Päivä alkoi viileissä tunnelmissa. Heräsin nenänpää sinisenä ja varpaat jäässä ja oon palellu koko päivän. Tätä sit jatkuu sinne seuraan toukokuuhun asti, ah NIIN RAKASTAN TÄTÄ helvtin SYKSYÄ... Siinä samalla ku yritin elvyttää viluisia jalkaparkojani ja kiskoin muutenki pitkähihasta päälle et tarkenin nousta peiton alta, erehdyin kurkkaamaan ikkunasta ja mieliala laski siitä edelleen: taivas oli kauttaaltaan paksun, harmaan pilvimassan peitossa, ehanaaaa. Miun patteri on haalee ja ikkunasta tuulee läpi. Ja ihan kiva ku noita patterien nuppeja ei saa ite säätää ku talon lämmitys yms. ilmastointijärjestelmät menee sekasin. Pitää vissiin sit nukkua tuplapeitolla, tossut jalassa ja villatakki päällä. Tai sit vois teipata toho patterin termostaattiin jääpussin kiinni jos se vähän vauhdittas tota huoneen lämpenemistä... Mukavaa shokkihoitoa tällane huone jonka lämpötila lähentelee absoluuttista nollapistettä ku on tottunu siihen et kotona omas huonees on vähintään +24 astetta (anteeks oon epäekologinen pingviinintappaja). Tai sit miussa vaan on jotain vikaa ku en kertakaikkiaan tarkene ilman villapaitaa tosta alhasemmassa lämpötilassa...
Nooh, puin sitte lämpimästi päälle (tai niin luulin) ku lähin kouluun, oikein pitkän villakangastakinki, korvaläpät ja sormikkaat. Mutta silti olin ihan umpijäässä pyöräiltyäni alle 3 km matkan koululle... Hemmetti soikoon, ei tähän aikaan vuodesta vielä voi vetää untuvatakkia niskaan ku sit oon pulassa ku pakkaset tulee. Mut miten ihmeessä selviydyn ilman sitä toppatakkia päätymättä hypotermiseen olotilaan ku tääl Suomes pitää olla näin pirun kylmä?! Atk-luokas vilunväristykset vaa jatku koko sen neljä tuntia mitä siel istuttii kuuntelemas taas jotai tuotesuunnittelun perusteita vaikka 20 tietokonettaki paahto täysillä ja istuin se samainen takki päällä... On se kiva jos kerran pääsen tollee "jäähtymään" ni miun pitää hautoo itteeni jonku takin alla puol päivää et on taas niin lämmin et tarkenee normaalis huoneilmas ilman takkia. Pitäs varmaan ostaa joku naparetkeilijän vaatekerta millä normaali ihminen tarkenis -50 asteen pakkases tai konsultoida eskimoita täs pukeutumisasias...
Päivällä ku istuttiin koko ryhmä mein tarpeistoluolassa hommailemassa taas silkkimaalien, silitysrautojen ja saippuavaahtojen kanssa, miun kännykkä soi ja olin iha et wtf ku näin et soittaja oli Oppilastalo Oy. Vastasin ja sieltä papatti joku mies miulle asuntotarjouksen yksiöstä, just sieltä Mukkulasta mihin toivoinki pääseväni koska siel on halvimmat asunnot ja sinne saa ottaa lemmikkejä. Mieliala nous sieltä miinuksen puolelta aika kohinalla kattoon asti! Ihanaa, pääsen pois tästä solusta omaan rauhaan ja saan viimein ne rotatki tänne!!!! Jeejeejeejeejee! Vuokraki on melkein satasen pienempi ku täs nihkeessä solussa! Lokakuun alussa vapautuu tuo asunto ja pääsen taas muuttohommiin. Olin nii ilonen et oisin voinu hypellä, heittää kärrynpyöriä ja kiljua riemusta mut en sit kuitenkaan tehny mitään noista ku oon niin estonen ihminen... Paitsi ruokalaan mennessä taisin kyl vähä hypellä ku kukaa ei nähny... :D Ton puhelun myötä vissii pulssiki kohos sen verran et pärjäsin loppupäivän ilman takkia ja oli muutenki kaikin puolin mukavaa ku sai tehä kaikkea käsillään ja joku ihminenki jopa jutteli miulle jotain jossain välissä. Jopas olikin jo-pitoinen lause.
