Sinänsä hyvä että nämä mustat tapaukset kuoli ensin, sillä en usko että ne olis sopeutunu millään muiden seuraan. Paavo sen sijaan on maailman kiltein rotta, eikä sillä oo ollu mitään ongelmia muutettuaan kirppujen sellikaveriksi. Mitä nyt pienet kilju aluks ku syötävät Paavon tullessa nuuhkutusetäisyydelle mut kertaakaan se ei oo käyttäytyny uhkaavasti tai haastanu riitaa ja nyt tilanne on jo tämä:
Salvadorilla on mahassa herneen kokonen patti, sitä en tiiä onko kyseessä jo näin nuorella iällä kasvain vaiko joku harmittomampi muhkura, eläinlääkärireissu sen kanssa on kuitenki edessä reilun viikon päästä, sitä pientä suukottelijaa en nimittäin haluais menettää ihan vielä.
Joulu tuli ja meni, miul ei ollu missään vaiheessa tippaakaan joulumieltä ku maa oli musta ja taivaalta on tullu vettä jo kuukauden verran. Ihania lahjoja kuitenki odotti taas kuusen alla vaikken mitään erityistä ollu toivonukkaan. Pitää mainita, että Saila 23-vee sai uudet heppalakanat ja ne on ehkä maailman hienoimmat, etenki ku tykkään Lena Furbergin kuvitustyylistä mielettömästi!
Vuodenvaihteen viettelin kotona yksinäni yhen tutisevan ja toisen vähemmän tutisevan koiran kanssa. Seisoin meiän katonharjalla siinä puolenyön tienoilla melkein tunnin verran tihkusateessa kattomassa raketteja.
Huomenna oon lähössä Helsingin kautta Raaheen Varjan luo etsimään piristystä tämän masentavan, ikuisen syksyn keskelle. VR:n joulukalenterin tarjoukset on siis tänäki vuonna tehokkaasti käytetty hyväksi.
