On vissiin unohtunu laittaa sen työssäoppimisjakson loppuosuuden räpellykset tänne. Kuvat on kyl nii jäätävää kuraa et toisaalta en ees viittis. Ku ne on tosiaan räpsitty hirveessä kiireessä siellä kaiken kaaoksen keskellä suomatta ajatustakaa millekkää taustoille tai sommittelulle (ikäänku noi miun muiden koulutöiden kuvat ois juurikaan sen parempia mut nää on kyl ihan pohjanoteeraus) ja valaistus on suuurkea koska en jaksanu raahata mitään ulos kuvattavaks.
Mutta se niistä tekosyistä ja asiaan. Veistosten jälkeen siirryin joulutorin kimppuun. Miun päätyö oli sellanen hirvitys ku Naakkaneiti Unelma, joka piti toteuttaa erään kirjan hahmon pohjalta. Syyttäkäämme siis kirjan kuvittajaa naakkaräähkän ulkomuodosta, ite en suostu ottamaan siitä minkäänlaista vastuuta! :'D
Naakan piti siis ensinnäki näyttää siltä kirjan hahmolta, joka on tässä vasemmalla:
Toiseksi sen piti olla saakelin pitkän tikun nokassa ja läpyttää siipiä. Seuraava (Varjan kuvaama, kiitos!) video havainnollistaa elikon liikkumista. Naakalta puuttuu tässä vielä mulkosilmät.
Sit pari superedustavaa kuvaa valmiista naakasta kaoottisen ompelimon sekamelskan keskeltä:
Noit siipii oli kiva tehä ja oon tosi yllättyny et sain läpsytysmekanismin toimimaan ja keksin sen ihan itte! Muutaman unettoman yön sain kyllä viettää sitä mietiskellessä.
Naakan jälkeen tais olla vielä viikko tai kaks jälellä ni hurautin siinä kolme enkeliä. Näil on päänä kampaamopäät joita hiukkasen tai hiukkasen enemmänki tuunailin, sit olkapäät on jostain styroxin kaltasesta ja vartalona on tasan keppi, josta enkulaa voi kannatella seisoen joko sen kaavun sisällä tai takana. Vaatteina on kaikkee mahollista riepua pitsiverhoista ties mihin kahiseviin jämäkankaisiin ja siivet pölläsin laiskana pukuvaraston syövereistä.
 |
| Herra käsittämätön tötteröpää |
 |
| Neiti hups-tuliko-vähän-Galadrielhiukset |
 |
| Herra rasta |
Lisää ja parempilaatusia kuvia joulutoriin liittyen löytyypi seuraavasta osoitteesta:
http://www.lahdenjoulukyla.fi/fi/penjami-ja-jepulis/kuva-arkisto/
Miun fanttipäähine ja yks keppihevonenki on näköjään pääsemässä lavalle.
Kaikissa väleissä, jossa oli joutoaikaa, räpelsin yhteen hedelmäpeliprojektiin pyöriviä hedelmäkiekkoja:
Ja maalailin erään opiskelijan apuna sitä itse peliä. Viimosena aamunani ehin vielä askarrella missikisoihin ihkut numerolaput ja sit koittiki aika loppuarvioinnin ja viimosestaki näytöstä tipahti numeroks kolmonen. En kunnolla muista mitä niihin arviointilappuihin kirjotettiin
Oli ihan epätodellinen olo ku työssäoppimisen ohjaaja tuli tippa linssissä halaamaan ennen lähtöä ja sit kaikki vaan oli ohi. Opinnot oli siinä. Lähin viimosta kertaa junalla Lahesta enkä toivottavasti joudu palaamaan sinne enää. Kamala kaupunki mutta maailman ihanin työssäoppimispaikka! Ja paras ala.
On se jännä kuin mieliala voiki vaihdella onnen kukkuloilta epätoivon syvimpiin syövereihin yhen kävelymatkan aikana keskustan läpi juna-asemalle. Tyyliin JES MINÄ TEIN SEN, OPINNOT ON OHI -> ei sssssaaaaatana mitä helvettiä mie teen seuraavaks. Että tässä sitä ollaan totaalisen hukassa.
0 Comments:
Post a Comment