Käytiin ruuan jälkeen kiertämässä vähän paikkoja tuol Vipusenkadulla (eli siellä missä tää meiän yksikkö sijaitsee). Meil on yhes rakennukses ihan kirjasto, kuntosali ja uima-allaski, wohou. Ja kaikki ilmaseks opiskelijoiden käytössä. En kyl tuu kahta viimeksmainittuu hyödyntämään, liikun ja kuntoilen vapaaehtosesti ainoastaan tallilla paskanmättämisen merkeissä ja kurasia hevosia puhtaaksi jynssätessä. Sit käytiin kurkkii maalareiden, verhoilijoiden, puupuolen ja veneenrakentajien tiloja. Jotenki ihan uskomatonta oli kävellä siel veneenrakennuspuolella ku siellä tosiaan oli valmistumassa isoja, puisia, ihka-aitoja veneitä! Ja joidenki miun ikäluokkaa olevienki kätösistä. Mieletöntä. :D Myös se verhoilupuoli oli jännä ku siel ne vaa päällysteli nojatuoleja ja muita ja jälki oli ihan samanlaista ku jossai huonekalukaupas ois kierrelly. Hurja että kaikkee semmosta voi tehä ja opetetaan käsityönä, kuka hullu menee vuosikausiks johonki lukioon tai yliopistoon istua nyhjöttämään ku vois tehä jotain tommosta konkreettista sen sijaan ja valmistua ammattiin kolmessa vuodessa! En käsitä. Jokseenki ironista et ite kärsin lukiossa kolme pitkää vuotta vaikka vihasin jokaista ainetta kuvista lukuunottamatta (tai olihan kemia, bilsa ja fysiikan ekat kurssit oli ihan kivoja) yli kaiken eikä miuta kiinnostanu pätkän vertaa mitä ne opettajat siellä jauho jostain maailmansodista ja integraalilaskennasta. Ei semmosia nyt normaali ihminen tarvii mihinkään. Jos vaan oisin tienny että tällanen näpertely sopii miulle ku nakutettu, en ois koskaan jalallani lukioon astunukkaa. Mut toisaalta lukion myötä oon vanhempi, viisaampi ja opin paljon itsestäni. Lisäks tutustuin ihan korvaamattoman hienoon ihmiseen, jonka tuella jaksoin ne viimoset tuskaset jaksot ja jonka avulla tajusin osaavani piirtää ja pystyväni paljoon muuhunki. Sitä kautta sain myös rohkeuden hakea eteenpäin aina tänne nykyseen opiskelupaikkaani asti. En olis täällä jos en ois sattunu just Kimpisen lukioon. Oho meneepä syvälliseks.
Nomutta huomen ois taas silkkimaalien kans lotrausta ja sen jälkeen neljän tunnin kestävän kehityksen luento, namiiiiii..... Ei siis auta muu ku pakata laukkuun runsaasti piirustusvälineitä ja musiikkia (ah nää pitkät hiukset on jotain niin kätevää ku näiden alle piilottaa helposti mp3:n johdot) että pysyn hereillä. Auditorio on nii iso et siel voi helposti puuhailla omiaan jos ja kun kulloisetki paasaajat siellä edessä ei sytytä. Taidan tästä mennä täyttelemään kuumavesipulloa laitettavaks sängyn jalkopäähän, että varpaat tarkenee ja sit itekki unten maille jos täs arktises ilmastos nyt saa vilunväristyksiltä nukuttua.
Enää kuukaus tässä ja sit omaaaaan kämppään wottien kanssa! <3
Viimein odotettu puhelinsoitto: yksiö vapautuu miulle lokakuussa!
Toinen viikko
Onks näit viikkoi tosiaan kulunu vasta kaks? Tuntuu ikuisuudelta!
Maanantain meil oli jotai tuotteen suunnittelun teoriaa tai jotn. Se oli kuolettavan tylsää. Teoriaopiskelu ei oo miun juttu, yähh... Sitä on viel ens viikollaki, jippii. Kuinkahan pysyn hereillä?
Tiistaina me aloteltiin silkkimaalausta ja muuta mukavaa. Neulottiin mm. erilaisista langoista tilkkuja ja tehää niistä sellasta metallisen rengaspanssarin näköstä jäljitelmää! Eka siihe lotrataa valkuaisvaahtoa muistuttavaks vaahdoks vatkattua mäntysuovan ja veden sekotusta ja sit kai maalataan. En ehtiny ku siihe saippuavaiheeseen. Sit tehää myös kiiltonahkajäljitelmää ja kokeillaan "hopeoida" pitsin yms. kuvioita sellasel ohuenohuel lehtikultaa muistuttaval alumiinilla.
Keskiviikkona oli ihan kamala päivä, taino en muista siitä paljookaa ku horrostin nii ansiokkaasti. Meil oli nimittäin 7 tuntia kestävä työturvallisuusluento ja siihen heti perään luentoo käsittelevä tentti. Jos sen pääs läpi ni saa työturvallisuuskortin ja jos ei ni pääsee istuu saman paskan ens vuonna uusiks. Istuttii siis äärimmäisen tunkkases auditorios koko päivä puu- ja huonekaluosaston opiskelijoiden kanssa kuuntelemassa jotain joutavia itsestäänselvyyksiä siitä että myrkyllisiks merkittyjä aineita ei parane mennä litkimään ja että rakennustyömaalla on käytettävä kypärää. Ei ois voinu vähempää kiinnostaa ku 9/10 siit luennost käsitteli jotain raksaa yms. teollisuuskoneiden kans toimimista jotka ei koske miun tulevaa ammattia pätkääkään. Kiva ku päälle 300 ihmistä hengitti sitä samaa ilmaa ne seittemän tuntia ja ilmanvaihdosta ei ollu tietookaa. Siin välis oli tietty pari taukoa mut eipä ne paljoa auttaneet. Ruuan jälkeen oli ihan mahotonta pysytellä hereillä ja torkuin välillä todellisuuteen säpsähdellen pari tuntia. Sit viimosen tauon jälkeen meni järki, kaivoin kännykän esiin ja tekstailin loppuajan luennosta et pysyin hereillä. Se tentti koostu oikein-väärin-väittämistä, joista en tajunnu puoliikaa. Wiihii. Arvoin niitä sit siellä ja toivon hartaasti et se meni rimaa hipoen läpi... Ei kyllä houkuttelis tippaakaan istuu ens vuonna samalla luennolla uusiks.
