Kämpän esittelykierros

Tällaisessa kaksiossa nykyisin asustelen viiden pienen mieheni kanssa. Tapettien, mattojen ja huonekalujen värit sointuu tosi ihkusti toisiinsa (NOT), mutta pääasia että on tilaaaaaaa ja ihanan lämmintä! Ensimmäinen asunto ikinä, jossa en palellu talvella.

Eteinen on jokseenkin hämärä loukko ja kaapistot on karmivaa 60-luvun designia. Mutta noita isoja, pariovellisia kaappeja on kolme, joista kahessa on vaaterekki ja kolmannessa hyllyt. Aivan mahtavaa ku kerranki saa kaikki paidat roikkumaan henkarista! Yks kaapeista on pyhitetty miun tallikamppeille, toisesta löytyy roikkuvat vaatteet, sekä liinavaatteet ja hyllylliset kaapit sisältää loput vaatteet ja kaikki käsityömateriaalit. Etualalla näkyy Paavon ja Patrickin häkin nurkka.

Kun ulko-ovesta astutaan sisään, suoraan edessä, käytävän päässä on vessa/kylpyhuone, oikealla on olohuone ja vasemmalla on makuuhuone ja keittiö. Paavo ja Patrick tosiaan asustelevat tossa olkkarin vieressä käytävässä.

 Olohuoneessa näyttää tältä. Miulla on myös oma parveke, johon johtaa huoneen perällä oleva ovi.

Rakas tietokoneeni (jonka nimi on muuten Tes Tosteron alias Tessu, voi kyllä, sillä on nimi :--DD) asuu olkkarissa ja sen vieressä lattialla majailee kamera. Tämän pöydän ääressä kulutan (yllättäen) käytännössä kaiken vapaa-aikani.

Olohuoneen toista päätyä hallitsee kuningas Balthazar ja hänen ylivilkkaat alamaisensa, Leonardo ja Salvador. Kirjahyllystä löytyy muutama koriste-esine, pirun lohikääryle, kynsilakat ja -tarvikkeet, tähdellisimmät keppihevosompelutarvikkeet, muutama leffa ja kirjoja. Alin hylly on jostain kumman syystä Baltsurin lempipaikka, sieltä nimittäin löytyy säkkikaupalla rotanruokaa ja koirankeksejä.

Makuuhuoneesta ei löydy sen ihmeempiä asioita kun sänky, yöpöytä, pikkupöytä, jonka ääressä en koskaan tee mitään, sekä muutama heponen ja seinältä koulussa tekemäni siivet.

Keittiön kaapistot toistavat eteisen hurmaavan eleganttia tyyliä ja värimaailmaa. Rakastan kuitenki keittiöni tilavuutta, ihana mahtua tekemään siellä jotain! Murjun (Lahden kammottava opiskelijakämppäni) keittiö oli jotain niin ankeeta et nautin jokasesta aamusta ku mahun voitelemaan eväsleipäni keittiötasolla ja kinkkupaketti mahtuu samalle pöydälle leivän, margariinin ja leivänpaahtimen kanssa!

Keittiön ikkunan not so charming näkymä, mutta komeat sateenkaaret mollotti yks päivä talojen taustalla.

Tää kämppä on kokonsa puolesta iha luksuslukaali, etenki ku vertaa siihen sumpussa tavaroiden kanssa kitkuttamiseen Lahdessa. Asunto on myös huomattavasti paremmassa kunnossa ku mitä murju oli. Talossa oli just ikkunaremontti ni nyt on ikkunatki viimosen päälle modernit hyttysverkkoineen ja sälekaihtimineen. Kyllä kelpaa!

Miun pitäs keksii tällekki asunnolle joku nimi. Lahdessa oli murju ja Lappeenrannassa on koti, joten en oikeen tiiä mikskä tätä pitäs kutsua.

torstai 30. toukokuuta 2013

Huhtikuusta toukokuuhun

Oon tosi hyvä pitämään blogia ajan tasalla. Jospa sitä taas vaihteeks yrittäs kiriä vähän kiinni.

Pääsiäisen jälkeen Ville tuli pariks päiväks miun luokse Kuhmoisiin. Raukka niiskutti koko ajan ku oli allerginen noille wottamokomille. Lähinnä datailtiin ja syötiin hitosti. Tehtiin mm. oma sovelluksemme jauhelihapiirakasta ja vedettiin se yhellä istumalla kahteen pekkaan... Oli ehkä vähän hyvää! Täytteessä oli jauhelihaa, fetaa, oliiveja, kirsikkatomaatteja, sidosaineet ja päällä tietysti reippaasti juustoa. Oijoi. ♥

