Vika työssäoppimisviikko Dilassa suju sangen nopeasti. En vielä voi valottaa, mitä siellä touhusin ku oon periaattees vaitiolovelvollinen, mutta alotin suunnittelemaan syksyn projekteja. Perjantaina toimin rotta-assistenttina ku Heli toi wottansa (miun rottien siskot ♥) kuvattavaksi sinne. Helistä ja wotista saatiinki aivan mielettömän upea perhepotretti! Neitoset oli kyllä niiiin pikkusia verrattuna noihin miun köriläisiin! Samaisena perjantaina 25.5. miulla alkoki sit virallisesti kesäloma ku olin anonu vikan viikon vapaaks. Olin saanu murjun pakattua kutakuinki siistiin läjään odottelemaan sunnuntaita, jollon meiän oli tarkotus tulla hakemaan tuo viimonen kuorma.
Suunnitelmiin tuli kuitenki hienoisia muutoksia omalta osaltani ku lauantaina oli heppojen laitumellelasku ja onnistuin hienosti tulemaan jyrätyksi. :--D Nyt on tyylikäs sota-arpi naamassa, sain kolme tikkiä peräti. Laitumellelaskun tohinassa yks uus heppa laukkas parin epäonnisen tapahtuman johdosta miuta päin ja otin ilmeisesti kamerasta vähän osumaa. Nii hassua ku muistis on ihan tyhjä kohta sen törmäyksen osalta. Muistan kyl kirkkaasti kaiken, mitä sitä ennen ja sen jälkeen tapahtu, mut ei mitään muistikuvaa siitä, et 700 kg hevonen on törmänny miuhun täydessä laukassa. Viimonen muistikuva on et Noksu juos tosi läheltä ohi ja tää miuhun törmänny heppa laukkas perässä, sen omistaja heilautti riimunnarua ja seuraavassa ruudussa nousen jo ruohikon seasta istumaan silleen et oho. Olin kuulemma lentäny komeessa kaaressa. Eka kerta elämässäni ku oon ollu hetken taju kankaalla ja eka kerta myös hevosteluhistoriassani ku miulle on sattunu jotain varpailletallaamista kummempaa.
No eipä siinä sit mitään, nousin seisomaan ja kävelin talliin soittamaan äitin hakemaan, käytiin tikkauttamassa leuka ja toteamassa ettei niska oo murtunu. Vähällä siis selvittiin! En missään vaiheessa tuntenu kummempaa kipua tai kolotusta. Niska nyt tietysti oli vähä jäykkä ku kameran hihna oli ilmeisesti nytkähtäny aika rajusti miun kaulassa, jalkaan ilmesty kämmenen kokonen mustelma ja toinen olkavarsi oli jonkun aikaa vähän voimaton (muttei kipee) mut tosiaan suuremmilta vammoilta säästyttiin. Olin jo seuraavana päivänä takas tallilla. :D Suureks ihmeeks kameraki toimii vielä, samoin objektiivi. o__o Kameran kuoressa on vaan pien halkeama, mut se ei haittaa toimintaa. Luulin et sen tällin jälkee miun 75-300mm objektiivi ois ollu ihan lunastuskunnossa mut ei, hyvin se edelleen pelittää ja tarkentaa.
Että tämän kokemuksen myötä en ollu sunnuntaina vielä ihan siinä kunnossa niskoineni, että miusta ois ollu kantamaan painavia muuttolaatikoita, joten isi lähti urheasti hakemaan miun loput kamat ja suorittamaan murjun loppusiivouksen käytyään ensin juoksemassa Lahdessa puolimaratonin. HEIPPA VAAN MURJU, EI TUU IKÄVÄ!!!
Tiistaina lähin sit sinne Ivaloon auttelemaan Varjan YO-juhlien valmisteluissa. Siellä oli paljon siivoilua, leipomista ja yleistä härdelliä. Lauantaina Varja sai viimein painaa päähänsä valkolakin ja juhlat kesti myöhään yöhön. Seuraavana päivänä mie olin sen verran ennen Varjaa pystyssä et ehin käymää päiväkävelyllä ja metsäpolulla sain seurakseni pienen tokallisen poroja. Suloja otuksia! ♥ Viikko meni hirmusen nopeesti ja kotiinlähtö koitti taas ihan kesken kaiken. En voinu olla pidempään ku kotona ihanaiset (NOT) kesätyöt kutsu... Hassua ajatella et tuo oli ehkä viimonen kerta Ivalossa, Varja ku muuttaa syksyllä sieltä opiskelemaan johonki jos hyvin käy.
0 Comments:
Post a Comment