Toiset juovat opintotukensa, minä matkustan junalla

Otin reilu vuosi sitte projektiks säästää kaikki junaliput ja kattoa kuinka paljon rahaa oon sinä aikana syytäny VR:lle. Tulos on aika huikee ku vertaa opiskelijan olemattomiin tuloihin. Kutakuinki plusmiinusnolla. Seuraavassa kuvassa miun junaliput, joista ensimmäisen oon ostanu vuoden 2011 elokuun puolivälissä ja viimosen viime viikolla. Ja syy siihen, miks näitä on näin paljon on pääasiassa se, että Lahti oli perseestä ja miun oli pakko päästä sieltä viikonlopuiks pois. Eli matkustin joko kotiin tai moikkaamaan jotain kaveria. Kaikki pidemmät lomat vietin Varjan kanssa.

Kuvan sisältö tarkemmin eriteltynä:

Lahden ja Lappeenrannan väliä matkustin 58 kertaa viime lukuvuoden aikana. Nämä liput kustans miun vanhemmat. Tän lukuvuoden ekan (ja opiskelujeni vikan) jakson asuin Lappeenrannassa ja kävin tosiaan täältäkäsin joka aamu Lahdessa. Kela kustans miulle kuukausikortin, josta jäi maksettavaks vaan omavastuu ja junamatkoja tämän kortin kanssa tuli tehtyä n. 60 kpl.

Sitte matkat ystäväisiä tapaamaan. En ruvennu erikseen erittelemään välejä tyyliin Tikkurila-Tampere, Tampere-Tikkurila vaan seuraavat voi tarkottaa matkaa kumpaan suuntaan tahansa.

Tikkurila - Tampere x2
Lpr - Tikkurila x4
Lpr - Kotka x4
Lahti - Kotka x5
Lahti - Mäntyharju x2
Lpr - Rovaniemi x11
Joensuu - Rovaniemi x1
Lahti - Rovaniemi x3
Rovaniemi - Raahe x1
Lahti - Raahe x2
Lpr - Raahe x1
Z-juna (Lahti-Tikkurila/Helsinki-väli) x18

Noin 170 junamatkaa vuoden ja kolmen kuukauden sisällä, he-he. Ja tästä luultavasti puuttuu jokunen matka Lahdesta Riihimäelle ja pääkaupunkiseudulle. Tähän lystiin meni n. 1160€ VR:lle ja 350€ matkahuollolle. Sit ku miettii, että opintotuista miulle on vuokranmaksun jälkeen jääny tänä samaisena aikavälinä käteen n. 1640€ ni voin vaan kiittää onneani että oon saanu myytyä muutaman keppihevosen et oon saanu itelleni ruokaa. :'D Ja onneks oli myös opiskelijakortti. Muussa tapauksessa oisin saanu pulittaa matkoista tuplahinnan. Tai ois ehkä tainnu jäädä matkat kokonaan tekemättä.

Että tän pienen elämän aikana on kyllä tullu tutuks InterCityt, Pendolinot, pikajunat, taajamajunat, lähijunat ja kaiken maailman paikallisjunat. Osaan varmaan kaikki kuulutukset ulkoo kolmella kielellä ja mikään myöhästymissyy ei enää jaksa hämmästyttää. Myöntäsköhä VR miulle jonku kunniamerkin tästä hyvästä?

torstai 22. marraskuuta 2012

Päivä melkein ihmisen näköisenä

Kävin taas pitkästä aikaa kampaajalla napsimassa pari senttiä latvoista pois yhyyyyyyyyyyy. Samalla laitettiin tuo sama väri päähän, mikä aina, tyveen vaan vähän normaalia kuparisempana ja ripset sekä kulmat sai jälleen myöskin kestovärin. On se kätevää ku hoitoheppojen omistaja on kampaaja, kenenkään tuntemattoman tuoliin en uskaltas ikinä. Miulla oli sieltä lähtiessä ihanat hollywoodkiharat jotka ei kyllä kestäny Suomen hurmaavassa syyssäässä tehtyä kolmen tunnin kaupunki-askarteluliike-kangaskauppa-kirpputorikierrosta.

