Ahkerasti aina työssä ahertaa

Tervetuloa työpaikalleni, Lappeen Marian kirkkoon!

Jeaap, eli tällasta tänä kesänä. Oon kirkko-oppaana tollasessa pytingissä koko lomani ajan vuorotellen Villen kanssa. Ai että tylsääkö? Korota kuvitelmasi potenssiin kymmenen ni pääset tylsyysasteesta paremmin perille. Käytännössä hymyilen turisteille ja nyökyttelen kiivaasti ku ne kysyy millon milläki kielellä että saako ottaa valokuvia. Jotkut haluaa yksityiskohtasen selonteon kirkon historiasta ja esineistöstä, toiset puolestaan tyytyy kysymään pelkkää rakennusvuotta, joka on muuten 1794. Saksalaiset on ihan huippuja, valtaosa venäläisistä ei jostain syystä uskalla tulla ovensuuta pidemmälle ja suomalaiset on joko mukavia tai sit ku sitruunan nielleitä. Mikä meiän kansaa oikein vaivaa ku ei voida ees vastata tervehdykseen?! On tuolla saanu rupatella kyllä tosi mielenkiintostenki ihmisten kanssa, etenki englantia on ihana kuulla, vaikka miun suullinen ilmaisu onki päässy ruostumaan nii pahasti et oon iha järkyttyny itekki! Sit siel käy herttasii mummeleita ja säännöllisesti myös pari puistojuoppoa avautumassa elämästään... Oon kyllä onnellinen sitku tää on ohi, enää kaheksan päivää jälellä. Kaikki Lappeenrannan suunnalla liikkuvat, tervetuloa vaan keskustan keltaiseen puukirkkoon miuta tervehtimään! Oon työpäivien aikana lueskellu ihan hitosti kirjoja ja ommellu lähemmäs kymmenen heppaa. Vielä muutama päivä kestettävänä...




Kirkossa istumisen lisäks oon heinäkuussa taas hoitanu rakuunaheppoja. Nyt en oo jaksanu tehä iha nii paljoo työvuoroja mitä aiempina vuosina ku on tosiaan noi palkalliset työt tossa rinnalla mut on sitä tullu taas muutamaan otteeseen pistettyä hepat valmiiks kaupungille ja raahailtua niitä 20 kg painosia antiikkisatuloita. Tänä vuonna tuliki ihan uuet heposet ja ne on kumpainenki tosi kilttejä ja herttasia tapauksia.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ai niin.

Hyppäsinki jo ihan aikaani edelle.

Unohtu ihan et huhtikuussa kävin piiiitkästä aikaa Mäntyharjulla moikkaamassa Minnaa ja herttaista Bomber-ponia. Minna heitti miun Bombun selkään pienen maastolenkin ajaksi. Aina mie joudun shettisten kyytiin... :D Käytiin myös kärrittelemässä ja kyllä pikkuponilla vauhtia piisasi!


Toukokuun alussa kävin taas Kotkassa kuvaamassa Jossua. Miut heitettiin jälleen hevosen selkään, tällä kertaa ihan reippaan mittasen maastolenkin ajaksi ja mukavaahan se oli köpsötellä taas pitkästä aikaa. Kotkasta menin yöks pikkuveljeni, Villen, opiskelijasoluun Tikkurilaan ja tuli tehtyä keskellä yötä sangen mielenkiintosia dippikokeiluja. Voin kertoa että sipsit dipattuna kinuskikastikkeeseen on jotain syntisen hyvää! Villen koko sänky oli iha kinuskissa sen jälkeen ku katottiin pilkkopimeessä leffaa samalla ja kello oli...

Näin paljon Jossua kinosti poseerata :--D
Seuraavana päivänä heräsin kukonlaulun aikaan ehtiäkseni Hilun kanssa Valtteriin. Siellä oli ihan järkyttävä määrä ihmisiä, enkä löytäny itelleni mitään (ylläriii) mutta hauskahan kirpputoreilla on käyä vaatteita hipelöimässä. Illalla pöyräytin Hilulle ja Igorille vielä mustikkapiirakan ja suklaamuffinseja ennenku lähin takas Lahteen.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kesälaitumille

Vika työssäoppimisviikko Dilassa suju sangen nopeasti. En vielä voi valottaa, mitä siellä touhusin ku oon periaattees vaitiolovelvollinen, mutta alotin suunnittelemaan syksyn projekteja. Perjantaina toimin rotta-assistenttina ku Heli toi wottansa (miun rottien siskot ♥) kuvattavaksi sinne. Helistä ja wotista saatiinki aivan mielettömän upea perhepotretti! Neitoset oli kyllä niiiin pikkusia verrattuna noihin miun köriläisiin! Samaisena perjantaina 25.5. miulla alkoki sit virallisesti kesäloma ku olin anonu vikan viikon vapaaks. Olin saanu murjun pakattua kutakuinki siistiin läjään odottelemaan sunnuntaita, jollon meiän oli tarkotus tulla hakemaan tuo viimonen kuorma.


