yähh. Onneks lihakset surkastuu äkkiä sit ku niit ei tarvii enää joka päivä käyttää. Mut jaksan nykyään vetää suorilta käsiltä leukoja!

Tiistaina jouduin töihintulotarkastukseen. Luulin et se ois joku ihan nopee juttu tyyliin sitä rataa mitä amiksessa mut siellähän meniki ikä ja terveys ku testattii kaikenmaailman näöt ja kuulot ja keuhkot ja hemoglobiinit (joka oli muuten 157, wtf?! Pitäs vissii rajottaa lihansyöntii) ja piti vastata miljoonaan kysymykseen ja loppujenlopuks se täti ei löytäny miusta mitään vikaa. Yllätyin erittäin positiivisesti ku kuulin pituuteni, olin kasvanu vielä lukioajoilta puol senttiä eli oon viimein saavuttanu sen unelmoimani täyden 165 cm pituuden, yay!!! Ainoo ongelma miulla on tässä työssä selän kanssa, ku alaselkä kipuilee aika ajoin. Terkkari ois lähettäny miut saman tien tutkimuksiin jos siellä olis ollu sille päivälle lääkärille vapaita aikoja mut eipä ollu, joten se käski sit vaan ite varaamaan ajan ku selkä tulee seuraavan kerran kipeeks. Oon tässä viime kuukausien kuluessa kuitenki tullu siihen johtopäätökseen, etten rupee riskeeraamaan ton selän kanssa ku se ei selkeestikään näin raskasta työtä kestä, joten en alotakaan syksyllä hevosenhoitajan oppisopimuskoulutusta. Miun nykynen työsopimus kestää elokuun loppuun asti ja sen jälkeen oon näillä näkymin muuttamassa takas Lappeenrantaan.

En oo koko kesänä nähny ketään muuta ku perheenjäseniäni, joten luonnollisesti kaikkien sellasten ihmisten tapaamiset, joita ei oo nähny moneen kuukauteen, sattu samalle viikonlopulle. Ekana soitti Mervi ku olin junassa että tuutkos lauantaina heinätöihin. No mikäs siinä, sehän sujuu jo rutiinilla. Sit sovittiin Jasminin kanssa tapaaminen lauantaiaamupäiväks (nähtiin viimeks viime kesänä pikaisesti) ja kolmanneks miun pikkusisko palas Belgiasta vaihdosta. Perjantai-ilta ja alkuyö kulu tämän kyseisen siskoni, eli Sannan kanssa suu vaahdossa höpistessä ja sama meno jatku seuraavana aamuna Jasminin kanssa Lpr:n keskustassa venäläisten seassa pujotellessa ja illalla heinäpellolla. Olipas ihana nähä ihmisiä pitkästä aikaa!

Seuraavana viikonloppuna olin taas Mervillä heinätöissä ja viime viikonloppuna vahtimassa heppoja, kissoja ja kanoja + muutamaa muuta otusta. Totesin tossa just et oon ollu kaks kuukautta putkeen viikonloput Lappeenrannassa. Nyt tulevalle viikonlopulle ei oo suunnitelmia ku porukat on reissussa, joten en voi kipittää kotiin. Jos sitä menis vaik käymään Lahdessa tai jotain.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Juhannus

Juhannus sujui perinteiseen tapaan Koivikkoluodolla, eli eristyksissä perheemme ystävän mökillä pienessä saaressa keskellä Saimaata ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Onhan siinä mökkeilyssä kuitenki aina oma tunnelmansa ja yhteistä aikaa perheen kanssa osaa nykyään arvostaa ihan eri tavalla nyt ku nuorempana. Pidennetty viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen, olin aivan hermoraunio ku siihen juhannusviikolle sattu just pikkulasten alkeisleiri... Luulin ennen tota leiriä, etten vois vihata kakaroita enää enempää. ...Kuinka väärässä ihminen voikaan olla! Mutta ei siitä sen enempää, rupee vaan vituttamaan ku ees ajattelen.