Torstaina jatkettiin silkkimaalausten parissa. Se on ihan hauskaa, silkkivärit käyttäytyy aika samaan tyyliin ku akvarellit (vaikka vesiväreil maalaamista inhoonki). Ens viikolla pitäs varmaan alkaa maalata jo sitä lippua... Ja miul melkee onki se jo valmiiks suunniteltuna ehheh. Onneks tuol tarpeistopuolel ei tavallaan varsinaisesti tarvii tuottaa mitään kuvia ite vaa ne saa piirtää eri lähteitä käyttämällä vaikka läpi ja sit esim. toi lipunki kuva heijastetaan piirtoheittimen avulla isona siihen silkille ni ei tarvii tuskailla minkää ruudukkojen tai käsivaralla piirtämisen kanssa, jotka miulta onnistuu yleisesti ottaen erittäin heikosti. Ongelmana on vaa keksiä se joku mieluisa kuva, minkä haluis lipulle maalata. Ja ne värit! Liikaa vaihtoehtoja...
Perjantaina meil oli sit taas puutöitä, päästii silpomaan puuparruja tosi pelottavalla, jättimäisellä vannesahalla, jolla viipalois ihmisenki leikiten... Sit mein piti käsin sahalla ja taltalla nitkuttaa jotai liitoksia joista ei tullu paskaakaa ku en osaa sahata suoraan. Hehee, puutyöt ei oo miun juttu. Taltta on kyl ihan kiva väline mut mistään fyysistä voimaa vaativista kapistuksista en perusta. Meil on puutöitä viel ihan liikaa, kuinkahan selviin... Pitää valmistaa mm. kolme erikokosta seulaa (eli niinku kehikkoa) silkkimaalaukseen. RIP Saila.
Viikonlopuks matkustin taas kotiin. Vähä oli hassuu ku pääsin pikkusiskon kyydillä junalta (Sanna sai kortin viikko sitte). Ajeltii myös lauantaina kahestaan kaupunkiin ja sit viel illemmal Sanna kuskina äitin kans Prismaan ja takas. Päivällä ku käytii ostaa Sannalle pyörä ni mukaan tarttu heräteostoksena miullekki pyörä ku se, mikä miul on Lahes, vetelee viimisiään. Se natisee, lonksuu, kirskuu ja kolisee ja pelkään joka hetki et se leviää alle. :D Nyt pitää vaa ootella et joku jaksas ajella Lahteen sen pyörän miulle tuomaan ku ahdistaa jo ajatuski et sen veis junassa. Miul ku on yhes kassiski jo tarpeeks huolenaihetta.
Lauantaina ahkeroin tallilla. Tyhjensin Kredon ja Pulun karsinat turpeesta. Niihin piti lorottaa kymmeniä litroja vettä ku turvepatjat oli päässy kuivumaa kesän aikana iha rutikuiviks ja pölys ihan järkyttävästi. Miul on keuhkois kaikesta huolimatta vissii vieläki turvepölyä... Sit kärräsin Pululle uudet aluset, kastelin niitäki parilla kannullisella vettä, huiskin luudalla hämähäkinseitit nurkista ja katonrahasta, pesin ruokakupin, juomakupin, suolakiven kannattimineen ja ruokaämpärit ja sit viel pyyhkäsin Winskinki kipot ja kupit ja kärräsin sen karsinaan pari kottarillista uutta turvetta ku Winskin omistaja oli pe-la matkoilla. Tämä kaikki siis siksi ku hepat alkaa nyt tulemaa laitsalta yöks sisään ku ilmat on viilentyny sen verran. Siinä oli touhua kerrakseen mut olipa ainaki sadepäivälle tekemistä!
Tänää lähen vielä moikkaamaan Pulua ja sit junalle ja takas Lahteen, plääh. On ollu ihana taas olla tääl eläinten keskellä, wotat on saanu juosta useita tunteja ja koirat on saanu rapsutuksia. Amie on nukkunu miun vieres molempina öinä, se on sulonen ku se käpertyy aina jalkoihin tai kainaloon tuhisemaan.
Sitte vaan taas odottelemaan ens viikonloppua...
