Ajatusvalssi: 2015

Sirkusvaihto Kanarialla - loppuviikko

Loppuviikko oli aika intensiivinen. Torstai alkoi parilla sirkustyöpajalla hostelliamme lähellä olevalla koululla ja iltapäivällä lounaan jälkeen treenattiin gaalaa varten sekä omia esityksiä, että koko ryhmän kohtauksia. Miun osalta tuo oman numeron treenaaminen meni lähinnä musiikkien etsinnäks ku miun pari oli edelleen ohjaamassa jonglöörejä ja köydenkannattelijat hiomassa omia esityksiään.

Illalla lähdettiin ulos ihmettelemään Tapas nightin tunnelmia. Kuulemma joka torstai ihmiset kerääntyy ympäri keskustan pubeja nauttimaan olutta (ja joskus myös sen ohessa tapaksia, mutta päätarkotus on se juotava ja sosialisointi). Porukkaa oli aivan valtavasti, kadut oli ihan tukossa kaikkien pubien lähettyvillä. Ite ku en pahemmin alkoholista saati väenpaljoudesta perusta, maistoin vaan vähän mojitoa ja hipsin sitte takas hostellille. Oltiin saatu keskiviikkona tiukka nuora lainaan sirkuskoululta ja vaikee varmaan arvata kuka otti ilon irti kerranki hiljasesta ja rauhallisesta treenisalista ja kipitti nuoraa ihan riemuissaan päästä päähän.

Muilla meni enemmän tai vähemmän myöhään, joten sain nauttia upeasta auringonnousustaki kaikessa rauhassa seuraavana aamuna porukan vielä nukkuessa. Tykkäsin aivan suunnattomasti tällasista hiljasista aamuista ku heräsin yleensä ensimmäisten joukossa ja sai kuljeskella omien ajatustensa kanssa pitkin tyhjiä käytäviä ennen päivän normaalin tohinan alkamista.

Perjantaina lähettiin bussilla Moyaan, kertakaikkisen ihanaan, pieneen vuoristokaupunkiin Las Palmasin läheisyydessä, johon sirkusfestarit sijottu. Käytiin ekana tsekkaamassa meiän esiintymispaikka, joka oli pienehkö lava kera katetun katsomon. Pidettiin siellä aamupäivällä taas sirkustyöpaja, tällä kertaa kehitysvammaisille. Se oli mielenkiintosta ja oli ihana nähä ihmisten riemu ku ne pääs kokeilemaan erilaisia helppoja pariakroliikkeitä sun muita sirkustemppuja.

Näytettiin myös pienet maakohtaset esitykset näille työpajan osallistujille, miun nuorallakeikkumiset meni ihmeen hyvin siihennähden että olin melko kauhuissani ja ehin kokeilemaan numeoani ihmisten kannattelemalla köydellä tasan kaks kertaa sitä ennen.

Iltapäivällä lounaan jälkeen ehittiin vähän kierrellä ympäriinsä, ennenku esitystreenit jälleen jatku. Näköalassa ei ollu valittamista.

Illansuussa laittauduttiin hienoiksi ja lähettiin rumpusoittokunnan johdolla pomppimaan pitkin Moyan keskuskatua festareiden avajaisparaatin merkeissä. Liput liehu, keiloja lenteli ja vaikka meiän paraati oliki melko pieni, oli sen tunnelma sitäkin iloisempi ja katsojat seuras katujen varsilla hymyssä suin, kamerat räpsyen.

Pimeän laskeuduttua laskeuduttiin mekin alas vuorilta takasin hostellille ja suurin osa porukasta lähti viettämään vapaailtaa jälleen kaupunkiin. Mie jäin umpiväsyneenä hostellille ja totesin pienen välikuoleman jälkeen että jaa, huomenna on esitys mutta miulla ei oo numeroa. Ei oltu ehitty kokeilla mitään parini kanssa, joten olin omillani. Ei siinä sit muu auttanu ku laahustaa vielä puoliltaöin treenisaliin keksimään jotain, mikä toivottavasti seuraavana päivänä toimis ihmisten kannattelemalla köydellä ja toivoa, että jossain välissä sais poppoota sen verran kasaan, että sais tehtyä pari läpimenoa.

