Loppuviikko oli aika intensiivinen. Torstai alkoi parilla sirkustyöpajalla hostelliamme lähellä olevalla koululla ja iltapäivällä lounaan jälkeen treenattiin gaalaa varten sekä omia esityksiä, että koko ryhmän kohtauksia. Miun osalta tuo oman numeron treenaaminen meni lähinnä musiikkien etsinnäks ku miun pari oli edelleen ohjaamassa jonglöörejä ja köydenkannattelijat hiomassa omia esityksiään.
Illalla lähdettiin ulos ihmettelemään Tapas nightin tunnelmia. Kuulemma joka torstai ihmiset kerääntyy ympäri keskustan pubeja nauttimaan olutta (ja joskus myös sen ohessa tapaksia, mutta päätarkotus on se juotava ja sosialisointi). Porukkaa oli aivan valtavasti, kadut oli ihan tukossa kaikkien pubien lähettyvillä. Ite ku en pahemmin alkoholista saati väenpaljoudesta perusta, maistoin vaan vähän mojitoa ja hipsin sitte takas hostellille. Oltiin saatu keskiviikkona tiukka nuora lainaan sirkuskoululta ja vaikee varmaan arvata kuka otti ilon irti kerranki hiljasesta ja rauhallisesta treenisalista ja kipitti nuoraa ihan riemuissaan päästä päähän.
Muilla meni enemmän tai vähemmän myöhään, joten sain nauttia upeasta auringonnousustaki kaikessa rauhassa seuraavana aamuna porukan vielä nukkuessa. Tykkäsin aivan suunnattomasti tällasista hiljasista aamuista ku heräsin yleensä ensimmäisten joukossa ja sai kuljeskella omien ajatustensa kanssa pitkin tyhjiä käytäviä ennen päivän normaalin tohinan alkamista.
Perjantaina lähettiin bussilla Moyaan, kertakaikkisen ihanaan, pieneen vuoristokaupunkiin Las Palmasin läheisyydessä, johon sirkusfestarit sijottu. Käytiin ekana tsekkaamassa meiän esiintymispaikka, joka oli pienehkö lava kera katetun katsomon. Pidettiin siellä aamupäivällä taas sirkustyöpaja, tällä kertaa kehitysvammaisille. Se oli mielenkiintosta ja oli ihana nähä ihmisten riemu ku ne pääs kokeilemaan erilaisia helppoja pariakroliikkeitä sun muita sirkustemppuja.
Näytettiin myös pienet maakohtaset esitykset näille työpajan osallistujille, miun nuorallakeikkumiset meni ihmeen hyvin siihennähden että olin melko kauhuissani ja ehin kokeilemaan numeoani ihmisten kannattelemalla köydellä tasan kaks kertaa sitä ennen.
Iltapäivällä lounaan jälkeen ehittiin vähän kierrellä ympäriinsä, ennenku esitystreenit jälleen jatku. Näköalassa ei ollu valittamista.
Illansuussa laittauduttiin hienoiksi ja lähettiin rumpusoittokunnan johdolla pomppimaan pitkin Moyan keskuskatua festareiden avajaisparaatin merkeissä. Liput liehu, keiloja lenteli ja vaikka meiän paraati oliki melko pieni, oli sen tunnelma sitäkin iloisempi ja katsojat seuras katujen varsilla hymyssä suin, kamerat räpsyen.
Pimeän laskeuduttua laskeuduttiin mekin alas vuorilta takasin hostellille ja suurin osa porukasta lähti viettämään vapaailtaa jälleen kaupunkiin. Mie jäin umpiväsyneenä hostellille ja totesin pienen välikuoleman jälkeen että jaa, huomenna on esitys mutta miulla ei oo numeroa. Ei oltu ehitty kokeilla mitään parini kanssa, joten olin omillani. Ei siinä sit muu auttanu ku laahustaa vielä puoliltaöin treenisaliin keksimään jotain, mikä toivottavasti seuraavana päivänä toimis ihmisten kannattelemalla köydellä ja toivoa, että jossain välissä sais poppoota sen verran kasaan, että sais tehtyä pari läpimenoa.