Sit loppuun viel muutamat kynnet. En oo pahemmin näit jaksanu lakkailla mut nyt ne on pitkästä aikaa samanpitusia suunnilleen kaikki ku ei oo tarvinnu tappaa niitä kouluhommissa! Ja ekaa kertaa kuukausiin ku ei oo liuskottumia, wohou! Ensimmäiset lakkaukset on miulla tällä hetkellä kynsillä, toiset tein Varjan luona muutama viikko sit ja viimoset, joista on järkyttävä, pokkarilaatunen kuva ja kynnet katki jne. on jostain viime keväältä pääsiäisen hujakoilta, löysin sen jostain epämääräsestä kansiosta ku siivoilin kuvatiedostoja, joten pistetään nyt seki tänne ku kerran vauhtiin päästiin.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Baby Jane

Luin pitkästä aikaa kirjan melkein yhellä istumalla kannesta kanteen. Ei pitäs koskaan lukee keskellä yötä ku on muutenki tunteet pinnassa.

"Kukaan ei ollut koskaan pitänyt minua niin sylissään, niin täysin ihossaan kiinni, niin täysin piilossa muulta maailmalta, niin turvassa. Niin luotaanpäästämättömästi turvassa."

 .__.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Sumuhevostelua

Viime viikonloppu ei  ollu säiden kannalta ihan paras mahollinen ajankohta lähteä Kotkan suuntaan kuvaamaan mustaa heppaa. Aivan hemmetinmoinen hernerokkasumu tuntu levittäytyneen ainaki akselille Lpr-Kouvola-Kotka ja tihkusade kruunas kaiken. Omnom not.

Mutta heppatytöthän on tunnetusti säänkestäviä, jotein ei siinä muuta ku heppa valmiiks ja kyytiin. Kaikki kuvat tältä reissulta on aivan jäätävää kuraa, valoa ku ton sumuverhon läpi pääs siivilöitymään tuskin ollenkaan. Hyvä jos 20 metrii näki eteensä. Kauniisti kohisee kaikki kuvat! ♥ Jossun ja kameran kanssa on kohta ainaki koettu lähes kaikki ääriolosuhteet, joten tästä huonommaks tuskin voi enää kamalasti mennä. Better luck next time!

Tuttuun tapaan ensin muutamat poseeraukset ja seisotukset riimu päässä ja sit Henna kyytiin, Saila räpsimään sarjatulella ja lopuks Saila kyytiin kävelemään loppukäynnit. Vaikka kuvausreissu jäiki kirjaimellisesti sumun peittoon, oli päivä heppailupäivänä silti oikein oivallinen.

Kyllä hyvä valaistusero ratsastuksen alussa verrattuna loppuun. Aurinko oli tainnu just laskea mailleen jossain siellä sumun seassa ku mie kipusin selkään. Ja miuta naurattaa tuo hevosessa tapahtunu ero kuskin vaihduttua, ratsastaminen ei taida olla ihan miun juttu. :D:D Mutta Jossu on ihana! ♥

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Hoitolapsoset ♥

On näköjään unohtunu tänne mainita, että Mimi oli meillä muutaman päivän ennen sitä Israelinmatkaa. Popsittiin hitosti karkkia, käytiin tallilla juoksuttelemassa Noksua ja rapsuteltiin wottasia. Paavo-kulta tässä siis Mimin sylissä. Ja voi kuinka pieni wotta tykkäääääääää ♥

Sitte vielä miljoona lähes samanlaista kuvaa Patrickista koska sen (ja Paavon) söpöisyys sokaisee miun silmät ja sulattaa miun sielun enkä osannu valikoida näistä vaan muutamaa. Kuvista kiitos Varjalle! :)

Bustasin miun omat rosmot yks päivä sängyn alta epäilyttävän rapinan perusteella itse teossa. Siellä ne vintiykset oli hyvää vauhtia tekemässä hoitopoikien ruokasäkistä reikäjuustoa ja mättämässä kupuaan täyteen jyväsiä. Voi noita veijareita.

"EEEEI ME OLLA PAHANTEOSSA, NÄET VÄÄRIN!"

lauantai 10. marraskuuta 2012

Talven ihmemaa

Valmistujaisten jälkeen nökötettiin Varjan kanssa muutama päivä Lappeenrannassa. Kateltiin leffoja, käytiin rapsuttelemassa ja juoksuttelemassa Noksua ja sensemmosta. Varjan porukat kaipaili tätä jo kovasti visiitille pohjoseen ja päätettiin sitte hypätä sinne Rovaniemen yöjunaan yhessä ku totesin että eipä miulla Lappeenrannassa mitään tähdellistä tekemistä oo ku ei oo enää kouluukaan.