Lauantai oli aikamoista tunteiden vuoristorataa. Kaikilla oli hirveä hoppu omien esitystensä kanssa, joten en pystyny harjottelemaan omaani ja lounaan aikaan oli päällä jo sellanen epätoivo ettei pahemmasta väliä. Eihän siinä muuten olis ollu mitään ongelmaa (jossei jäätävää esiintymiskammoa lasketa) mut ihmisten kannattelemalla köydellä tasapainoilu on ihan erilaista ku kiinteissä tolpissa kiinni olevalla köydellä, enkä ollu pystyny harjottelemaan tätä enempää ku Suomessa pari kertaa ja koko reissun aikana just ja just ne toiset pari. Sinä päivänä ei kyllä paljoa hymyilyttäny, oisin halunnu nauttia Moyan ihanista maisemista ja auringonpaisteesta, mutta olin ihan liian ahdistunu. Onneks lounaan jälkeen saatiin viimein pikasesti tiimi kasaan ja sain otettuu vähän tuntumaa ja testattua, että suunnittelemani pätkä on toteutettavissa. Tämän jälkeen olo koheni hieman ja gaalashown viimeisissä yhteisharjotuksissa oli jo sellanen fiilis että päivästä on ehkä mahdollista selvitä hengissä.

Esityksen yhteisten osien tekeminen oli varsinaista säätöä koko viikon, suomiporukka ja osa saksalaisista oli käytännössä ainoot, jotka keskitty hommaan ja kuunteli kiltisti ohjeita, muut häsläs millon mitäki ja keskeytykset veny aina ikuisuuden mittasiks tauoiks ku porukka vaan siirty touhuumaan ja höpöttämään omiaan millon millekin puolelle lavaa. Pienoinen kielimuuri ei auttanu asiaa, espanjalaiset ku ymmärs heikosti engantia ja jokaiselle piti tyyliin tulkata erikseen, ku kaikki huiteli missä sattuu. Saatiin pari tuntia ennen esitystä homma viimein jotenkuten kasaan, harjoteltiin siis viimoset osat vasta esiintymispäivänä ja tän jälkeen ei ehitty vetää edes kenraalia ku aika loppu kesken. Siinä vaiheessa alko jo naurattaa että ei hyvää päivää, mitä tästä tulee.

Illan yleisö.

Illansuussa backstagella kävi kova kuhina, esiintymisvaatteita vaihdettiin ja naamoja maskeerattiin. Ennen ku huomasinkaan, asteltiin jo lavalle ensimmäiseen kohtaukseen ja ohjelma lähti rullaamaan. Kaikkien suureksi hämmästykseksi esitys meni kutakuinki nappiin. Ihmiset skarppas hurjasti ku viimein oli tosi kyseessä ja hoidettiin homma kunnialla. Yhteisissä osuuksissa taustalla esiintyminen ei tuntunu ollenkaan pahalta, mut olin aivan kauhuissanu just ennen omaa, huimaa parin minuutin mittasta numeroani, haha.Olo oli uskomattoman huojentunu ku sain ajotettua viimosen temppuni musiikin kanssa ihan täydellisesti ja jalkauduin takasin maankamaralle ilman että olin tippunu tai sählänny kertaakaan. Loppuesitys meni kevein mielin ja ilosissa tunnelmissa.

Tykkäsin tosi paljon saksalaisten numerosta tiukalla nuoralla.

Portugalilaisten jongleerausesitys oli ihan mieletön.

Minä kauhuissani backstagella juuri ennen lavalle astumista.

Saatiin raikuvat aplodit ku viimein oli loppukumarruksen paikka ja voi sitä ylävitosten, selkääntaputusten, halausten ja hymyjen määrää ku selvittiin yleisön edestä lavan taa. Me tehtiin se ja meiän esitys oli mahtava! Vietettiin oikein ilonen ilta Moyassa kanarialaisen illallisen äärellä ja lähettiin sitte väsyneinä, mutta onnellisina jälleen takasin Las Palmasiin.

Porukka oli vähän uupunutta ku selvittiin takas hostellille. :--DD

Sunnuntai oli rento päivä. Ku ei enää tarvinnu harjotella esitystä, hypättiin bussiin koko konkkaronkka ja huristeltiin Maspalomasiin riekkumaan rannalle.