Ville lähti loppuviikosta takas Vantaalle jatkamaan kärsimistä yliopistossa ja me saatiin Minnan kanssa päähänpisto, että nähtäs viikonloppuna piiiitkästä, pitkästä aikaa. Ja ei kun tuumasta toimeen! Minna oli hurja ja ajo Mäntyharjulta tänne asti hakemaan miut niille. Juotiin täällä ensin aamu...taisiis päiväteet ja popsittiin Marie-keksejä ja sit kiepattiin Lahdessa Subilla ja köyhtymässä missäs muuallakaan ku Punnitse&Säästä:ssä. Mäntyharjulle viimein selvittyämme tutustuin Minnan höpöiseen kaniiniin, Pöpsöön ja sit herkuteltiin ja kateltiin leffoja yömyöhään. Tykkäsin jotenki kamalasti American Beautysta. Ja oli huippua kattoa Mulan ku olin nähny sen viimeks joskus lapsena. Jännästi sitä vaan osas kaikki laulut ja puolet vuoroanoista edelleen ulkoo. Junailin sunnuntaina takas Kuhmoisiin korvapuustinleipomisoperaation jälkeen. (Miun pitäs keksii tälle kämpälle nimi! Lahdessa oli murju ja Lpr on koti mut tää ei oo ihan kumpaakaan.)

Seuraavalla viikolla kävi töissä yks aamu pien moka kaurojen jakamisen kanssa, joten löysin itteni alkeistunnilta liikuttamasta yhtä heppaa. Viime ratsastuskerrasta oli ehkä puol vuotta aikaa ja viime ratsastustunnista vissiin kuus...? vuotta ja alla oli erittäin laiska suomenheppa, joten totaaaa. Jalat teki kuolemaa mut sain ratsuni jopa pysymään ravissa viimosen viidentoista minuutin aikana ja laukkaki nous, yay! Oli kyllä sinänsä ihan hyvä ja hauska asioiden mieleenpalautustunti siellä pikkuponien keskellä.

Seuraavan viikonlopun viettelin Lappeenrannassa ja sitä seuraavana perjantaina Varja tuli miun luo. Lauantaina 20.4. meillä oli foorumin veteraaniporukan kanssa tuparit/virkistysiltamat/lettukestit Kuhmoisissa. Katottiin pari leffaa, pelattiin Rappakaljaa ja mupellettiin lettuja, pizzaa ja läjä herkkuja. Aamupalaksi paistelin karjalanpiirakoita munavoilla ja olohuoneen lattiantasosta kömys sen verran koomasta porukkaa, että haettiin pahimmille koomapotilaille Ärrältä kahvit (ku en omista kahvinkeitintä), että raukat käynnistyiski joskus. Sunnuntaipäivä suju lepposasti höpistessä ja porukka lähti vasta illansuussa ajelemaan takas Tampereen suuntaan. Kiitoksia vaan kaikille osallistuneille ja tervetuloa uudestaan! :)

Varjan oli tarkotus lähtee takas Raaheen jo alkuviikosta mut hupsistakeikkaa vielä perjantainaki me kummatki touhuttiin tallilla ja käytiin työpäivän jälkeen ratsastamassa sillä samaisella Lumppa-ruunalla, jonka leveään selkään sain ensikosketukseni siitä pari viikkoa takaperin. Viikon aikana kateltiin tapamme mukaan leffoja ja syötiin lähikauppa puolityhjäksi. Wottaset sai myös läjäpäin koirankeksejä ja erikoishuomiota. Yks päivä oli jo niin lämmintä, että tarettiin nauttia ulkona jätskit! Mieli oli musta ku sunnuntaina koitti eron hetki, on se jännä miten jonkun seurassa vaan on niin hyvä olla ja miten vaikeeta on palata saattoreissulta takas tyhjän kämpän yksinäisyyteen.

Olin vapun töissä ku ei ollu parempaakaan tekemistä ja toukokuun ekan viikonlopun viettelin kotona. Olin jokseenki uupunu, joten en jaksanu käyä ees moikkaamassa Noksua. Koirien kanssa käytiin pari pitkää, rentouttavaa kävelylenkkiä metsän siimeksessä, äitin kanssa paistettiin munkkeja ja isi hemmotteli kaikkia kotonaolijoita taas suussasulavan herkullisilla aterioilla. Leivoin vielä ennen lähtöä tuolle mestarikokille ja arjen sankarille kahvipullat pakastimeen muutamaks viikoks.

Viime viikolla sain helatorstain lisäks myös perjantain vapaaks ku olin tosiaan sen vapun töissä. Käytin pitkän viikonlopun hyväks ja matkustin vuorostani Varjan luo Raaheen. Neljä päivää kulu liian nopeesti ja niihin mahtu elokuvia, jäätelöä, kiinalaista, kirpputoreja ja parasta seuraa. Seuraava viikonloppua pidempi vapaajakso onki sit vasta elokuun jälkeen, yffh. Pienen reissuni aikana tänne etelään oli tullu kevät. Koivuihin oli viimein puhjennu ne kauanodotetut hiirenkorvat ja ruoho viheriöi. Pian maailma on taas kaunis.

maanantai 13. toukokuuta 2013