Lauantai oli aikamoista tunteiden vuoristorataa. Kaikilla oli hirveä hoppu omien esitystensä kanssa, joten en pystyny harjottelemaan omaani ja lounaan aikaan oli päällä jo sellanen epätoivo ettei pahemmasta väliä. Eihän siinä muuten olis ollu mitään ongelmaa (jossei jäätävää esiintymiskammoa lasketa) mut ihmisten kannattelemalla köydellä tasapainoilu on ihan erilaista ku kiinteissä tolpissa kiinni olevalla köydellä, enkä ollu pystyny harjottelemaan tätä enempää ku Suomessa pari kertaa ja koko reissun aikana just ja just ne toiset pari. Sinä päivänä ei kyllä paljoa hymyilyttäny, oisin halunnu nauttia Moyan ihanista maisemista ja auringonpaisteesta, mutta olin ihan liian ahdistunu. Onneks lounaan jälkeen saatiin viimein pikasesti tiimi kasaan ja sain otettuu vähän tuntumaa ja testattua, että suunnittelemani pätkä on toteutettavissa. Tämän jälkeen olo koheni hieman ja gaalashown viimeisissä yhteisharjotuksissa oli jo sellanen fiilis että päivästä on ehkä mahdollista selvitä hengissä.
Esityksen yhteisten osien tekeminen oli varsinaista säätöä koko viikon, suomiporukka ja osa saksalaisista oli käytännössä ainoot, jotka keskitty hommaan ja kuunteli kiltisti ohjeita, muut häsläs millon mitäki ja keskeytykset veny aina ikuisuuden mittasiks tauoiks ku porukka vaan siirty touhuumaan ja höpöttämään omiaan millon millekin puolelle lavaa. Pienoinen kielimuuri ei auttanu asiaa, espanjalaiset ku ymmärs heikosti engantia ja jokaiselle piti tyyliin tulkata erikseen, ku kaikki huiteli missä sattuu. Saatiin pari tuntia ennen esitystä homma viimein jotenkuten kasaan, harjoteltiin siis viimoset osat vasta esiintymispäivänä ja tän jälkeen ei ehitty vetää edes kenraalia ku aika loppu kesken. Siinä vaiheessa alko jo naurattaa että ei hyvää päivää, mitä tästä tulee.
 |
| Illan yleisö. |
Illansuussa backstagella kävi kova kuhina, esiintymisvaatteita vaihdettiin ja naamoja maskeerattiin. Ennen ku huomasinkaan, asteltiin jo lavalle ensimmäiseen kohtaukseen ja ohjelma lähti rullaamaan. Kaikkien suureksi hämmästykseksi esitys meni kutakuinki nappiin. Ihmiset skarppas hurjasti ku viimein oli tosi kyseessä ja hoidettiin homma kunnialla. Yhteisissä osuuksissa taustalla esiintyminen ei tuntunu ollenkaan pahalta, mut olin aivan kauhuissanu just ennen omaa, huimaa parin minuutin mittasta numeroani, haha.Olo oli uskomattoman huojentunu ku sain ajotettua viimosen temppuni musiikin kanssa ihan täydellisesti ja jalkauduin takasin maankamaralle ilman että olin tippunu tai sählänny kertaakaan. Loppuesitys meni kevein mielin ja ilosissa tunnelmissa.
