Huonoja, erittäin huonoja, hyviä ja erittäin hyviä uutisia!

Huhhei, tässä on tapahtunu nyt taas niin kauheesti viikon sisällä etten tiiä mistä alottasin.

Tää koko työttömyysaika on ollu miulle pelkkää riuduttavaa, stressaavaa odottamista. Loputonta työpaikkailmotusten ettimistä ja selaamista, epätoivoa ku mistään ei löydy mitään. Kaks viimosta viikkoa sen työhaastattelun jälkeen etenki oli pelkkää painajaista ku pyörin vaan kaikki yöt läpeensä voimatta nukkua, stressaten, toivoen ja odottaen. Odottamista inhoan kaikkein eniten. Ja sitä kun ei voi suunnitella mitään edes viikoks eteenpäin ku koskaan ei tiedä, pitääkö seuraavalla viikolla olla juoksemassa jonnekki työkkärin työllistämisneuvojalle vai ilmaantuuko jostain sittenki töitä.

Oloa ei helpottanu tippaakaan se, että Porthos-ressu sairastu viime viikolla. Se sai antibioottikuurin, joka tuntu aluks tehoovan mut sit rotan tila huononi. Haettiin uusi kuuri tujumpaa lääkettä ja tietty just viikonloppua vasten perjantai-iltana ku eläinlääkärille pääsemisestä ei ollu pariin vuorokauteen toivoakaan, sen tila tuntu romahtavan täysin. Olin jotakuinki hermoraunio lähtiessäni lauantaina vuorokaudeksi vahtimaan ystäväni eläimiä (heppoja, kissoja, liskoja, kanoja, kaloja ja yhtä koiraa) tonne vähän matkan päähän ja ravasin sieltä aamu-, päivä- ja iltatallien välissä lääkitsemässä ja syöttämässä sitä rottaraasua.

Sunnuntaina kotiutuessani iltapäivällä, tuntu että uus lääkekuuri alko viimein puremaan, Porthos oli paljon virkeempi ja alko syömään kiinteetä ruokaa. Hetkellisen toivonkipinän aikaansaama parempi mieliala kaikkos kuitenki saman tien avatessani koneeni, jota ei enää huvittanutkaan aueta. Se perkele päätti sitte levitä lopullisesti. Kauan se on jo varotellu tekevänsä kuolemaa mut eipä ois voinu paljon otollisempaa ajankohtaa valita... Ihan mukava tässä työttömänä yrittää jostain repiä rahat uuteen koneeseen ku sellanen on kuitenki pakko hankkia. Ja ikäänku tämä ei ois riittäny, miulle nous illalla ensimmäistä kertaa kaheksaan vuoteen kuumetta.

Maanantaina miun pikkusisko lähti viideks kuukaudeks vaihtoon Belgiaan ja oisin sitä halunnu mennä saattamaan lentokentälle mutta paskat, visusti sängynpohjallahan sitä maattiin puolkuolleena. Porthos meni taas alkuviikosta huonommaksi ja päästin sen seikkailemaan autuaammille juustomaille tiistaina. R.I.P. pikku muskettisoturi. ♥

Sitte sainki odotetun ja toivotun soiton. Kävin siis reilu pari viikkoa sitte työhaastattelussa yhellä tallilla ja ne ilmotti sieltä että tervetuloa heille oppisopimuksella. Oisin ehkä hypänny ilosta kattoon jossen ois maannu lahnana kuumeen kourissa. Voi sitä helpotuksen määrää: viimeinkin töitä! Tulin tammikuun aikana siihen johtopäätökseen, että ihan turha ees haaveilla teatterialan töistä ku paikkoja ei vaan kertakaikkiaan oo vapaana ja aloin etsimään itelleni hevosenhoitajan oppisopimuspaikkaa. Vaihdan nyt siis alaa ja muutan sunnuntaina pieneen maalaiskuntaan Keski-Suomeen. Ihana muuttaa taas omilleen ja alottaa kunnon elämä, jossa ei tarvii elää kädestä suuhun valtion tukien varassa. Ja ihana päästä tekemään rehellistä, fyysistä työtä!

Tää viikko on ollu kauheeta härdelliä ku oon laittanu miljoona sähköpostia joka suuntaan koskien töitä, asuntoa ja sen lisäks on pitäny viel metsästää oikee ihminen, joka vastaa sen alueen oppisopimusasioista. Sit pitää pakata kamat kasaan, käydä hyvästelemässä hevoset täällä päässä taas vähäks aikaa, tehä viel joitain hankintoja, niin ja yrittää samalla parantua tästä hemmetin pöpöstä. Enää ei onneks sentään oo kuumetta.

Oon opiskelujen alusta lähtien nipistäny rahaa säästöön niistä vähäisistäki tuloista, mitä miun tilille on tupsahtanu, joten laskeskelin et miulla on ehk just ja just varaa tilata tähän samaan syssyyn nyt sitte se uus kone. Oon jo pidemmän aikaa haaveillu pöytäkoneesta ja onneks omistan näppärän pikkuveljen, joka on asioista parillä ja lupas koota miulle kaverinsa kanssa turboyksilön. Nyt jos se hajoaa, ei ainakaan mene koko hökötys kerralla vaan luultavasti vaan yks osa, joka on suhteellisen helppo ja edullinen vaihtaa, hiphei! Laitoin koneen osat alkuviikosta tilaukseen ja ne on huomenna noudettavissa postista. Saan siis toivottavasti toimivan koneen matkaan uuteen asuntooni. (Tosin tässä mainittakoon, että pitkällisen maanittelun ja näppiksen raiskaamisen jälkeen kuollut läppärini päättikin elpyä ja hurisee tässä parhaillaan tyytyväisenä sormieni alla. En kuitenkaan jää oottamaan että tää tekee saman tempun uudestaan vaan päästän tän romuläjän eläkkeelle heti ku vaa mahollista.) Tosi mukavaa ku puolen vuoden sisällä on pitäny uusii kamera ja kone, kalleimmat jutut mitä omistan. Mut jospa nyt ei tartteis taas vähään aikaan murehtii kusevasta tekniikasta.

Balthazarin ja Porthoksen kasvattajilta tuli eilen viesti, että he tietäisivät muutaman rottapojan, jotka kaipaavat uutta kotia. Kyllähän tuolle B:lle pitää hankkia uus kaveri, joten kaiken tämän päätteeks maksoin jo ennakkoon kahesta söpöläisestä badgerpojusta, jotka meen toivottavasti jollain konstilla hakemaan Tampereelta sitku ne saavuttaa luovutusiän.

Noniin siinä tais suunnilleen olla viikon kuulumiset tältä erää, toivottavasti näin kaoottisia mokomaa ei tarvii elää ihan heti toiste!

torstai 7. helmikuuta 2013