Tää joulunseutu ei oo sujunu mitenkää järin ratkiriemukkaissa merkeissä. Pari viikkoa ennen joulua kuoli vaari aika yllättäen ja siitä viikon päästä Winski lopetettiin, sen jalat oli menny niin paskaan kuntoon ylläpitopaikassaan että se oli hevosen kannalta ainoo oikee vaihtoehto. Oon varmaan jotenki tunnevammanen ku en osaa edes itkeä. En kuultuani suru-uutiset kesken koulupäivän, enkä hautajaisissa, jossa koko muu suku itki silmät päästään. En vaikka vaari oli miulle tosi rakas, jotenki en vaan tunne mitään. Oon vaan hullun lailla yrittäny piristää muita perheenjäseniä ja helpottaa niiden työtaakkaa leipomalla kilokaupalla pipareita ja muita joulujuttuja...
Koulussa oli joulujuhla 22. päivä ja sen jälkeen lähin lohikäärmeen ja kauheen tavaravuoren kanssa kotia kohti. Käytiin illalla viemässä Winskin haudalle kynttilä sen omistajan kanssa. En osannu muuta ku seisoa typertyneenä siellä pellon reunassa illan pimeydessä hiljasten kyyneleiden valuessa poskilla. Miksi helvetissä kukaan ottaa hevosen ylläpitoon, jossei oo valmis sitoutumaan sen hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon asiaankuuluvalla tavalla? Siinä meni maailman kiltein ja varmin hevonen.
Aatonaattona nukuin pitkään ja kyhäilin piparitaloa, aattona oli pitkälti samat rituaalit ku aina: jouluhartaus ja jouluateria (jossa oli suureksi ilokseni kinkulle vaihtoehtona poron sisäfilettä ja maailman parasta tattikastiketta ♥), joiden jälkeen lahjojen jako. Sain ihan liikaa kaikkea, en ois ansainnu puoliakaan. Oon täydellisen onnellinen jo pelkästään siitä, että saan viettää joulun kotona perheeni parissa ja tuntuu niin väärältä saada arvokkaita lahjoja ku niille rahoille olis varmasti parempaaki käyttöä.
Tämänvuotinen lahjalista näytti seuraavalta:
- Liput Apassionataan (kyllä harmitti porukoiden vaivannäön puolesta ku Hilu osti miulle lipun jo synttärilahjaks ://)
- Ulkoinen kovalevy (sain viimein kaikki kuvat koneelta turvaan jos tää Martzupallero päättää vaik lähiaikoina räjähtää)
- Kaks kiinalaista keittokirjaa Sannalta
- Pirates of the Caribbean 4:n Villeltä
- Piirustuslehtiön Jontulta, aww se oli ite käyny sen ostamas :)
- Herkkukorin kummiltani
- Sellasen lokerikkoboksin, johon saa kaikki askartelu- ja käsityötilpehöörit kätevästi
- Mukin, lautasen, sukuperintölautasliinoja ja jonku über aloe vera-kosteusvoiteen mummilta ja ukilta
- Suklaata.....
- Rahana puolet 50 cm vyötärökorsetin hinnasta, jonka hankkimisesta oon haaveillu jo pitkään. Oon niin helpottunu että viimein saan sen ni ei tarvii kattella tätä saatanan tankkerimahaa enää, joka joulun myötä on paisunu vieläki järkyttävämmäks, hyi helvetti.
Lisäks oon ihan hämilläni ku kaikki hevosenomistajat on muistanu miuta. Yheltä, jonka ratsastustunnin kerran kuvasin, sain söpösti pakatun pussillisen vaahtokarkkeja. Pirin kaapista löyty ihana jättimuki, joka oli sullottu täyteen karkkia ja hoitopäivikseen oli rustailtu vuolaat kiitokset. Ullan ja Noksun omistaja puolestaan haluu tarjota miulle kiitokseks kampaamokäynnin ku se on ite kampaaja ja torstaina miuta sit oottaa ainaki latvojen tasotus ja ripsien kestovärjäys, huih. En oo koskaan elämässäni käyny kampaajalla joten lievästi sanottuna hirvittää.
Että semmosta. On tullu luonnollisesti syötyä vitusti liikaa ja en ees haluu tietää kuin monta ylimäärästä kiloa tän loman aikana on kertyny enkä aio käyä vaa'alla koska tiiän et sen lukema sais miut järkyttymään nii paljon etten uskaltas laittaa suuhuni muruakaan viikkoon. Onneks pian joutuu takas Lahteen ni loppuu tää järjetön herkkujen mättäminen ku miul ei tunnu olevan minkäänlaista itsekurii enää. Vois olla koko tammikuun herkkulakossa. Unirytmi on myös ilosesti päälaellaan, saan unta vasta kuuelta ja heräilen siinä kahen maissa, awsum! Paluu arkeen tulee olemaan tuskainen.