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Viikko sinnitelty, liian monta jäljellä...
Tidiii, oon saanu huoneeni asuttavaan kuntoon, opintotukihakemukset menemään, itteni jonottamaan yksiötä ja Lahden kirjastokortin. Lahdes on muute tosi hyvä kirjasto! Ekalla kerralla unohuin sinne pariks tunniks ja mukaan tarttu kauhee läjä kirjoja joita sit raahasin tuskissani loppupäivän ku piti käyä kaupungilla kiertelemässä. Ja kaupungiltahan on reilut pari kilsaa matkaa miu asunnolle.
Viikon aikana me ei koulus tehty varsinaisesti mitään, oli aika rentoja päiviä. Torstaina keiteltii liisteristä, sokerista, Fairysta ja vedestä pari saavillista hirveetä vaahtoavaa litkua, josta saatiin jättisaippuakuplia ku väännettii rautaangasta kaikkii erimuotosii lenkkejä yms. Mie tein sydämen, perhosen ja jonku kolmelenkkisen kapistuksen. Oli aika hauskaa, tosin miu hiukset oli iha liisterissä sen jälkee ku niit kuplii vähä poksahteli miun päähän. Vois joskus koittaa kotonaki, hihii. Sit perjantain meil alko puutyöt. Saatii omaksi aivoja puristavat kuulosuojaimet ja suojalasit. Kauheeta ku mein pitää opetella käyttää niit jättimäisii sormiensilpomiskoneita ja muita siellä! Onneks en hakenu puusepäks, onnistusin varmaa amputoimaa iteltäni vahingos raajan jos toisenki...
Viikolla joku päivä äiti soitti et Filou oli bongattu pomppimassa eteisestä. Se pikku Houdini osaa siis nykyisin avata häkkinsä jokaisen oven lisäks myös ne riimunnarun lukon näköset lukot, jotka on ollu ovia varmistamassa... En voi käsittää tota rottaa! Onneks wotta ja wotan samalla ovenavauksella karanneet kaverit oli saatu turvallisesti takas häkkiin ennenku Inga oli ehtiny tekemää niistä lihamureketta.
Viikonloppu meni ihan liian nopeesti. Tulin Lahteen illan viimosella junalla ja huristelin taksin kyydissä kämpille ku laukku paino äitin ostamien muonavarustusten takia nii paljon etten ois jaksanu raahata sitä asemalta millään. Heh, taksi makso enemmän ku juna. Tänää sit olin taas ahertamassa (horrostamassa) koulun penkillä, jumitettii atk-luokas koko päivä. En osaa vieläkää liikkuu tuol koululla, ihan liikaa käytäviä ja rakennuksia! Ruokalaan selviän rakennuksesta D ja B jos kävelen ulkokautta mut kaikkien muiden luokkien löytäminen onki sit iha mission impossible ku noi lukujärjestykseen merkatut luokkatunnukset on sellasii sananumerohieroglyfejä joista ei ota tolkkua kukaan. Mut ehkä mie viel joskus opin! Onneks en oo ainoo joka siel harhailee eksyneenä. Nyt osaan jo sentään tulla takakautta pyörällä D-rakennukseen, jossa on meiän tarpeistonvalmistajien luola. Tunnen itteni muute iha pöljäks ku oon varmaan ainoo oppilas koko koulussa, joka puhuu kaakkoismurretta eli "mie" ja "sie" jne. Mut en tykkää yhtää sanoo "mä" ja "sä" ja toivon ettei tää Lahden murre tartu. Ja niinku jossain näkemässäni laukussa hienosti luki: "Vaik mie lähtisin Karjalast ni Karjala ei lähe miust!"
Väsyttää iha hirveesti mut pitäs suunnitella huomiseks joku hiton lippu, vanhempi ku 1920-luvulta ja jotenki Suomeen liittyvä. Sitä pitäs sit ruveta huomen maalaamaa silkille... Ja kuten varmaan arvata saattaa tästä blogimerkinnän pituudestaki ni oon aika vaiheessa ja välttelen projektia tapani mukaan viimoseen asti. Hyvin alkaa! Mut kyllä tää tästä varmaan tälläki kertaa ku oon jo 12 vuotta samalla tyylillä onnistunu rämpimää koulut läpi.
maanantai 23. elokuuta 2010
Hahaa, olen nyt virallisesti amis!