En oo mikään rantaihminen ja palan tosi herkästi, joten lähin yksinäni tutkimaan rannan lähiympäristöä ja Maspalomasin keskustaa sillä välin ku muut grillas itteään. Oli taas tavattoman onnellinen olo ku aurinko paisto täydeltä terältä, joka puolella kohos palmuja ja kaikki oli niin hyvin.

Vietin kertakaikkisen ihanan päivän palmujen katveessa, tuntu hyvältä olla välillä yksin vaikka porukka oliki mahtavaa. Kuljeskelin sinne minne jalat kuljetti ja päädyin jonku hulppeen hotellin pihaan, johon viritin nuoran palmujen väliin ja viihdytin ohikulkevia turisteja.

+34 astetta varjossa, KELPAA!

Illemmalla palasin rannan tuntumaan ja poikkesin jätskille pieneen nettikahvilaan/ravintolaan, jonka yhteydessä oli jäätelötiski. Wifitin siellä onnellisena jäätelöä nautiskellen ja kun jätskiannokseni loppui, jäätelötiskin takaa asteli hymyilevä miekkonen korjaamaan tyhjän kuppini pois ja tuomaan suureksi hämmästyksekseni toisen, peräti kaksi palloa sisältävän jäätelöannoksen tialle. Siinä vaiheessa olin jo pakahtua onnesta, mutta tää oli vasta esimakua.

Muilla kesti vielä rannalla, joten viritin taas nuoran parin palmun väliin, tällä kertaa ravintolan edustalle ja treenailin siinä aikani kuluksi ja ohikulkijoiden iloksi. Puhaltelin saippuakuplia ja jongleerasin palloilla. Ravintolan puolelta kuulu välillä taputuksia ja kannustushuutoja.

Eipä aikaakaan kun ravintolasta tuli mies kameran kanssa ja pyysi saada ottaa muutaman kuvan. Hän esittäytyi ammattivalokuvaajaksi, joka oli lähtenyt pariksi kuukaudeksi ravintolahommiin ja harmitteli kovasti, kun hänellä ei ollut omaa kameraansa mukana sinä päivänä. Tää tyyppi olis halunnu miut malliks nuorani kanssa johonki photoshootiin ja hänen portfolionsa perusteella siitä olis varmasti jääny käteen ihan mielettömiä kuvia, harmi vaan että olin jo seuraavana päivänä lähössä takas Suomeen. Vaihettiin kuitenki yhteystietoja siltä varalta, että meiän tiet vielä joskus jossain kohtaa. Tän jälkeen meni vähän aikaa, ravintola alko laittamaan ovia kiinni ja ku paikka oli suljettu, sieltä marssi kaikki työntekijät kokkeja myöten kysymään saisko ne ryhmäkuvan miun kanssa. Poseerasin mielelläni tän ilosen joukkion keskellä, voi että oli hauskaa!

Sain Facebookissa myöhemmin viestiä ja kuvia joltain ravintolassa työskenneeltä mieheltä. Hän kiitteli kovasti koko ravintolan puolesta, he olivat nauttineet nuorailustani ja toivoivat näkevänsä miut vielä uudestaan. Ja jos joskus palaan Maspalomasiin, he haluavat tarjota miulle vastalahjaksi jotain mukavaa.

Enpä olis vielä kesän alussa uskonu syksyllä temppuilevani nuoralla ulkomailla, vilkkaalla turistialueella ohikulkijoiden ihmeteltävänä ja vielä nauttivani siitä. Vitsi olis siistiä lähtee vaikka reilaamaan, napata nuora matkaan ja kokeilla saisko kerättyä reissun ruokarahat jos nuoran viereen pistäs hatun.

Maspalomas oli mahtava päätös mahtavalle reissulle. Illalla hostellilla oli aikamoinen meno, joka jatku koko yön, kuten arvata saattaa. Meiän suomalaisten kyyti lähti lentokentälle kaheksalta aamulla ja mie taisin olla ainoo, jonka unisaldo oli yli kaks tuntia. Suurin osa oli valvonu koko yön ja oli puolkuolleita kotimatkan alkupuoliskon ajan.