 |
| Tykkäsin tosi paljon saksalaisten numerosta tiukalla nuoralla. |
 |
| Portugalilaisten jongleerausesitys oli ihan mieletön. |
 |
| Minä kauhuissani backstagella juuri ennen lavalle astumista. |
Saatiin raikuvat aplodit ku viimein oli loppukumarruksen paikka ja voi sitä ylävitosten, selkääntaputusten, halausten ja hymyjen määrää ku selvittiin yleisön edestä lavan taa. Me tehtiin se ja meiän esitys oli mahtava! Vietettiin oikein ilonen ilta Moyassa kanarialaisen illallisen äärellä ja lähettiin sitte väsyneinä, mutta onnellisina jälleen takasin Las Palmasiin.
 |
| Porukka oli vähän uupunutta ku selvittiin takas hostellille. :--DD |
Sunnuntai oli rento päivä. Ku ei enää tarvinnu harjotella esitystä, hypättiin bussiin koko konkkaronkka ja huristeltiin Maspalomasiin riekkumaan rannalle.
En oo mikään rantaihminen ja palan tosi herkästi, joten lähin yksinäni tutkimaan rannan lähiympäristöä ja Maspalomasin keskustaa sillä välin ku muut grillas itteään. Oli taas tavattoman onnellinen olo ku aurinko paisto täydeltä terältä, joka puolella kohos palmuja ja kaikki oli niin hyvin.
Vietin kertakaikkisen ihanan päivän palmujen katveessa, tuntu hyvältä olla välillä yksin vaikka porukka oliki mahtavaa. Kuljeskelin sinne minne jalat kuljetti ja päädyin jonku hulppeen hotellin pihaan, johon viritin nuoran palmujen väliin ja viihdytin ohikulkevia turisteja.
 |
| +34 astetta varjossa, KELPAA! |
Illemmalla palasin rannan tuntumaan ja poikkesin jätskille pieneen nettikahvilaan/ravintolaan, jonka yhteydessä oli jäätelötiski. Wifitin siellä onnellisena jäätelöä nautiskellen ja kun jätskiannokseni loppui, jäätelötiskin takaa asteli hymyilevä miekkonen korjaamaan tyhjän kuppini pois ja tuomaan suureksi hämmästyksekseni toisen, peräti kaksi palloa sisältävän jäätelöannoksen tialle. Siinä vaiheessa olin jo pakahtua onnesta, mutta tää oli vasta esimakua.
Muilla kesti vielä rannalla, joten viritin taas nuoran parin palmun väliin, tällä kertaa ravintolan edustalle ja treenailin siinä aikani kuluksi ja ohikulkijoiden iloksi. Puhaltelin saippuakuplia ja jongleerasin palloilla. Ravintolan puolelta kuulu välillä taputuksia ja kannustushuutoja.
Eipä aikaakaan kun ravintolasta tuli mies kameran kanssa ja pyysi saada ottaa muutaman kuvan. Hän esittäytyi ammattivalokuvaajaksi, joka oli lähtenyt pariksi kuukaudeksi ravintolahommiin ja harmitteli kovasti, kun hänellä ei ollut omaa kameraansa mukana sinä päivänä. Tää tyyppi olis halunnu miut malliks nuorani kanssa johonki photoshootiin ja hänen portfolionsa perusteella siitä olis varmasti jääny käteen ihan mielettömiä kuvia, harmi vaan että olin jo seuraavana päivänä lähössä takas Suomeen. Vaihettiin kuitenki yhteystietoja siltä varalta, että meiän tiet vielä joskus jossain kohtaa. Tän jälkeen meni vähän aikaa, ravintola alko laittamaan ovia kiinni ja ku paikka oli suljettu, sieltä marssi kaikki työntekijät kokkeja myöten kysymään saisko ne ryhmäkuvan miun kanssa. Poseerasin mielelläni tän ilosen joukkion keskellä, voi että oli hauskaa!
Sain Facebookissa myöhemmin viestiä ja kuvia joltain ravintolassa työskenneeltä mieheltä. Hän kiitteli kovasti koko ravintolan puolesta, he olivat nauttineet nuorailustani ja toivoivat näkevänsä miut vielä uudestaan. Ja jos joskus palaan Maspalomasiin, he haluavat tarjota miulle vastalahjaksi jotain mukavaa.