Tosin kai hieman ylioppinut sellainen. :D
Oon kohta asunu tääl vuorokauden. Huone on ku räjähyksen jäljiltä ku muutin eilen iltapäivällä ja en oo saanu aikaseks survoa noita loppuja kamoja kaappiin ku piti raivata lattialle sellanen väylä et pääsen kulkee oven ja koneen väiä ja piti testata toimiiks netti ja toimihan se ja tähän tietokonetuoliinhan mie jäin. Siivoilut ei oo edistyny tippaakaa eilisestä ku nytki tulin suoraan koulusta vaa dataamaan. Oon kyl iha toivoton nolifedatis. Tääl olemine ei tunnu ihmeemmältä koska sama se missä dataan, kaverit kulkee aina koneen mukana. Kaikki eläimet vaan jäi kotiin, nyyhkis. Pitää varmaan yrittää kesyttää tuolt metsästä orava ja pari kastematoa miulle lemmikiks. Täs huonees on muutes metsänäkymä ikkunast! Ihanaa ku tää ei oo tien puolella! Ihan kivalta vaikuttaa tämä alue muutenki ku tää on vähä syrjemmäs et ei ihan ydinkeskustas (keskustaan matkaa 2 km) ja koululle on matkaa vähän vajaat 3 km, joka menee tosi nopeeta ku melkein koko matka on alamäkee. Takas kämpille polkeminen onki sit tuskaa. Kerrostalos on vaa ärsyttävä asua ku kaikki kolinat ja rapussa kävelyt kuuluu... Liikenne ei onneks pahemmin häiritse ku täs ei kauheen vilkas tuo autotie oo. Pitäs ehkä jostain ettii ruokakauppa et sais jotain syötävääki, eilen elin karkilla (tosin karkillahan mie nyt elän muutenki) ja nuudeleilla sekä hanavedellä, joka onneks maistuu täällä suunnilleen yhtä hyvältä ku kotonaki. Toi mein jääkaappi vaan on kuulemma vähän niiku paskana, kämppis lupas soittaa tänää jollekki huoltomiehelle. Joten ehkä ostan maitoja yms. vasta sit ku se varmasti toimii ettei ne pilaannu.
Eilen sain tehtyy muuttoilmotuksen, vaihdoin vissii kotikunnakseni Lahden vaik se ois kai ehkä Lappeenranta edelleen oikeesti mut väliäkö tuolla. Vaihan sit takas jos muutan täst viel pysyvästi Lappeenrantaan. Postit miulle tulee edelleen kotiin eli ei tänne ku käyn Lpr:ssa kummiski ainaki näin alkuun joka viikonloppu. Sit jos onnistun saamaa täält yksiön ni käännän postit sit tulemaa sinne. Eli siis postiosote ei muutu ainakaa vielä. Pitäs viel täyttää jotai tuskasii opintotukihakemuksii Kelalle, kauheeta pilkunnussintaa neki! Ja mitäs viel, ainii postittaa se yksiöjonotushakemus. Mistähä täält saa postimerkkei...? Ja mishä tääl on postilaatikko? Ööö... no kai seki selvii sit joskus.
Sitten itse kouluun. Se mein ryhmä vaikutti ihan ok:lta, kaikki on vissii tyttöjä. Ikähaarukka on aika vaihteleva, siel on niit peruskoulupohjasii, sit lukiosta tulleita ja muutama ihan vanhempi aikuinenki. Ihan kiva silleen. Aamul oli vähä ongelmia keksii että mihinkäs sitä nyt pitää mennä ku hyväksymiskirjees luki että Vipusenkatu 5B mut meil oliki sit loppujen lopuks 5D:ssä eli samas rakennukses ku pääsykoekki. Onneks yks pääsykokees ollu bongas miut ni hortoiltiin siellä pitkin kampusta sit kahestaan ja löydettiin perille. Meil oli tietty ryhmänohjausta ekat tunnit, kauhee määrä kaikki lappusii täyteltii ja kuunneltii yleisiä alkuhöpinöitä. Sit kierrettii vähä niit tärkeimpii rakennuksii ja menetin suuntavaistoni jo ekan mutkan jälkeen. Miten ihmees tuun ikinä oppii liikkumaan siel? Tai parissa viikossaha se tulee tutuks, tuntuu nyt vaa nii monimutkaselta ku tulee miljoona uutta asiaa kerralla samaan aikaan (kaupunki, asunto, koulumatka, koulu, amis tapoineen, kaiken maailman hakemukset, lomakkeet ja ilmotukset)... Hurja tosiaan, kaikki noi yhen vuorokauden sisällä. :D Ro:n jälkeen mentiin johonki yleiseen infotilaisuuteen, jossa esiteltiin henkilökuntaa jota oli sikana ja sit mentii syömää ja päästiin kotiin. Ton koulun ruualle teen ihan ikioman postauksen kunhan saan siitä paremman kuvan! Hieeeman eri tasoa ku se 50 snt/oppilas maksava liete, mitä lukion ja peruskoulun laareista löytyy. Tuolla vois jopa harkita syövänsä.
Miun lukkari näyttää aika pelottavalta. Meil alkaa semmonen juttu ku tuotteen ja valmistamisen perusteet, jota on melkeen koko jakso ja täl viikol siihen liittyen on luvassa jotain tekstiilitöitä ja perjantaina puutöitä, apuuuuva! Ne puutyöt lievästi huolestuttaa, tekninen työ ei koskaan peruskoulus ollu miun vahvinta alaa mut ehkä mie opin. Ja oonhan onneks kehittyny kädentaidoissaki iha hirveesti ku niihin aikoihin vertaa. Kamalaa täs jaksos on et joka aamu on kaheksaks meno... X_____X Please somebody shoot me! Yhyyy oikeesti, rääkkäystä! Iha epäinhimillistä pakottaa ihmiset noin aikasin aamuyöstä opiskelemaa, hyvä ku siihen aikaan pysyy viel ees kynä kädessä jostain sirkkelistä sit puhumattakaan...