Suunnitelmiin tuli kuitenki hienoisia muutoksia omalta osaltani ku lauantaina oli heppojen laitumellelasku ja onnistuin hienosti tulemaan jyrätyksi. :--D Nyt on tyylikäs sota-arpi naamassa, sain kolme tikkiä peräti. Laitumellelaskun tohinassa yks uus heppa laukkas parin epäonnisen tapahtuman johdosta miuta päin ja otin ilmeisesti kamerasta vähän osumaa. Nii hassua ku muistis on ihan tyhjä kohta sen törmäyksen osalta. Muistan kyl kirkkaasti kaiken, mitä sitä ennen ja sen jälkeen tapahtu, mut ei mitään muistikuvaa siitä, et 700 kg hevonen on törmänny miuhun täydessä laukassa. Viimonen muistikuva on et Noksu juos tosi läheltä ohi ja tää miuhun törmänny heppa laukkas perässä, sen omistaja heilautti riimunnarua ja seuraavassa ruudussa nousen jo ruohikon seasta istumaan silleen et oho. Olin kuulemma lentäny komeessa kaaressa. Eka kerta elämässäni ku oon ollu hetken taju kankaalla ja eka kerta myös hevosteluhistoriassani ku miulle on sattunu jotain varpailletallaamista kummempaa.

No eipä siinä sit mitään, nousin seisomaan ja kävelin talliin soittamaan äitin hakemaan, käytiin tikkauttamassa leuka ja toteamassa ettei niska oo murtunu. Vähällä siis selvittiin! En missään vaiheessa tuntenu kummempaa kipua tai kolotusta. Niska nyt tietysti oli vähä jäykkä ku kameran hihna oli ilmeisesti nytkähtäny aika rajusti miun kaulassa, jalkaan ilmesty kämmenen kokonen mustelma ja toinen olkavarsi oli jonkun aikaa vähän voimaton (muttei kipee) mut tosiaan suuremmilta vammoilta säästyttiin. Olin jo seuraavana päivänä takas tallilla. :D Suureks ihmeeks kameraki toimii vielä, samoin objektiivi. o__o Kameran kuoressa on vaan pien halkeama, mut se ei haittaa toimintaa. Luulin et sen tällin jälkee miun 75-300mm objektiivi ois ollu ihan lunastuskunnossa mut ei, hyvin se edelleen pelittää ja tarkentaa.



Että tämän kokemuksen myötä en ollu sunnuntaina vielä ihan siinä kunnossa niskoineni, että miusta ois ollu kantamaan painavia muuttolaatikoita, joten isi lähti urheasti hakemaan miun loput kamat ja suorittamaan murjun loppusiivouksen käytyään ensin juoksemassa Lahdessa puolimaratonin. HEIPPA VAAN MURJU, EI TUU IKÄVÄ!!!

Tiistaina lähin sit sinne Ivaloon auttelemaan Varjan YO-juhlien valmisteluissa. Siellä oli paljon siivoilua, leipomista ja yleistä härdelliä. Lauantaina Varja sai viimein painaa päähänsä valkolakin ja juhlat kesti myöhään yöhön. Seuraavana päivänä mie olin sen verran ennen Varjaa pystyssä et ehin käymää päiväkävelyllä ja metsäpolulla sain seurakseni pienen tokallisen poroja. Suloja otuksia! ♥ Viikko meni hirmusen nopeesti ja kotiinlähtö koitti taas ihan kesken kaiken. En voinu olla pidempään ku kotona ihanaiset (NOT) kesätyöt kutsu... Hassua ajatella et tuo oli ehkä viimonen kerta Ivalossa, Varja ku muuttaa syksyllä sieltä opiskelemaan johonki jos hyvin käy.

Lähtölaskenta kesälomalle

Ihan näin yleisesti nyt tässä tiedotan, että kirjotan tätä blogia päiväkirjamaisesti lähinnä itseäni varten ja omaksi ilokseni. En siis pyri miellyttämään lukijoita kuvia pursuavilla taikka kaunopuheisuuden kukkasia tihkuvilla postauksilla. Yritän saada tän nyt tässä reippaaseen tahtiin taas ajan tasalle, joten aika tekstipainotteista höpinää on tiedossa.