Enpä olis vielä kesän alussa uskonu syksyllä temppuilevani nuoralla ulkomailla, vilkkaalla turistialueella ohikulkijoiden ihmeteltävänä ja vielä nauttivani siitä. Vitsi olis siistiä lähtee vaikka reilaamaan, napata nuora matkaan ja kokeilla saisko kerättyä reissun ruokarahat jos nuoran viereen pistäs hatun.
Maspalomas oli mahtava päätös mahtavalle reissulle. Illalla hostellilla oli aikamoinen meno, joka jatku koko yön, kuten arvata saattaa. Meiän suomalaisten kyyti lähti lentokentälle kaheksalta aamulla ja mie taisin olla ainoo, jonka unisaldo oli yli kaks tuntia. Suurin osa oli valvonu koko yön ja oli puolkuolleita kotimatkan alkupuoliskon ajan.
 |
| Meillä oli taas hyvä meininki välilaskujen aikana koneeseenpääsyä odotellessa. |
Tää matka oli miulle ja monelle muulle jotain aivan uskomatonta. Ylitin itteni joka suhteessa tuhatkertasesti, puhuin englantia ilman minkäänlaista panikointia, esiinnyin satapäiselle yleisölle selviten siitä hengissä ja irtauduin täydellisesti arjesta unohtaen kaiken opiskeluun ja töihin liittyvän stressin. Ihana aurinko, ihana lämpö, ihana valo, ihana porukka, ihana sirkus, ihana Kanaria, oon niin kiitollinen tästä kaikesta. Ja tämän myötä oon aina vaan vakuuttuneempi siitä, että sirkuksella tulee olemaan vielä merkittävä osa miun tulevaisuudessa, tää on just sitä mitä haluun tehä, mikä saa miut tuntemaan olevani elossa ja millä voin tuottaa iloa myös muille. Sanat ei riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä Kanaria anto miulle. Olin onnellinen. Ja olen. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.
8 Comments:
Sun pitäis ettiä tuolta joku elämäsi ihminen (jolla on noin hyvä sixpack........) ja karistaa Suomen pölyt niskastas :D
Hahahah, olis kyllä hyvä suunnitelma! Harmi vaan että oon aseksuaali ja täysin epäkiinnostunu löytämään ketään, edes hyvällä sixpackilla varustettuna. :D
Eihän aseksuaalisuus poista mahdollisuutta elää jonkun kanssa. Sixpack on aina plussaa.
Eihän toki, mutta itse en kaipaa ketään rinnalleni. :)
Moi, kävin sillo jonkin aikaa sitte kertomassa että alotin löysällä nuoralla kävelyn, ja nyt tarvitsisin taas vähän neuvoja!
Kävely ja narulla makaaminen sujuu jo melko hyvin, mut kyykistymisen/istumisen kanssa on ongelmia. Pystyn istumaan jalat suorina köyden päällä ja niin että oon vähän takakenossa (eli oon naruun kosketuksissa mahollisimman laajasti). Mut sitte jos pitäs nostaa jalat koukkuun ja istuu suorassa ni ei tuu mitään! Tasapaino ei pidä siinä kohassa ollenkaan. Varsinki just kyykyssä. Onko vinkkejä tän harjotteluun?
Toine kysymys koskee sit ihan tasapainon hakemista. Haluisin kävellä niin, ettei naru heiluis ollenkaan. Pitääkö tasapainoa hakee vartalon asentoa muuttamalla, vai liikuttamalla köyttä?
Sitten vielä, miten kannattaa lähtee harjottelemaan niska tai olkapääseisontaa? Pitääkö treenata tiettyjä lihaksia, tai onko olemassa jotain kuivaharjottelua? Oon syksyllä pari kertaa kokeillu, ja köysi sattu niskassa aivan todella paljon!