Meillä oli taas hyvä meininki välilaskujen aikana koneeseenpääsyä odotellessa.

Tää matka oli miulle ja monelle muulle jotain aivan uskomatonta. Ylitin itteni joka suhteessa tuhatkertasesti, puhuin englantia ilman minkäänlaista panikointia, esiinnyin satapäiselle yleisölle selviten siitä hengissä ja irtauduin täydellisesti arjesta unohtaen kaiken opiskeluun ja töihin liittyvän stressin. Ihana aurinko, ihana lämpö, ihana valo, ihana porukka, ihana sirkus, ihana Kanaria, oon niin kiitollinen tästä kaikesta. Ja tämän myötä oon aina vaan vakuuttuneempi siitä, että sirkuksella tulee olemaan vielä merkittävä osa miun tulevaisuudessa, tää on just sitä mitä haluun tehä, mikä saa miut tuntemaan olevani elossa ja millä voin tuottaa iloa myös muille. Sanat ei riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä Kanaria anto miulle. Olin onnellinen. Ja olen. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Move. Act. SMILE. Sirkusvaihto kanarialla - alkuviikko

Oon aivan sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että pääsin osana sirkusporukkaa Erasmus+ nuorisovaihtoon Kanarialle. Miulla oli jo kesästä asti sellanen fiilis, että matkasta tulee mahtava, mutta että näin mahtava? En muista, koska viimeks oisin ollu yhtäjaksosesti niin onnellinen, niin pohjattoman onnellinen. Ei sillä että miun viimeaikanen elämä Suomessa olis ollu jotenki onnetonta, päinvastoin, mutta se Kanarian valo ja lämpö, ne ihmiset ja ylipäätään se koko paikka nosti miun mielialan johonki aivan ennenkokemattomiin sfääreihin. Lähes joka päivä, jos pysähdyin miettimään ja katselemaan ympärilleni, onnen kyyneleet tulvahti silmiin. Oli niin kertakaikkisen hyvä olla. Tää matka tulee säilymään miun sydämessä ikuisesti.

Lähettiin kuun ekana lauantaina matkaan. Lento lähti vasta kahen maissa, joten saatiin oikein mukavan mittaset yöunet, ku kentällä piti olla vasta puoliltapäivin. Teki mieli hihkua ääneen silkasta riemusta, kun kone pääsi kiitoradan alkupäähän, lähti kiihdyttämään ja nousi lopulta ilmaan jättäen masentavan, hyytävän, syksyisen jääkaappimaan kauas taakseen. Oikeesti se euforinen tunne ku pääsee pois Suomesta! Ah. Meillä oli kaks vaihtoa, ensin Amsterdamissa, jossa aika kulu nopeesti pariakrobatian, temppuilun ja jongleerauksen merkeissä ja sen jälkeen vietettiin yö Madridin lentokentällä. Ei ihan turhan montaa tuntia tullu nukuttua siellä, mut miulla oli ihan käsittämättömän hyvä ja freesi olo herätessä. Kaikki muut raukat oli aivan kuoleman partaalla ja raahusti koomaisina jatkamaan unia viimoselle lennolle.

Sunnuntaiaamuna Kanarialla sai viimein heittää hyvästit pitkille housuille ja fleecetakille, voi mikä lämpöaalto meitä Las Palmasin kentällä tervehtikään! Siitä hetkestä lähtien olin pelkkää hymyä matkan loppuun saakka.

Huristeltiin bussilla hostellille, jossa meiän oli määrä yöpyä kaheksan hengen sekahuoneissa. Suihkut ja vessat oli yhteiskäytössä. Normaaliolosuhteissa tällanen järjestely ois aiheuttanu melkoista ahdistusta, sillä tarvitsen erittäin paljon omaa tilaa, mutta jostain syystä hostelli tuntu heti tosi viihtyisältä, eikä huoneen jakaminen yhen puolitutun suomalaisen ja kuuden vieraan ulkomaalasen nuoren kanssa tuntunu yhtään kamalalta ajatukselta. Viikko meniki tosi mukavasti. Meiän about 50-henkinen suomalaisista, espanjalaisista, portugalilaisista ja saksalaisista koostuva vaihtoporukka asutti käsittääkseni yksinään hostellin yläkertaa, joten kaikki ovet oli aina auki, ihmiset hengaili millon missäki huoneessa ja omien matkatavaroiden suhteen oli tosi luottavainen olo. Öisin yhteisissä tiloissa (ja vähän myös huoneissaki) riitti vilinää ja vilskettä, mutta sain nukuttua paremmin ku ikinä Suomessa. Nukahin joka ilta melkein heti ku painoin pääni tyynyyn, mikä on aivan ennenkuulumatonta ja heräsin joka aamu virkeenä ja levänneenä. Suomessa uni ei tule ja joka aamu väsyttää vaikka nukkuis miten pitkään.