Blogin osalta edellinen johonki tiettyyn aikaan sijottuva postaus tais jäädä kevään viimoseen jaksoon. Jatkakaamme siis sieltä. Vikoilla viikoilla tapahtu sellasta merkittävää, että Varja kävi miun luona lomailemassa ja ahertamassa lukion viimoset kurssinsa loppuun ja erittäin pian sen jälkeen sanoin hasta la vista murjulle ja porhalsin kamoineni kotiiiiiiiin Lappeenrantaan! Muttasiis.

Varja tosiaan junaili Lahteen eräänä erittäin aikaisena keskiviikkoaamuna. Olin saanu sen päivän vapaaks ku olin hoitanu jo kaikki koulujuttuni, sekä pari ylimäärästäki työtä valmiiks ja seuraava päivä ois ollu helatorstai eli vapaa ja sen jälkeinen perjantaiki oli vapaa. Ja ryhmänohjaaja vihjas et voisin saada pitkän loman jos kirjottasin keskiviikkona portfoliota kotona etäopiskeluna. Vissii kirjotinkii... :D:D:D Murjun sisustus oli niihin aikoihin jo sangen askeettinen ku yli puolet miun kamoista oli jo roudattu sieltä Lpr:aan, joten ei viititty jäähä Lahteen kärsimään sen pidemmäks aikaa ku päiväunien ajaks ja junailtiin jo iltapäivällä rottien kanssa sieltä huitsin helvettiin.




Olin onneks saanu Lpr:ssa sullottua sen puolikkaan muuttokuormani jo piiloon kaappeihin, sängyn alle ja sisarusteni tyhjillään oleviin huoneisiin ni melkein mahuttiinki asustelemaan huoneessani Varjan kanssa. Aikavälillä to-su käytiin kaupungilla, kierrettiin muutama ryssäntäyteinen kirpputori ja tietysti käytiin myös rapsuttelemassa heposia tallilla moneen otteeseen. Niin ja tehtiin molemmat Varjan viimosen enkunkurssin tehtäviä kynät sauhuten.

Hellu-pieni ihan nirvanassa. :D Ja Varja lainavaatteissa. :--D


Yhtenä päivänä päätettiin lähtee linnotuksen valleille piknikille kokoonpanolla minä, Varja ja Rosie. Sinä päivänä meni helleraja rikki ja oli kerrassaan mahtavan ihana ilma! Lähettiin iltapäivästä autolla sompailemaan Lpr:n syrjäkylille ettimään paikkaa, josta meiän oli määrä napata Rosie kyytiin. Ajettiin kaks kertaa ihan harhaan, vaikka puhelinluettelon kartta kovasti yrittiki väittää, että siellä keskellä metsää menis tie, mutta kolmannella kerralla löyettiin onneks perille saakka! Sieltä huriseltiin hikoillen satamaan, josta kierrettiin linnotuksen taakse ja kavuttiin valleille. Levittäydyttiin sinne suuren puun varjoon mättämään ruokaaaa ja höpöttämään ties mitä päätöntä. Rosie sai meistä varmasti tosi viisaan vaikutelman! Eväskorista löyty mm. jäätävät lohkareet päärynä-sinihomejuustopiirakkaa (jollasia tuhottiin Varjan kans kahestaan kolme sen viikon aikana... :DDD), suklaamuffinseja, sipsejä ja karkkia.

Sunnuntai-iltana palattiin Lahteen ja joskus siinä yöllä muistin että ainii, perhana se portfolio! Varja vääns jotai yhteiskuntaopin umpitylsiä esseitä samalla ku mie sit yritin raapia kasaan jotain ees puolikelvollista maanantaina ro:lle näytettäväks. Seuraavana päivänä palautin portfolion ja sainki kuulla että pakkaa kamas ja lähe loppuviikoks Dilaan työssäoppimaan. AWSUM! Siivet siis selkään, lohikääryle + vuori muuta kamaa kasseihin ja nokka kohti murjua. Selvisin koulusta niin aikasin, että päätettiin lähteä leffaan ja taasen kirpparikierrokselle. Tällä kertaa vuorossa oli Jim Burtonin ohjaama, Johnny Deppin tähtittämä Dark Shadows. Se ei ollu ihan sitä laatua, mitä odotin mut ihan viihdyttävä silti, ainaki jollain tasolla. Johnny Deppin näyttelijäntyö on kuitenki aina iloa silmälle. Ja Helena Bonham Carterin.

