Peltorallia

Siitä on kauan ku oon viimeks kuvannu koiria. Eilen ku sattu sellanen äärettömän harvinaislaatunen juttu nimeltä aurinkoinen syyspäivä, päätin että asiaan tulee muutos ja raahasin äitin sekä koirat pellolle ja päästettiin ne sinne purkamaan höyryjä. Olin koko päivän ulkona ja yritin imee itteeni kaiken mahollisen aurinkoenergian! Eka käytiin siskoni, Sannan, kanssa kaupungilla, sit juoksutettiin koirat, sit suunnistin tallille, jossa vietin laatuaikaa Noksun kanssa ja touhuilin lähemmäs kolme tuntia ja sen jälkeen auringon jo laskettua käytin koirat vielä kävelyllä. Olispa tällasia päiviä enemmänki mut ei ku vaan sataa, sataa ja vittu sataa.

Mutta palataan nyt hetkeksi niihin aurinkoisiin tunnelmiin: 

 

 

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sateenkaaren päässä on dtm

Miun koko elämän baarireissut on yhen käden sormilla laskettavissa. En oo koskaan ymmärtäny tätä suomalaista juomakulttuuria enkä myöskään sitä, mikä baareissa hillumisessa on niin viihdyttävää. Siellä on ihan saatananmoinen meteli, umpihumalaisia, ahdistelevia, limasia miehiä ja juomat on jäätävän hintasia so what's the point? Oke yökerhoista sais ehkä enemmän irti jos ryyppääminen houkuttais tai osais tanssia ees jollain tasolla. Tai jos tykkäis siitä korviariipivästä massajumputuksesta, mikä soi taustalla niin kovaa ettei kenenkään kanssa kykene keskustelemaan muilla keinoin ku huutamalla täysillä toisen korvaan. En oo mikään absolutisti, mutten myöskään käytä alkoholia humalahakusesti. Mielummin jopa pitäydyn holittomalla linjalla jos satun joskus jonkun kanssa jonnekin lähtemään koska se tulee äärettömän paljon halvemmaks ja ne alkoholittomat drinkit on yleensä jopa kymmenen kertaa parempia ku mitkään holilliset litkut.

Noniin asiaan. Eli tein nyt poikkeuksen ja lähin pikkusiskoni kanssa ihan mielenkiinnosta tsekkaamaan keskellä viikkoa Helsingin kenties kuuluisimman homobaarin, dtm:n. Paikka yllätti miut erittäin positiivisesti! Ensinnäki tilat oli todella siistit ja tyylikkäät. Toiseks henkilökunta oli mielettömän ystävällistä ja mukavaa. Ja mikä tärkeintä, sisällä vallitseva ilmapiiri oli jotenki älyttömän avoin, suvaitsevainen ja ilonen. Siellä tuns ittensä tervetulleeks just sellasena ku on. Karaoken meininki oli ihan huippua eikä tarvinnu sietää yhen ainoon limanuljaskan lähentely-yrityksiä koko yönä! Alkoholia sisältävät juomat oli aika kivuliaan hintasia mut mie lipitin tyytyväisenä holittomia. Yheltä tiskiltä sai aivan mielettömän hyviä! Ekassa oli jotain limesysteemiä, joka oli pistetty blenderissä jäämurskan kanssa sekasin, se vaahtos hauskasti ja tarjoiltiin hienosta, korkeesta lasista koristusten kera. Sanna siemaili aika happamana ylihintasta Smirnoff Iceaan saatuaan maistaa miun lasista tuplasti halvempaa (ja monin verroin parempaa!) drinkkiä. :--DD Seki päätti sit siirtyä näihin holittomiin ja seuraaviin juomiimme saatiin eksoottisia hedelmiä samaan tyyliin jäämurskan kanssa soseutettuna, kermavaahtoo ja nomparelleja. Oli varsin mukavaa heittää hetkeks aivot narikkaan sen kaiken työkiireen, valmistumisstressin ja syyssateiden myötä tiukasti pään sisälle linnottautuneen syysmasennuksen keskellä ja istuskella siellä korkeella ikkunalaudalla baarihumussa katsellen alla levittäytyvää öistä Helsinkiä. Ja ah ku siellä ei ollu yhtään sellasta keski-ikästä perusjuoppoakaan mitä noi normibaarit kuhisee! Eikä bongattu yhen yhtä pissistäkään. Ihan täydellistä! Dtm:stä jäi kyllä sellaset fiilikset että sinne tohtisin mennä toistekin.

Can you feel the things I feel, right now, with you

Näin taas Varjaa tossa pari viikkoa sitte. Se oli menossa Helsinkiin Nickelbackin keikalle sunnuntaina ja lähtiki sit aika extempore jo perjantaina yöjunaan ku keksittii kesken työ- ja koulupäivän että sehä vois tulle meille lauantaiks. Joten tuumasta toimeen! Tällä kertaa ei tarvinnu olla ihan seittemältä vastassa ku ensimmäinen juna Lappeenrantaan tulee vasta puol kymmenen maissa mut sammuttiin silti molemmat miun sängylle pitkille päiväunille melkein saman tien ku kotiuduttiin ja herättiin joskus kolmen-neljän välissä... :D

Siitä sit suunnattiin isin herrrkullisen lihapullakastikkeen voimalla tallille pistämään Noksun kinttuihin vipinää. Mie raaputin otuksen suan ja harjan kanssa läpi sillä aikaa ku Varja selvitteli hänen pöljäisyytensä takkutukan. Sitte lähettiin kentälle ja ponipoika sai kirmata siellä vapaana juoksutusraipan ilmassa viuhunnan vauhdittamana. Varja varmisti porttia kameran kanssa ja mie juoksin inkkariponin perässä. Seuraavista kuvista siis suuret kiitokset Varjalle!