Sain taas nukuttua junassa ehkä sellaset ruhtinaalliset puol tuntii jos sitäkää. Rovaniemellä oli kevyt kuurakerros maassa mut Ivalossa sen sijaan jo ihan täys talvi. Lumi vaan narsku ku roudattiin kapsäkkejämme bussin ruumasta määränpäähämme. Olin sen ekan päivän aika koomanen zombie ja möngin aikasin peiton alle torkuttuani ensin sohvalla Varjan kyljessä pitkin päivää.

Onneks vireystaso parani jo huomattavasti seuraavana päivänä! Ivalossakaan ei touhuttu mitään ihmeempiä. Käytiin moikkaamassa parit Varjan sukulaiset läpi ja yhtenä päivänä työskenneltiin myös hyvin ahkerasti muutama tunti kahvilassa ts. puputettiin pullaa ja munkkeja ku asiakkaita kävi ehkä kolme. Meiän oli tarkotus kuvata ahkerasti Ivaloa ja Inaria ja ties mitä mutta kuinkas kävikään... Ilmat ois kyllä ollu ihan mahtavat mutta niin. Löydettiin ittemme ajamasta autolla tuntia ennen bussin lähtöä takas Rovaniemen suuntaan ja räpsin kuvia etupenkiltä ikkunan läpi... Lol :D:D Ehkä sit ens kerralla...

Tiellä loikki joku höperö poro.

...ja tien laidassa kans.

Tilhet ahmi pihlajanmarjoja ku viimosta päivää.

Ivalosta suunnattiin Raaheen. Matka ei menny ihan kivuttomasti. Ensinnäki Rovaniemeltä Ouluun asti meiän takana istu jotain hemmetin penskoja, jotka metelöi ja rapisteli eväitään koko matkan ajan. Yks niistä pelas vielä siihen päällepäätteeks pokemonia äänet täysillä... Katottiin hermojemme kannalta parhaaks muuttaa ravintolavaunuun mitä pikimmiten. Siellä me sit istuttiin syömässä ravintolaa tyhjiin. Oulun jälkeen oli vielä pieni episodi jonku ympäripäissään olevan miekkosen kanssa, jolta oli loppunu puheaika kesken reissun. Tein kuukauden hyvän työn ja lähetin viestin, jolla se toivottavasti sai sitä lisää. Sit Vihannissa juna oli 20 minuuttia myöhässä ja jatkoyhteys eli junabussi lähti meiän nenän eestä. Siinä me ihmeteltiin klo. 23 illalla keskellä käytännössä ei mitään että mitäs helvettiä tässä nyt sitte tehään. Ei siinä auttanu muu ku taittaa ne viimoset 40 km taksilla ja toivoa, että VR hyvittää sen muhevan taksilaskun...

Raahessa kokkailtiin ja leivottiin ja kateltiin leffaa, hakattiin Spyroa pitkin öitä ja päästiin se läpi. Kiertelin myös kaikki ihanat putiikit ja kirpputorit läpi Varjan kärsiessä koulussa ja tein kivoja löytöjä. Torstaina keksittiin mennä testaamaan yks kiinalainen ravintola, joka sijaitsi näköalapaikalla Raahen oletettavasti korkeimman rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Ei kyllä ollu hukkareissu, ruoka oli parasta mitä oon missään kiinalaisessa syöny, omnooommmmmm! Hyvä ettei hissi romahtanu alasmenomatkalla ku ahmin niitä sapuskoja sellasen vuoren. Iha hyvä ettei oo varaa käyä tollasis paikoissa syömässä ku sen kerran muutamassa kuukaudessa... :D Perjantaina koitti ankea kotiinlähdön aika. Vitutusta ei ainakaan helpottanu se, että viimosen junapätkän, Lahti-Lpr, miun vaunussa kaks saatanan penikkaa tanssi letkajenkkaa siinä keskikäytävällä koko helvetin matkan ajan. Ei vittu että vihaan lapsia. Kertakaikkiaan vihaan, vihaan ja VIHAAN!