Onpas hassua olla taas koulussa. Vaik iha eri sarjaa toi amis (ONNEKS) onki ku lukio. Johan täs ehtiki jo 3 kk lomailla. Ja sitä Joutsenon meininkii ei nyt kauheen rankaks kouluks voinu laskee ku siel sai aika pitkälti tulla ja mennä miten huvittaa.
maanantai 16. elokuuta 2010
Ompelen sormet verillä
Näiden kahden heposen myötä onki jo puolet ens kuun vuokrarahoista kasassa. Kärsin kyl vakavasta tilapäisestä mielenhäiriöstä ku vuonohepan tein myyntiin, siinä harjassa oli ihan hirvee homma. Mutta se pysyy pystyssä, muah! Ihan kätevää lisätienestiä näistä sais ku jaksas vaan ommella... Toi vuonopolle oli keppari numero 160 tai jotain sinne päin, alkaa jo piiikkuhiljaa pursuta korvista näiden tekeminen. Pitäs hommata toiminimi ku vaa keksis jonku kivan. Ehdotuksia?
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Asunto katsastettu
Kävin tänää Lahes allekirjottaa vuokrasopimuksen ja sain avaimet sinne soluun. Käytii kurkkaamas sitä ja roudattiin samalla puolet miun huoneen sisällöstä mukana. Nyt joudun datailee tällasel epämukaval ruokapöydän äärestä pöllityl tuolilla mis ei voi ees kunnolla röhnöttää ku miun rakas tietokonetuoli muutti jo Lahteen. Tai siis eihä se oikeestaan oo miun tuoli vaan isin kauan sitte saama valmistujaislahja, oon vaan adoptoinu sen huoneeseeni. Meil oli tääl jo melkee huoltajuuskiista joka ratkes sit onnellisesti niin et sain väliaikasen huoltajuuden ja tuoli muuttaa miun kanssa Lahteen. <3
Se miun soluhuone on aika pien mut vähän isompi kummiski ku tää miun oma huone kotona. Keittiö, vessa ja suihkuhuone oli ok. Miun kämppiski vaikutti onneks iha täysjärkiseltä ainaki sen perusteel mitä sitä nyt siinä näin. Olohuone oli autio ku toi kämppä ei oo kalustettu ni siel ei ollu kerrassaan mitään. Enkä kyl aatellu hankkiakkaa, muutan tost nii pian pois ku vaa mahollista jos onnistus saamaa asunnon Mukkulasta, jossa on halvimmat vuokrat ja jossa saa myös pitää lemmikkejä. Tulostin jo siirtohakemuksenki valmiiks. On nii tyhmää ku en voi noit wottia ottaa mukaa! Tulee ankee elämä ilman niitä ja hevosia ja koiria... :(
Käytii sit viel isin kans ostaa miulle sänky sinne jostain Lahden perukoilta löytyneestä Jyskistä. Enää hankittavana kattolamppu, leivänpaahdin, verhot ja pyykkikori. Sitte ajeltiin takas Lappeenrantaan. Oli kyl aika nopee reissu, isi kanto laatikoita autosta ja mie mätin niiden sisällön kaappiin. Sit laatikot takas autoon ja kotiin. On ehkä hieman tekemistä sit ekalla viikolla ku yritän järjestellä ne kaikki tavarat, jotka on lattialla ja hyllyillä ku ydinpommin jäljiltä, kaappeihin. Sunnuntaina sit tosiaan lopullinen muutto, bläääähh...
Hitto et miul on noita taidetarvikkeita. Tos vaa totesin ku pakkasin niitä viime yönä. Ainaki kolme pakkausta lyijykynii, jättipakkaus puuvärei ja pastellikynii, vesivärikynii, inktense-kyniä, pastelliliidut, öljypastellit, kahet (huonohkot) vesivärit, peitevärit, tussiteriä, kirjotusteriä, mustaa, sinistä, punasta ja valkosta mustetta, Tiimarilaatunen pikkupakkaus akryylimaaleja (joihin en kyl koske pitkällä tikullakaa kuvien maalaamisen merkeissä), lyijytäytekyniä, tusseja, geelikyniä, grafiittikynä, hiilikyniä, hiiliä, stomppeja, hiilikumeja, askartelumassaa, hirvee läjä kaikenmaailman sekalaatusia siveltimiä, keraaminen vesiväripaletti, vesikuppeja, paria eri sorttia vesiväripaperia, piirustuspaperia, luonnoslehtiöitä, maalauslehtiöitä, värillisiä kartonkeja ja mitäs vielä... Ja vissii yhelläkää noista välineistä en oo tehny mitää paitsi lyijykynillä. Tai en mie niistä lyijykynistäkää ikinä jaksa käyttää kerralla ku yhtä tai kahta. Pitää toivoo et siel koulus on jotai tylsii kurssei tms. et sais taas aikaseks sijaistoimintana vaik piirtääkki jotain... Aika toivotonta tää miun taiteilu ku oon vaan niin totaalisen lukossa. En pysty tekemää mitään!