Tältä näytti meiän huoneessa ennen muiden maiden edustajien saapumista. Tosta verhon peittämästä ikkunasta pääs kiipeemään kätevästi "terassille", jota pitkin pääs meiän yleisimpään ajanviettopaikkaan/treenitilaan.

Asetuttiin taloksi, otettiin raikastavat suihkut ja treenailtiin vähän muiden saapumista odotellessa. Espanjalaiseen tapaan kaikki aikataulut veny jo heti alusta lähtien, joten ehittiin käyä vielä syömässä ja kiertelemässä vähän Las Palmasin keskustaaki.

Nää pienet kujat oli niin ihania!! Ja kaikki kadut oli hurjan siistejä, ei roskia missään.

Sirkusporukassa liikkuessa parasta on se, kun voi alkaa spontaanisti akroilla keskellä kaupunkia ja kaikki on ihan täysillä mukana. Viihdytettiin paikallisia ja turisteja useempaan otteeseen reissun aikana.

Sunnuntai oli virallinen saapumispäivä, joten vasta maanantaina alko varsinainen ohjelma. Maanantai meni vielä pitkälti alkuinfohöpinöitä kuunnellessa ja tutustellessa, mutta tiistaina päästiin viimein tositoimiin. Heti aamusta meillä oli lehdistötilaisuus kaupungintalolla koskien sirkusfestareita, joihin meiän oli määrä osallistua yhteisellä gaalaesityksellä. Tämän jälkeen kierreltiin yhessä vähän lisää Las Palmasia ja iltapäivällä alotettiin kokoamaan esitystä.

Iltaohjelmassa meillä oli international night, jossa esiteltiin osallistujamaista Suomi ja Portugali. Suomiesittelyssä me mm. näyteltiin pantomiimina kaikkea Suomen erikoisuuksia, kuten saunomista, avantouintia lumihangessa pyörimisineen, eukonkantoa, kännykänheittokilpailuja ja bussipysäkillä odottamista ja muut sai arvailla, mistä on kysymys. Lopuks tanssittiin koko porukka yhessä letkajenkkaa ympäri salia ja tarjottiin tietysti myös ruisleipää ja salmiakkia.

Myöhemmin illalla yhteisen ohjelman loputtua päädyin itsekseni seisoskelemaan terassille. Muut treenaili ja piti hauskaa viereisessä treenitilassa ja siinä pimeydessä, Las Palmasin lämpimän yön syleilyssä, kirkkaan tähtitaivaan alla miut valtas aivan suunnaton onnentunne. Pystyin seisomaan siinä keskiyöllä, lyhythihasessa paidassa kattomassa tähtiä enkä palellu. En oo varsinaisesti itkeny ainakaan vuoteen, enkä muista kovinkaan montaa kertaa itkeneeni ilosta, mutta tuona yönä onnen kyyneleet lähti virtaamaan pitkin poskia, eikä siitä meinannu tulla loppua millään. Itkin ja hymyilin, olin aivan pohjattoman onnellinen. Viimeinkin paikka, jossa ei palele edes öisin, paikka, joka on täynnä samanhenkisiä ihmisiä, sirkusta, aurinkoa, lämpöä ja valoa. Asiat ei olis voinu olla enää paljon paremmin.

Treenitilassa näytti iltasin usein tältä, porukka piti siellä rennosti hauskaa millon missäki merkeissä.