Moikka jälleen! Oonki jo ehtiny miettii, että mitähän sille yhelle nuorallakävelijälle kuuluu. :D
Miten siulla on jalat kyykistyessä/istuessa? Ite kyykistyn niin, että jalat on nuoralla peräkkäin, etummainen jalka on normaalisti pitkittäin, mutta takimmainen jalka on poikittain. Istuessa sama juttu. Kyykistyminen ja istuminen on kaikkein helpointa mahollisimman lähellä nuoran päätä, eli peruuta niin pitkälle kun pystyt ja asettele jalat, tämän jälkeen nopeasti kyykkyyn ja ylös, kädet tasapainottaa ja katse kiintopisteessä. Istuessa kädet tekee myöskin työtä tasapainon säilyttämiseksi, istun itse aina niin, että toinen kankku narun päällä, useimmiten vasen ja tässä tapauksessa myöskin vasen jalka on lähellä vartaloa poikittain koukussa ja oikea jalka vasemman edessä koukussa, jalkapöytä narunsuuntaisesti, eli sama asetelma kun kyykistyessä. Tasapainoa saa haettua istuessa myös avaamalla polvia ulospäin. Kädessä voi aluksi olla vaikka tukikeppi, kunnes alkaa hoksaamaan, miten tasapaino löytyy.
Miulla naru heiluu kävellessä yleensä aina vähän, liike on kuitenki melko pientä. En oikein ees tiiä mitä vartalollani teen, että saan narun pysymään melko vakaana, löysällä nuoralla käsittääkseni tasapainoilu tehdään pitkälti lantiolla. Sanoisin ehkä että tasapaino siis haetaan vartalon asentoa muuttamalla, mutta siinä samallahan toisaalta pyritään pitämään köysi vartalon alla liikuttaen köyttä. Kauheen vaikeeta selittää. :D
Niska- ja olkapääseisontaan en kuivaharjotteluvinkkejä oikein osaa antaa, ku ite oon oppinu ne suoraan vaan yrittämällä nuoralla. Veikkaan kuitenki, että normaalista niskaseisonnasta tasasella maalla on apua, siinä oppii ainaki käyttämään keskivartaloa, että pysyy vahvassa, suorassa asennossa. Se köysi on aluks todella tuskallinen, harjottelin ekaks paksulla köydelläni (18mm) ja miulla oli aina vähintään fleecetakki kaksinkerroin niskan ja hartioiden suojana. Pikkuhiljaa paikat sit alko turtumaan ja tottumaan niin että pystyn olemaan kummassaki asennossa meko pitkiä aikoja ja tekemään useita toistoja. Ei se kyllä edelleenkään mitään miellyttävää puuhaa oo mut nyt pystyn tekemään kumpaaki jo ohuemmallaki köydellä. Harjotellessa tosin käytän edelleen fleecetakkia hartioilla ku turha sitä on itteensä rääkätä jos jotenkin voi oloa helpottaa.
Olkaseisonta on helpompi näistä kahesta liikkeestä ja asento on käytännössä se, että ensin makaa nuoralla, sit valitsee olkapään (miulla aina vasen), eli pää tulee narun ohi niin että vasen lapa/hartia/olka/whatever on narulla, vasen käsi tulee pään yli ja pitää narusta napakasti kiinni ja oikee käsi tulee alaselän/takamuksen alle tai taakse ja pitää narusta kiinni, tämän jälkeen toisella jalalla työnnetään alavartalo ylös narulta ja kaiketi vatsalihaksia käyttäen jalat ylös, aluks niin leveessä haarassa ku pystyy (tää auttaa tasapainottelussa) ja sit vaan yrittää löytää tasapainoo siinä pää alaspäin. Kädet tekee aika ison lihastyön tasapainottelussa.