Pakkaillessa totesin myös että Saila-kohta-20-vee omistaa pelkkiä heppalakanoita... :'D Ja lisäks vielä aika rotansyömiä sellasia. Myös miun kaikki mukit ja pyyhkeet näytti olevan aika heppapainotteisia, kirjoista ja lehdistä sit puhumattakaan. Ai mitennii oon heppatyttö? Käytiin tossa eilen sit äitin kans ostamassa ihan törkee määrä kaikkee keittiö-, siivous- yms. tarviketta. Ne raukat on iha vararikossa tän miu muuton jälkeen! Raahattiinko me peräti viis jättikassillista täynnä tavaraa erinäisistä isoista kaupoista, ehhehe. Ja huomen ois tarkotus mennä shoppaamaa vielä vähän lisää. Kallista lystiä tämä kotoa muuttaminen.
Hevosista puheenollen rakuunaheposet lähti lauantaina. Mie olin sillon yksinää päivä- ja iltavuorossa ja pääsin sit tekemää tallimestarin (+ varatallimestarin) kans iha kolmistaan tallin loppusiivouksen. Tai kahestaan me se tallimestarin kaa hoidettiin, se kolmas autto vaa karsinoiden tyhjennykses. Oliha siin ihan kiva homma ku lämpötila ulkona varjossa +32, lantalaan yli 50 metrii matkaa, käytössä pienet ja vähän isommat kottarit ja karsinoissa ihan rutosti purua. Kävelin kottikärryjen kans sitä lantalan ja tallin väliä iha loputtomalta tuntuvan ajan ja sit sen jälkee me ahkerina tyttöinä mentii siivoomaa ja haravoimaa tarhat ja tallipihan nurmikkoalueet kaikista heinänkorsista ja muusta mukavasta jota tuuliki oli aika ansiokkaasti riepotellu yltympäriinsä ja ravattii vähän lisää lantalassa kottarien kanssa. Siitä riennettiinki sit kuuraamaan perusteellisesti ne tonnin painoset antiikkisatulat ja -suitset ja kyllästettiin ne valjasrasvalla. Sit oliki enää jälellä tallin lattioiden lakasu, suolakivien ja miljoonien vesi-, ruoka- yms. astioiden pesu, kuivatus ja tallin järjesteleminen. Olipaha ainaki jotain tekemistä sille päivälle! Iha kiva kyl niille hevosille et ne viimein pääs takas koteihinsa jatkamaan leppoisaa kesänviettoa, ne on kyl laidunlomansa ansainneet! Ehtihän ne niitä ratsastajia ja varusteita raahatakki jo viitisen viikkoo selässään ympäri kaupunkia noissa hurjissa hellelukemissa.
Ärsyttää ku miun työpöytä on poissa. Ja puolet tavaroista! Pitäs pakata se toinen puolikas huoneesta ja täyttää miljoona hakemusta ja lomaketta... Opintotukee pitäs hakee ja menetin jo järkeni sen hakemuksen kanssa, täytän sen sit vasta ku koulu alkaa ku tiiän kaikki tarvittavat päivämäärät yms. pilkunnussimisjutut mitä sinne vaaditaan... Ja muuttoilmotuski pitäs tehä, ei innosta tippaakaan! Tää koko touhu on jokseenki perseestä.
tiistai 10. elokuuta 2010
Saan viimein katon pääni päälle Lahdessakin...
Eilen (tai siis toissapäivänä, vurorokausi näköjää taas ehti vaihtuu) soitin sinne Oppilastalo Oy:lle ku tulin siihen tulokseen että yksiöö en tähän hätään löydä ennen opintojen alkamista ja että pakko kai tyytyä kitumaan solussa... Melkeen hyperventiloin ku etin kännykästä oikeen numeron, painoin vihreetä näppäintä ja kuulin ku se alko hälyttää... Sydän hakkas tuhatta ja sataa, hyi helvetti että vihaan vieraille ihmisille soittamista, en vaan kykene! Onneks kukaan ei vastannu. Ei ois kyl puhumisest tullu mitää... Aattelin et soitan myöhemmin uuestaa ja onnistuin rauhottumaan. Miten oikeesti voi joku kännykäl soittaminen olla nii kamalaa?! Tulee kyllä vaikee elämä ku en ees sellaseen pysty...