Keskiviikko oli aivan mahtava päivä, lähettiin käymään kanarialaisessa sirkuskoulussa, jossa alettiin treenaamaan gaalashown lajikohtasia esityksiä. Miun oli tarkotus tehä nuoranumero yhen portugalilaisen kanssa ja kokeiltiin ihan uusia ja tosi inspiroivia juttuja ku tää Tommaso keksi alkaa yhdistellä pariakrobatiaa ja nuoraa. Se neuvo lisäks, miten kans ihmistä pystyy seisomaan ja kävelemään löysällä nuoralla samanaikasesti, ei vitsit että se oli siistiä! Mie opetin vastavuorosesti sille olka- ja niskaseisontaa.

Tommason siirryttyä ohjaamaan loppuajaks jonglöörejä, menin kokeilemaan pitkästä aikaa tiukkaa nuoraa ja miun seuraan liitty sirkuskoulun johtaja, joka oli aivan uskomattoman ihana ja sydämellinen tyyppi ja anto hurjan hyviä neuvoja. Se neuvo miuta myös tasapainopallon kanssa ja sain tosi paljon uusia harjotteluideoita, seuraava tavote on oppia hyppimään hyppynarua pallon päällä. Viimeinki tapasin ihmisen, joka ties jotain tasapainoilusta, nautin aivan suunnattomasti niistä hetkistä, jotka miulla oli kunnia viettää tän miehen opissa. Oon junnannu Suomessa jo kauan paikallani tasapainojuttujen suhteen ku en keksi ite oikein mitään uutta, mitä vois kokeilla mut tän yhen aamupäivän aikana tuntu et sain enemmän informaatiota ja ideoita ku koko tähänastisen sirkusurani aikana yhteensä! Kaiken kruunas vielä se, kun sain lähdön hetkellä tältä koulun johtajalta lämpimän halauksen ja kutsun tulla käymään ja opettelemaan lisää, jos satun jossain elämäni vaiheessa vielä siellä päin liikkumaan. Olin koko loppupäivän ihan pähkinöinä ja istuin koko bussimatkan suupielet korvissa ku en vaan pystyny lopettamaan hymyilemistä ja sain oikeesti tehä töitä ettei se ilo ja inspiroituneisuus tulvinu vielä lisäks kyynelinä silmäkulmista. Tää oli yks miun elämän antoisimmista ja hienoimmista aamupäivistä!

Iltapäivällä kasattiin jälleen gaalaesityksen yhteisiä kohtauksia ja illan international night piti sisällään Espanjan ja Saksan esittelyt. Lienee sanomattakin selvää, että nukahdin jälleen erittäin onnellisena.

Ps. Älä treenaa pariakroa juuri ennen lähtöä ulkomaille, jos ajattelit käyttää lyhyitä vaatteitä, etkä halua näyttää hakatulta koko matkaa. :D

lauantai 24. lokakuuta 2015

Elämä yhtä sirkusta

Tässä on taas ehtiny tapahtua yhtä sun toista kuluneen syksyn aikana. Muutin toissapäivänä remontin tieltä toiseen kämppään, yks sirkustuttu lähti just sopivasti ulkomaille pariks kuukaudeks ja pääsin hänen asuntoonsa vuokralle siksi aikaa. Oon jo aivan rakastunu tähän paikkaan, tää on niin valosa, tilava ja hiljanen, eikä haise tupakka tai häiritse kuorsaava naapuri! Kyllä kelpaa. Ja kaiken kukkuraks tää sijaitsee vaan kilometrin päässä miun Kallion kämpästä. Lievästi sanottuna kyllä hirvitti lähtee sieltä ja sulkee ikkuna mennessään, miun sinne jääneet kamat tulee varmaan haisemaan ihan tupakalle sitku toi kylppäriremontti on ohi... Mutta se on sit sen ajan murhe, nyt nautin tästä hetkestä ja raikkaasta, kodikkaasta, ihanasta sijaislukaalistani.