Tässä loppuloman aikana pitäs saada paperoituu lohikäärylettä ja tehtyä pari myyntiponia loppuun, ommeltujen keppihevosten määrä hipoo jo kahtasataa. Tänää tein neljän oikean hevosen tallihommat ja huomenna myös, kunhan ensin käyään tsekkaamassa Lappeenrannan ryssäntäyteisen joulualet, joista tuskin löydän mitään.
Kun maas' on hanki ja järki jäässä
Kynnethän on uusiutuva luonnonvara...
Joops. Nii siinä taas kävi että kynnet kasvo ja oon köyhtyny n. 20 kynsilakkapullon verran + en ees haluu ajatella kuin paljon rahaa oon saanu kulutettuu kaikkiin koristelujuttuihin, joita oon hamstrannu jemmaan pahan päivän varalle. On sitä tullu joku korjauskynä, kynsinauhaöljy, kynsilakanpoistoainetta ja ties mitä muutaki kynsiin liittyvää osteltua. Jouluun asti jaksoin aika hyvin panostaa kynsien laittoon mut nyt on taas jotakuinki täydellinen ideapula ja muutenki vasemmasta kädestä katkes kaks kynttä vitun lehmän kanssa taistellessa että saas nyt nähä heivaanko kynteni helvettiin vai yritänkö kärsivällisesti oottaa että nuo katkenneet mokomat kurois välimatkan kiinni.
 |
| Oli muute pirun haastavaa piirtää noi pitsit vasemmalla kädellä! Kuvassa oikea käteni, koska vasen oli tossa vaiheessa jo niin kovia kokenu. |
 |
| Oon jouluu ennen leiponu ihan _vitusti_ pipareita. Tein kolme taikinaa eli mitähän päälle kolme kiloo ja paistoin kaikki + piparitalo valmistaikinasta. Siispä teemaan sopivat kynnet. Joista tosin ehin nauttia tasan päivän koska vitun lehmä turmeli nääki ja katkas nuo kaks ennestään katkennutta kynttä vielä lyhyemmiks nysiks, ah <|3 |
Piparitaikinaterapeutti palveluksessanne
Oon tässä aika tehokkaasti vältelly kouluhommia, jotka otin lomalle mukaan... Pitäs nimittäin paperoida kuus kerrosta lohikääryleeseen. Ainii paitsi että en oo tänne vielä ees selittäny lohikääryleestä mitään. Se on kuitenki tän jakson projekti koulussa, siis kauko-ohjattava elukka ja minä vitun hölmö, järjetön, masokistinen, ajattelematon, idiootti valitsin aiheekseni lohikäärmeen......... Jossa on ihan järkyttävä urakka. Luonnollisesti. Meinasin tehä sille vielä suomutki muttatota. Niin. Eniveis. Paperointia vältellessä kokeilin että miten luonnistus piparitalon rakentaminen. En oo koskaan ennen sellasta kyhänny yksinäni, joten ihan mielenkiinnolla lähin kokeilemaan. Porukat toivo joko tallia tai kirkkoa ja tosiaan koska jokseenki kunnianhimoinen ja vajaa päästäni olen, keksin sitte että hei, rakennanpa Notre Damen! Siinä niille kirkko ja miulle tarpeeks hommaa lohikääryleen välttelyyn.
Googletin yhen illan verran kuvia kyseisestä prameasta pytingistä ja seuraavan illan pelkistin ja piirtelin siihen kaavat. Siitä seuraavana iltana, eli aatonaattona paistelin katedraalin osaset ja jouluaattoiltana/yönä liimasin sen sokerilla kasaan, sekä mantelilastutin katon. Joulupäivänä heräsin kiinnittämään vielä ruusuikkunat, pursottamaan vesitomusokerimössöä sinne sun tänne ja ripsottelin tomusokeria viimeiseksi silaukseksi.Olin yllättyny miten kivuttomasti Notre Damen rakentaminen suju. Olin onnistunu piirtämään kaavat, jotka sopi viistotuksineen kutakuinki täydellisesti yhteen, en käräyttäny yhtään piparia, mitään osaa ei tarvinnu tehä uusiks, kaikkia osia oli tarpeeks, onnistuin murtamaan vaan yhestä oviaukosta palan, jonka senki sai helposti sokerilla liimattua takas entistä ehommaks ja yhtä osaa piti vähän kaventaa. Ainoastaan yks pien ajatusvirhe oli sattunu alimman kerroksen kaaren kohalla mut äkkiäkös veistelin jostain enkelipiparista pari lisäpalaa täydentämään aukot. Sokerin kanssa en polttanu näppejäni enkä sotkenu, palaset liimaantu kiltisti siten ku pitiki ja pysy tottelevaisesti pystyssä ja kasassa. Mukavaa jouluaskartelua. :) Vanhemmat tykkäs ja siellä se nyt nököttää keskellä meiän ruokapöytää. Mitäs rakentasin ens vuonna?