Hartiaseisonnan alotusasentoa miun on kauheen vaikee neuvoo sanallisesti, sen saa ehkä pääteltyä kuvista. Mutta siinä kannattaa ekana yrittää ponnistaa vaan niin, että pääsee pää alaspäin jalat kerässä ja sit ku se alkaa onnistua, niitä voi pikkuhiljaa yrittää alkaa suoristaa, jalat haarassa voi olla jälleen vakaampi ku jalat suorassa. Kumpiki näistä liikkeistä on helpoin suorittaa vähän tavallista lyhyemmällä ja löysemmällä nuoralla.
Jos hei joskus haluut vaikka videoo tai kuvia jostain tietystä jutusta ni laita miulle sähköpostia osotteeseen luna90@gmail.com ! :) Ja jos Lappeenrannassa asustelet ni miun puolesta ei olis mahoton ajatus että tulisin neuvoo ihan konkreettisesti sinne missä harjottelet sillon ku oon käymässä vanhempieni luona, jos joskus tulevaisuudessa haluut sellasen melko epäammattimaisen nuoratunnin.
Kiitokset vastauksista! Pääsen taas uusien neuvojen kans harjottelemaan!
En ois uskonu et innostun jostai näi paljo. Löysin nyt vihdoinki jutun mistä tykkään ja jota on oikeesti kiva harjotella. Harjottelupaikan kanssa on vaa vähä ongelmia. Omalla pihalla ei oo kunnollisia puita, ni oon nyt käyny lähileikkipuistossa, naru kiinnitettynä keinun tolppiin. Toimii kesällä suht hyvin vaikka ihan hirveesti tilaa ei siihe väliin jääkkään. Perusharjotukset onnistuu. Talvella tää ei toimi ku tolpat jäässä ja liukkaat. Sit toisessa puistossa on puita, mut ku miu köysi ei oo vissii iha riittävän pitkä ni ylettää vain just ja just. Näillä mennään ja iha hyvi on viel onnistunu, mut jos tulee Lappeenrannas joskus joku paikka vastaan mis vois harjotella ni kerro!(:
Iha huippuu ois jos joskus voitas yhes treenailla! Kuha nyt saan viel varmuutta perusjuttuihi ja jos kesä joskus näyttäytyy.
Joo, laitanki ens kerralla siulle sähköpostii!
Aivan ihana kuulla, että oot kans tykästyny tähän nuorailuun! :D Miullaki tuo harjottelupaikka tuottaa aina vähän päänvaivaa, etenki näin talvella ku on a) hemmetin kylmä b) lunta, yritä siinä sit tehä jotain ku varpaat on syväjäässä ja lipsuu jos tossunpohjat on ottanu vähääkään lumikosketusta. Onneks tossa miun vanhempien takapihalla on sentäs yks ok väli (puu ja palotikkaat), mihin saa alle roudattuu pressun ja pari räsymattoo ni on ainaki se lumesta aiheutuva liukkausongelma eliminoitu. Helsingissä treenaan yhessä puistossa olevassa katoksessa ja siel on mahollisuus päästä pari kertaa viikossa myös sisätiloihin, mikä on ihan luksusta. Oon yrittäny miettii pääni puhki et missä Lappeenrannassa pääsis sisätiloihin nuoran kanssa mut en oo toistaseks keksiny. Sataman puistossa ja linnotuksessa on kiva treenailla kesällä. :)
Voisit saada pikkasen lisäpituutta naruun jos hankit slingin tai kaks, se on sellanen kiipeilyssä käytettävä kiinnityslenkki, ne on jotain kympin luokkaa/kpl. Miulla on sellaset nykyään aina paksumpien tolppien/puiden ympärillä ja näihin slingeihin sit kiinnitän nuoran.
Ilmottelehan ku alkaa olee sellanen fiilis että treeniseura kelpais, olis tosiaan hauska harjotella jonkun kanssa ku vähän yksinäistä touhuuhan tää on!
Post a Comment