Sit toinen iso juttu tapahtuu huomenna, lähen nimittäin reilun viikon mittaselle sirkusmatkalle Kanarialle! Se on jonkin sortin Erasmus-nuorisovaihto, eikä maksa meille lähtijöille euroakaan. Meitä lähtee kahdeksan hengen (kertakaikkisen mahtava) porukka ja osallistutaan katutaide/sirkusfestivaaleille, joissa temppuillaan koko joukon voimin festarit päättävässä gaalaesityksessä. Sirkuksentäyteinen viikko siis tiedossa Kanarian lämmössä! KELPAA. Että tekee hyvää päästä pois tästä jääkaappimaasta, oon oottanu tätä kesäkuusta saakka! Nyt on ihan epätodellinen olo ku lähdön hetki on viimein käsillä. Hihii!

Yliopisto alko tossa syyskuun alussa melko nihkeissä tunnelmissa. Kävin ekalla kideoptiikan luennolla toteamassa että juuei, enkä oo nenääni siellä sen koommin näyttäny. Sen sijaan oon istunu ompelemassa poneja jollain ihan liibalaabaluennoilla, jotka ei edistä miun opintoja mitenkään mut joista olis jaossa kaiken järjen mukaan melko helppoja opintopisteitä. Kyseessä on siis mantsan perusopintoja, joissa käsitellään täsmälleen samoja asioita, mitä geologian puolella jauhettiin koko viime vuos. Onneks Kelaa ei kiinnosta mistä opintopisteet tulee, kunhan niitä vaan kerääntyy se tarvittava määrä opintotukeen. Sit miul on joku bilsankurssi, josta ei oo tenttii, joten oon käyny tasan kahella luennolla tähän mennessä ja veikkaan että siihen se saldo aika pitkälti taitaa jäädä. Perjantait ja keskiviikot miulla on ihan virallisesti vapaita ja tiistait useimmiten omaa lomaa koska akateeminen vapaus, joten melko chilli on ollu tää ensimmäinen periodi. Ihan mukava tällanen pehmee lasku neljän ja puolen kuukauden kesälomalta takas opintojen pariin. Yritin tossa olla ahkera ja käyä tekemässä yhen kirjatentin, joka olis ollu eilen, mut totesin et ehkä yritän uusiks seuraavana yleisenä tenttipäivänä ku en vielä torstai-iltaankaan mennessä ollu käyttäny sitä kirjaa muuhun ku vatsalihasliikkeiden lisäpainona... Ahkera opiskelija jne. Mut oon nyt päättäny et tää vuosi saa olla viimonen Helsingin yliopistolla, akateeminen ura ei kertakaikkiaan oo miun juttu. Miulla on uusia, suuria suunnitelmia ja unelmia tulevaisuuden varalle, mut ei niistä vielä sen enempää.

Opiskelun sijaan oon käyttäny aikani hyvinkin tehokkaasti minkäs muunkaan ku sirkuksen parissa. Oon osallistunu kaikenlaisiin tapahtumiin ja alkanu myös pariakroilemaan ihan kunnolla ku löysin itelleni parin! Oon päässy kokeilemaan ihan mielettömän siistejä liikkeitä ja liikesarjoja ku miun base on niin vahva ja taitava et se vaan nostelee miuta ties miten päin ja hauskaa on! Päätän nämä kuulumiset sirkuksentäyteiseen kuvapläjäykseen.

Rööperifest:

Suomi sanoo tervetuloa-kansalaispiknik:

Me välitämme-mielenilmaus:

Sirkusperhe ♥

Oon aivan sanoinkuvaamattoman kiitollinen kaikista näistä ihmisistä.

Tää on vaan jotain niin parasta. ♥

lauantai 3. lokakuuta 2015

Hengähdystauko hektisen elämän keskellä

Käytiin kesän lopulla Hammaslahdessa moikkaamassa mummia ja hänen puolisoaan Sannan kanssa. Sattu tosi kaunis viikonloppu ja kyllä kelpas taas rentoutua auringon lämmössä, maaseudun rauhassa ja mummin leipomusten ääressä. ♥

Tällä kertaa isi ja äitikin viivähti Jontun ja koirien kanssa tuolla yhden yön verran, isäni kun sai päähänpiston, että pyöräilee Lappeenrannasta Hammaslahteen edeltä sen 230 kilsaa meidän muiden ajellessa autolla perästä. Ja niin se vaan lähti aamulla ajamaan ja ohitettiin se iltapäivällä viimeisen 40 kilomterin kohdalla. Aikamoinen supermies.