Loppuun vielä kuvasarja piparirakennustyömaalta.
Saila tekisitkös sellasen seksikkään keppihevosen meidän prinssille ratsuksi?
Nää miun tehtävänannot on kyllä erittäin jännittäviä, ei voi muuta sanoa! Työssäoppimisjakson lopussa huitasin parissa päivässä Into the Woodsin prinsseille ratsut. Kuittasin niillä samalla kolme näyttöä, joista kaikista rapsahti puhdas kolmonen. Me happy! Sokrates on älykköprinssin viisas ratsu ja Casanova flirttailevan hurmuriprinssin uljas kumppani. Olipas ihan kiva päästä näpertämään pitkästä aikaa niin että kerranki ties työtä alottaessa, mitä on tekemässä ja miten.
perjantai 23. joulukuuta 2011
Operaatio vitun lehmä
Se epätoivo, kun edessäsi seisoo mestattu risuporo, jonka alle nikkaroimasi pyöräalusta keikkuu. Pahasti. Riivit tuskissasi risuja sen jaloista, leikkelet jättimäisillä pihdeillä rautalankakehikkorungosta ylimääräisiä pätkiä huitsin helvettiin, poltat sadannen kerran näppisi yrittäessäsi saada vanulevyä asettumaan lehmän muotoiseksi miljoonaa anatomiakirjan kuvaa samalla tuskastuneena tuijottaen. VITUN NAUTA SAATANA!
Lukemattomien työtuntien ja unettomien öiden jälkeen epämääräinen vanumöhkäle alkaa etäisesti muistuttaa lehmänkantturaa. Yrität tulkita huonolaatuisista referenssikuvista, kuinka anatomiakirjassa esitelty luuranko asettuu langanlaihan lehmän nahan alle. Silppuat sormet rakkuloilla kylkiluita ja selkärankaa nikama kerrallaan tolkuttoman paksusta vaahtomuovipatjasta ja yrität laskea yks plus yks tuijottaen vuoroin kuvia intialaisista, aliravituista lehmänruppanoista ja anatomiakirjan luurankopiirroksista.
Kun luulet saaneesi sijoitettua epämääräiset, törröttävät luunpätkät suunnilleen oikeaoppisesti vanumöntin selkään ja kylkiin, pääsetkin taistelemaan venyvän ja rullaantuvan lycrasametin kanssa. Kärvennät taas sormiasi kuumaliiman parissa kun yrität epätoivon vimmalla saada kangasta asettumaan luontevasti ja ilman pahasti näkyviä saumoja tai ryppyjä luurangon päälle. Ompelet kiinni pahimpia paikkoja mitä epäergonomisemmissa asennoissa ja kun viimein saat vartalon päällystettyä, huomaatkin seuraavana päivänä töihin tullessasi, että joku on pöllinyt kankaan, jolla olisi tarkoitus päällystää vielä pää ja kaula.
Ensi-ilta lähenee ja lehmää kaivataan jo kipeästi harjoituksiin. Raahustat koulun jälkeen Olgaan ja istut siellä iltakahdeksaan päivä toisensa jälkeen.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, SE ON VALMIS!! Ja voin sanoa että kyllä on voittajafiilis! Se endorfiiniryöppy, mikä seuraa kun jalustan viimeinenkin lauta on maalattu mustaksi, on kaiken tuskan ja kärsimyksen arvoista. Minä tein sen, osasin, musikaalin ohjaaja on mielissään ja pääsen viimein joululomalle ilman että tarvitsee enää suoda ajatustakaan sille pirun kantturalle! Hymyilen hölmösti koko pyörämatkan takaisin murjuun ja nauran ääneen. AMMUUUUUUUUHHHHHH!
Tunturin laella sielu lepää
Olen ihailtavan ahkera ja aikaansaava blogin päivittämisen suhteen. Niin se miun syysloma... :D:D Sisälsi leffoja, liikaa karkkia, poron kuivalihan grillailua takassa, höppänän Kiti-koiruuden lenkittämistä ja vallotettiin me torstaina 27.10. Otsamotunturiki!
Tuntu varsin apaattiselta lähtee loman päätteeks takas etelään. Lahdessa pääsin taas vetämään keuhkot täyteen ilmansaasteiden kyllästämää kaupunki-ilmaa ja kuuntelemaan liikenteen pauhaamista 24/7 koko nelikaistaisten teiden melukapasiteetilla, ah. <|3 Haluun takas. Muuttasin oitis asumaan johonki tunturien kaukaisimmista erämökeistä jossei siel olis nii pirun kylmä!