Sit ihan äkkiarvaamatta n. 10 minuuttii ton jälkeen ne soittiki sieltä takasin enkä ollu yhtää osannu varautuu joten en ehtiny lietsoo itteeni hirveeseen paniikkiin ja kykenin jopa vastaamaan ja puhumaan ilman et tuntu siltä et kuolen tähän paikkaan. Ja sit käviki niin hyvä tuuri et niil oli yks ainoo solu jälellä ja sain sen. Se oli myös kuin ihmeen kaupalla miun tulevaa koulua lähinnä oleva asuntokohde tost Oppilastalon tarjonnasta. Ja vielä kahen hengen solu! Olin jo yrittäny henkisesti varautuu sellaseen kauheeseen vaihtoehtoon et miul ois vähintään kolme kämppistä. Vuokra nyt on suhteellisen paljon, saman verran ku Oppilastalon pienimmissä yksiöissä mut ehkä mie sen jotenki saan maksettuu jos syön pelkkii nuudeleita. Kiva tosiaan ku se Kela rupee myöntää sitä opintorahaa vasta marraskuussa ku oon täyttäny 20 ja vanhempien tulot ei enää vaikuta....... Vittu tätä järjestelmää! Asumislisää nyt sentään saa sitä ennen mut ei sekää kata ku alle 2/3 tosta vuokrasta... Keppihevosia sit vaan sormet verillä ompelemaan, jippii... *Raskas huokaus*
Lievästi vituttaa ku en voi ottaa rottia mukaa. Joudun kärsimää siel ihan yksinään. Pitää koittaa hommata joku yksiö sit Lahdesta käsin missä noita sais pitää. Soluun ku on vähän paha mitää elukoita salakuljettaakkaa. Kauhee, muutan ehkä jo viikon päästä! Jokseenki epätodellinen olo. Eihä miul ees oo viel mitää kamojakaa hankittuna sinne. En kyl oikeestaa ees tiiä mitä sinne pitää hankkii, unohtu kysyy et onks se kalustettu jne. Se miun oma huone tuskin on mut yhteisist tiloist en tiiä. Nyt on vakuusmaksu maksettu ja oletan ja toivon hartaasti et ne ottaa sielt yhteyttä sitku se näkyy niillä maksettuna. Ettei miun tartteis taas yrittää soittaa sinne... Ja että sais kirjotettuu sen vuokrasopimuksen ja pääsis kattoo sitä asuntoo. Yäkh, kauhee projekti muuttaa omilleen.
Mutta sitten valoisampiin aiheisiin ennenku keksin ruveta angstaamaan tosta solusta kunnolla. Tipa oleili täällä tosiaan sunnuntai-illasta keskiviikkoaamuun ja maanantaina poikettiin Helsinkiin foorumin miittiin. Voi että mie kadun etten pysyny alkuperäses suunnitelmassani ja häipyny yksinää kaupungille nököttämään kunnes Hilu pääsee töistä. Ne pennut oli ihan kamalia!! Tai oli siel pari jotka vaikutti ihan siedettäviltä mut ne muut, ei helvetti, ihan yhtä hirveitä ellei jopa pahempia oikeessa elämässä ku voorullaki. Oli kyl miun elämän eka ja vika voorumiitti! Saan puistatuksii ja hermojen kiristystä vieläki ku vaa aattelenki niitä yksiä nimeltämainitsemattomia kauhukakaroita... Miten sellasii voi ees olla? Mut onneks sit sainki viettää aikaani pitkälti Mimin + Tipan kanssa ku kammottavimmat häipy syömään Mäkkäriin ja niiltä osin viihdyin paremmin ku hyvin.
Ku tuskanen miitti oli ohi, siirryttiin Hilun kämpille Mimin ja Tipan kanssa. Voi että se on hommannu ihanan yksiön!! Kelpais miullekki! Siellä höpöteltiin muutama tunti ja miul oli hauskinta aikoihin vaikka makasinki pari tuntii Hilun lattialla järkyttävän huonovointisena nestehukan ja suolatasapainon järkkymisen takia. :'D Pari litraa vettä ja hyppysellinen merisuolaa ni olin taas siinä kunnossa että pääsin hipsimään illalla junalle ja selvisin ihan hyvissä voimissa takas Lappeenrantaan Tipan kanssa. KIITOS MILJOONASTI TEILLE SIITÄ PÄIVÄSTÄ! <3 Miul ei oo ollu vuosiin niin mukavaa! Pitää kyl ehdottomasti ottaa joskus uusiks (ilman niitä voorun pentuja). :) Tos Lahdes asumises on ainoastaan se hyvä puoli et pääsen sielt suhteellisen edullisesti ja nopeesti käymää Helsingis (jos jotenki ihmeen kaupal miulle jää rahaa junalippuihin vuokranmaksun ja pakollisten ruokaostosten jälkeen) ja tuun ehkä näkemää Hilperttiä ja Mimiä vähä useemminki ku kerran vuodessa. Ellei Mimi-raukka saanu miusta nyt elinikäsiä traumoja. :D:D:D Ja kiitos vielä ihan erikseen Tipalle ku kävit täällä piristämässä miun lomaa, tervetuloa uudestaanki! :)