Oon ollu kotona nyt vajaan viikon ja haluisin jo takas Varjan luo. Tääl on iha tyhmää. Pitää varmaa harkita muuttoo pohjoseen.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hups valmistuin

19.10.2012
Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusohjelma, artesaani, tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma, tarpeistonvalmistus

Nii että sellane miusta nyt sitte tuli. Nää kaks vuotta ja rapiat meni ihan tajuttoman nopeesti ja oon edelleen ihan puulla päähän lyöty että mitäs nyt sit seuraavaks...

Kävin tuona valmistumispäivänä Lahdessa hakemassa äitin ja isin + Varjan kanssa todistuksen ja liuettiin sieltä kiireen vilkkaa koska ei innostanu tippaakaan jäädä sinne kahvittelemaan randomien ihmisten kanssa. Todistuksessa nökötti nätti rivi kolmosia kaikkien ammatillisten tutkinnonosien kohalla. Oli hassua saada konkreettisesti nenän eteen ne kiitettävän paperit ku en oo saanu mitää välitodistuksia tutkinnon aikana. Jotenki ne näytöt on aina menny vaa ja unohtunu sitte ja tossa syksyllä vasta oikeesti tiedostin että niin, tosiaan, kaikki arvosanat on näköjään kolmosia. Hups. Oon tykänny opiskella tätä alaa nii hirveesti että tuntuu ku ei ois mitään ees tarvinnu tehä noiden numeroiden eteen. Mut sitku tarkemmin miettii ni oonhan mie tehny ihan hemmetisti. Satoja ja taas satoja työtunteja. Ensimmäinen oppilaitos miun koko kouluhistorian aikana, jossa oon oikeesti tehnykki jotain todistukseni eteen.

En pitäny juhlia. Inhoan juhlia. En tykkää olla huomion keskipisteenä. Enkä halua pukeutua mekkoon tai mihinkään muihinkaan juhlavaatteisiin ku näytän niissä omissa silmissäni ihan yhtä kammottavalta ku arkivaatteissaki. Lisänä vaan se, että on superepämukava olo ja tavanomasesta asusta poikkeaminen herättää huomiota. Tuun hulluks ku taloon tunkee meluavia sukulaisia, joille pitää tekohymyillä ja jotka kaikki kysyy samat, tyhmät kysymykset. Ja kenenkään sellasen kanssa ei ehi jutella, jonka kanssa oikeesti kiinnostas jutella koska ihmisiä on helvetisti liikaa ja kaikki kälättää yhtäaikaa. Armahdin siis itseäni ja popsin porkkanakakkua mukavissa olohousuissa perheen ja parhaan ystävän kesken.

Lauantaina Hilu ja Mimi tuli viettämään jotain valmistujaisehkoja miun ja Varjan kanssa. Tunnustettakoon että ne valmistujaiset oli vaan tekosyy saada koko konkkaronkka kerranki saman katon alle juoruamaan kaikesta maan ja taivaan välillä suklaamuffinsien äärellä.

Maanantaisia 22-vuotissynttäreitäni juhlistin niinkin ylevästi ku marssimalla työkkäriin ilmottamaan itteni työttömäks. Yeehaaw. Syntymäpäivät on muutenki ehkä masentavin päivä vuodesta. Onneks Varja oli miun seurana ni ei tarvinnu synkistellä yksinään.

Tässä sitä nyt sit olla möllötetään työttämänä. Oon ihan hukassa. Pitäs kasata portfolio ja laatia CV ja kirjottaa markkinointikirjeitä ja tyrkyttää itteään ympäri Suomen teattereita. Hitto ku keksis ees mihin päin haluais muuttaa. Ja millä helvetin rahalla? Tällä hetkellä tympii tää koko Suomi kyllä niin rankasti etten muuta toivoskaa ku menolippua ulkomaille mut mites sieltä työpaikan ja asunnon nyhjäset ku et tiiä käytännössä mistään mitään. Oon selannu nii monet oppaat ja infopaketit läpi että pää saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä. En jaksais enää ajatella. Miun otsassa on jo kestorypyt kulmien kurtistelusta. Ku ois ees joku suunnitelma...