Tiistaina oliki sit varsinainen touhupäivä. Se alko teatterin kirpputorilta, jossa tavattiin aina niin innokas Lasse (työssäoppimisen ohjaajani) sekä Heli (teatteripukusuunnittelija). Lasse hamstras tolkuttoman vuoren kaikkea kivaa ja saatiin Varjan kanssa vahtia sitä vaatevuorta ovensuussa samalla ku se viipotti rekkien välissä haalimassa lisää ihanuuksia varastoihinsa. Seuraavaks löydettiin ittemme vaatesäkkien kanssa sulloutuneina punasen avoauton takapenkille. Päästiin ainaki tyylillä Dilaan ja sieltä kruisailtiin vielä Lahden läpi Lidliin ostamaan herkkuvuori erästä kahvitilaisuutta varten. Kauppareissun jälkeen miul oli pien palaveri Lassen kanssa, jossa sain kuulla, mitä tulisin syksyn työssäoppimisjaksolla tekemään (ja mitä alottasin jo sillä viikolla), jonka jälkeen saatiin tehtäväks kipittää Lanu-puistoon kattelemaan isoja betonipatsaita. Sen jälkeen oliki jo kiljuva nälkä ja mentiin kiinalaiseen ahtamaan nassumme täyteen friteerattuja  katkarapuja OMNOMNOOOMMMM ja testailemaan sushia. Sushi oli parempaa ku ne meiän hämärät viritykset Varjalla mut en kyllä edelleenkään ihan käsitä että mikä siinä on se juttu. Riisiä jonka sisällä murhattuja mereneläviä. Raakana. Nam? Ihan syötävää mut ei kyllä mitään ihmeellistä. Kiinalaisen jälkeen järjesteltiin syömiset esille kahveja varten, kahviteltiin ja lähettiin murjuun leipomaan taas yks päärynä-sinihomejuustopiirakka, josta Varja sai puolet junaan evääks. Sen jälkeen koittiki jo hyvästien aika, kun Ivalon ihmelapsi lähti takaisin pohjoiseen. Onneks miun oli määrä junailla perässä viikon päästä.

Porthos ja Balthazar

Wottaseni pienoiseni eivät enää ole järin pieniä. Punnitsin pikku vintiykseni menneellä viikolla ja huhheijaa näille pohjattoman mahan omaaville pulleroille ei kyllä oo tiedossa pähkinöitä vähään aikaan. :--D

Porthos 560 grammaa.

Balthazar 650 grammaa.
 Mutta toisaalta kerranki miul on miehen kokosia rottia! Miun edelliset pojat oli ihan neitien mitoissa. Herra muskettisoturi ja hänen tietäväinen kaverinsa ovat viihtyneet loistavasti kesälukaalissaan. Wiiviykset lojuvat päivät pitkät läjässä riippumatossaan, syövät miut vararikkoon (en voi käsittää kuin noin pieneen elukkaan voi mahtuu niin paljon ruokaa!!) ja järkyttävät wottamaiseen tapaansa mielenrauhaani päästessään iltaisin jaloittelemaan. Roskiksessa sukeltelu on påp, pöydällä loikkiminen, kaiken irtaimiston sieltä alas viskominen ja Sailan lähestyessä hurjaa vauhtia pakoon luikkiminen on kesän kuumin muoti ja sängyn alle piilotettujen muuttolaatikoiden riekaloimisesta saa parhaat kicksit. Myöskin kamikazeloikat välillä sänky-tuoli-pöytä-lattia, laukkuni sisällön pölliminen ja ruokapussien salaa auki tiirikoiminen tuntuu olevan lähellä noiden vandaalien sydäntä.

Miun ihanan kamalat ja kamalan ihanat pikku wottaset. ♥

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Muutamat kynnet taas


Jostain viime keväältä, kauniisti on koulun takia puolet kynsistä katki :--D

Taustalla olevaan paitaan piti tehä sopulit kynnet.


Microhelmien päälle ei kannata laittaa päällyslakkaa... :D Ne oli punasia...
Ihan kiva ku nyt näin kesän aikana on siisti sisätyö, jossa ei tarvii uiskennella käsivarsiaan myöten liimassa, maalissa, vedessä eikä missään muussakaan kynsiä murhaavassa tökötissä ni kynnet alkaa viimeinki elpymään ja on ekaa kertaa suunnilleen saman mittasia kaikki kymmenen! Nyt ku en onnistus tallilla niitä kauheesti katkomaan ni ois erittäin jees. Etusormien kynnet ei oo vieläkää täysin toipunu keväisestä parkkinahkanaamion kans läträämisestä vaan liuskottuu edelleen mut ehkä ne siitä! Saisivat vielä kaikki kasvaa muutaman millin ni jospa sit jaksas taas ideoida jotain uusia lakkauksia. Ärsyttävää ku miun kynnet on nii säälittävän pienet, se vaaleenpunanen osa on järettömän lyhyt ja sit ku valkonen osa hipoo pituudeltaan puolta senttii, miun kynnet näyttää lakattuna suunnilleen samalta mitä normaalilla ihmisellä lyhyiks leikatut kynnet.


 
Ajatusvalssi - Wordpress Themes is proudly powered by WordPress and themed by Mukkamu Templates Novo Blogger