En ookkaa pitkään aikaan ollu nii täydellisen liikkumaton ku juhannuksena. Makasin vaan riippumatossa Amien kanssa lukien Hevoskuiskaajaa ja popsin ylettömät määrät ruokaa ja herkkuja. Amie viuhto Ingan kanssa hurmiossa pitkin saarta kaiken muun ajan ku se ei maannu riippumatossa tai istunu mökissä elätellen toiveita ruokapöydän antimista.

Äiti halus varpaisiinsa jotku piristävät lakkaukset seuraavan viikon riparia varten, joten maalailin sille samantyyliset sammakot, mitkä tein toissakesänä Varjan kynsiin. Villelle btw kiitos tämän postauksen kuvista.

Omat kynnet.

Tylsää ku ei voi töiden takia päästää omia kynsiä kasvamaan pitkiks saati sit lakkailla niitä ku ne räjähtää jo puolivälissä viikon ekaa päivää.

Tässä tortussa oli 1,2 litraa metsämansikoita! ♥ Nam!

Juhannusaattona piti tietysti käydä saunassa ja se oliki ihan oma projektinsa näiden hiusten kanssa. Yleensä jätän saunomisen Koivikkoluodolla väliin juuri siitä syystä, että tän tukkapehkon saaminen puhtaaks yksin ilman juoksevaa vettä on suuren työn ja tuskan takana. Joskus käy kateeks lyhythiuksisia miehiä, joiden tarvii vaan sutasta shampoo päähän ja kumota kauhallinen vettä perään ja that's it. Ja voi ku riittäski pelkkä shampoopesu, siitä vielä ehkä selviäis jotenkuten ku sen saa huuhdottua vaikka kylmällä järvivedellä mut hitto vie ku on pakko läträtä vielä hoitoaineenki kanssa, jos haluu saada hiukset harjattua vielä joskus tulevaisuudessa ja se ei lähe päästä ku ainoastaan lämpimällä vedellä. Tohon aikaan vuodesta järvivesi on järkyttävän kylmää, joten ei sinänsä tee mieli kastella pikkuvarvastaankaan, mut sit toisaalta ei viiti lotrata koko saunan vesivarastoakaan, etenkään jos on ensimmäinen saunoja. Päädyin sitte taiteilemaan vedenrajassa möllöttävältä kiveltä pää alassuin hiukset järvessä pahimmat shampoot päästä ja hoitoaine sai kyytiä saunassa lämpimällä vedellä. Asiaa toki auttais, jos olis joku kaveri, joka kaatais sitä vettä päähän ni sais ite kaks kättä käyttöön mut saunon aina yksin. Kauheen ongelman minäki saan jostain hiustenpesusta, lol.

Illalla poltettiin vielä hieno kokko ja mentiin suht ihmisten aikoihin nukkumaan. Eiks tuukki ihan takajaloillaan seisova lohikäärme mieleen tosta ekan kokkokuvan tulihuipusta?

Lähettiin äitin ja koirien kanssa jo lauantai-iltana kotiin, että molemmat sai nukuttua yhet kunnolliset yöunet ennen seuraavaa työviikkoa ja että ehin sunnuntaina puolenpäivän junaan. Miehet jäi sinne vielä saunomaan ja syömään makkaraa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesän Kotkavisiitti

Oon tässä viimeaikoina vietelly pitkälti viikonloppuni Lappeenrannassa. Kesäkuun puolivälin hujakoilla busseilin pitkästä aikaa Kotkaan kuvailemaan Hennaa ja Jossua. Napsittiin eka Hennalle valmistujaiskuvat ja sen jälkeen Jossusta perinteiset rakennekuvat. Sit jatkettiin kouluratsastuksella ja lopuks ne hyppeli vielä pienenpientä ristikkoa, jonka Jossu ylitti kerta toisensa jälkeen niiku se ois ollu vähintäänki metrinen este. Pikku pystyeste ylitty samaan tyyliin ristikon jälkeen. Höpsö heppa. ♥ Mie pääsin köpöstelemään loppukäynnit. Kerranki oli suht siedettävä sää, vaikka valmistujaiskuvien jälkeen taivas meniki pilveen.

tiistai 2. heinäkuuta 2013