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Opintojen loppusuora

On vissiin unohtunu laittaa sen työssäoppimisjakson loppuosuuden räpellykset tänne. Kuvat on kyl nii jäätävää kuraa et toisaalta en ees viittis. Ku ne on tosiaan räpsitty hirveessä kiireessä siellä kaiken kaaoksen keskellä suomatta ajatustakaa millekkää taustoille tai sommittelulle (ikäänku noi miun muiden koulutöiden kuvat ois juurikaan sen parempia mut nää on kyl ihan pohjanoteeraus) ja valaistus on suuurkea koska en jaksanu raahata mitään ulos kuvattavaks.

Mutta se niistä tekosyistä ja asiaan. Veistosten jälkeen siirryin joulutorin kimppuun. Miun päätyö oli sellanen hirvitys ku Naakkaneiti Unelma, joka piti toteuttaa erään kirjan hahmon pohjalta. Syyttäkäämme siis kirjan kuvittajaa naakkaräähkän ulkomuodosta, ite en suostu ottamaan siitä minkäänlaista vastuuta! :'D

Naakan piti siis ensinnäki näyttää siltä kirjan hahmolta, joka on tässä vasemmalla:

Toiseksi sen piti olla saakelin pitkän tikun nokassa ja läpyttää siipiä. Seuraava (Varjan kuvaama, kiitos!) video havainnollistaa elikon liikkumista. Naakalta puuttuu tässä vielä mulkosilmät.

Sit pari superedustavaa kuvaa valmiista naakasta kaoottisen ompelimon sekamelskan keskeltä:

Noit siipii oli kiva tehä ja oon tosi yllättyny et sain läpsytysmekanismin toimimaan ja keksin sen ihan itte! Muutaman unettoman yön sain kyllä viettää sitä mietiskellessä.

Naakan jälkeen tais olla vielä viikko tai kaks jälellä ni hurautin siinä kolme enkeliä. Näil on päänä kampaamopäät joita hiukkasen tai hiukkasen enemmänki tuunailin, sit olkapäät on jostain styroxin kaltasesta ja vartalona on tasan keppi, josta enkulaa voi kannatella seisoen joko sen kaavun sisällä tai takana. Vaatteina on kaikkee mahollista riepua pitsiverhoista ties mihin kahiseviin jämäkankaisiin ja siivet pölläsin laiskana pukuvaraston syövereistä.

Herra käsittämätön tötteröpää

Neiti hups-tuliko-vähän-Galadrielhiukset

Herra rasta

Sit koska olin taas supernopee ja tekeminen loppu ihan ennen aikojaan, pääsin vielä tekemään Vellamolle päähineen sekä siihen sopivan valtikan.

Lisää ja parempilaatusia kuvia joulutoriin liittyen löytyypi seuraavasta osoitteesta:
http://www.lahdenjoulukyla.fi/fi/penjami-ja-jepulis/kuva-arkisto/

Miun fanttipäähine ja yks keppihevonenki on näköjään pääsemässä lavalle.

Kaikissa väleissä, jossa oli joutoaikaa, räpelsin yhteen hedelmäpeliprojektiin pyöriviä hedelmäkiekkoja:

Ja maalailin erään opiskelijan apuna sitä itse peliä. Viimosena aamunani ehin vielä askarrella missikisoihin ihkut numerolaput ja sit koittiki aika loppuarvioinnin ja viimosestaki näytöstä tipahti numeroks kolmonen. En kunnolla muista mitä niihin arviointilappuihin kirjotettiin

Oli ihan epätodellinen olo ku työssäoppimisen ohjaaja tuli tippa linssissä halaamaan ennen lähtöä ja sit kaikki vaan oli ohi. Opinnot oli siinä. Lähin viimosta kertaa junalla Lahesta enkä toivottavasti joudu palaamaan sinne enää. Kamala kaupunki mutta maailman ihanin työssäoppimispaikka! Ja paras ala.

On se jännä kuin mieliala voiki vaihdella onnen kukkuloilta epätoivon syvimpiin syövereihin yhen kävelymatkan aikana keskustan läpi juna-asemalle. Tyyliin JES MINÄ TEIN SEN, OPINNOT ON OHI -> ei sssssaaaaatana mitä helvettiä mie teen seuraavaks. Että tässä sitä ollaan totaalisen hukassa.