 

 

Talleilun jälkeen ajeltiin vielä hurmaavan hevosentuoksusina ABC:lle ostamaan mupellettavaa iltaa varten, jollon katottiin leffaa ja dippailtiin varmaan kilo vihanneksia. Seuraavana aamuna herättiin ihmeen aikasin, jo puol kymmeneltä ja siitä sit valuttiin aika piakkoin juna-asemalle. Ihan taitavaa sinänsä että ikävöin Varjaa jo junan lähdettyä asemalta vaikka oli tiedossa että nähtäs vielä seuraavana päivänä... :D

Kipusin sunnuntai-iltapäivänä pitkästä aikaa taas hevosen selkään, köpsöttelin Ullalla kentällä tällä kertaa satulan kanssa. Viimeks oon ratsastanu muistaakseni kesäkuussa ja sitä ennen ties millon. Olihan se ihan mukavaa mut toisaalta jotenki tylsää ku en oikeen keksi mitään tekemistä eikä miun taidot oo järin kummoset. Kyllä mie täl maastakäsin-linjalla jatkan ihan suosiolla.

Maanantaina Varja tuli sit käymää vielä miun töiden jälkeen Lahessa. Jätettiin kamat oottelemaan työhuoneelle, kauhisteltiin hetki lähes valmista Naakkaneiti Unelmaa (esittelen sen sulkasatosen hirvityksen täällä joskus tulevaisuudessa) ja suunnattiin Subiin välipalalle, omnom! Sit kierrettiin parit kirpparit ja käytiin leffassa. Siel ei mitään järin mielenkiintosta sattunu menemään mut päädyttiin kuitenki kattomaan toimintajännäri Total Recall. Sellane jatkuva rätätätätätä pumpum punch ei oo ihan miun juttu mut oli se silti ihan mielenkiintonen elokuva! Sit ilta saapuikin jo päälle maan ja Saila sekä Varja lähtivät junilla koteihinsa nukkumaan. Olipas huippua nähdä taas vaikkakin pikaisesti, kyllä se kummasti aina piristää! Yhyy haluun asuu lähempänä ettei aina tartteis oottaa montaa viikkoo että näkee jälleen! >:

Eläviä veistoksia

Nyt voin viimein valottaa, mitä oon puuhaillu tän jakson alkupuoliskon. Nimittäin me tehtiin taas eläviä veistoksia. Tällä kertaa aiheena oli Lahden patsaat ja maamerkit. Lasse Kantola ohjasi, puvustus on Helin Salomaan nimissä, Salpauksen kampaamolinja hoiti hiukset ja maskeerauksen, Lahden Liina&Ekoakseli teki noi kaikki isoimmat rakenteet, kuten radiomastot, hyppyrimäen ja vesitornin ja mie tein jotain tarpeistoa ja värjäilin parit vaatteet. Nää studiokuvat on ottanu Pia Rautio ja niiden jälkeen tulevat kolme kuvaa puolestaan Jussi-Pekka Kekki. Veistokset oli esillä viime viikolla Lahden kaupungintalon puistossa ja niitä tuli kattomaan mm. hirvee määrä eduskuntaa.

Lumisotasilla. Näille värjäsin vaatteita ja hommasin kirjat sekä lumipallot.

Marolan piika ja Josefiina. Piian tulitikkutiara on miun käsialaa, samoin Mansikki, jonka tein viime syksynä Into the Woods-musikaaliin.

Vanha hautausmaa. Tähän tein ainoastaan hautakivessä olevan kyltin.

Lanu-puisto.

Lanu-puisto.

Lanu-puisto.

Kalapoika.

Aino-patsas.

Hyppyrimäet.

Radiomastot.

Vesitorni ja Vellamot.

Lahden ooppera.

Ruttotohtorin naamio on miun tekemä, se oli jo viime vuoden patsasperformanssissa mukana.

Työn patsaalle tein kirveen ja pintakäsittelin hatun, pöksyt sekä saappaat.

Tuolla vasemmassa ylänurkassa näkyy alkuperäinen Työn patsas.

Aino-patsas lopullisessa asetelmassaan paikan päällä.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Jalkapuoli kenguru

Onnistuin tossa eilen illalla rusauttamaan nilkkani oikein taitavasti astuessani alas eteisestä aulan erottavan rappusen. Aamupäivän sainki sit viettää terveyskeskuksessa jonotellen. Miun yhellä jalalla hyppely tuotti selvästi hoitohenkilökunnan keskuudessa hilpeyttä ku ensinnäki sairaanhoitaja otti miut hymysuin vastaan ja lähetti miut lääkärille soitettuaan sille ensin puhelimella: "Haluisikkos vilkasta sen yhen neidin jalkaa, joka äsken loikkelehti aulan poikki?" Sit se käski miuta hyppelemään varovasti ensin ilmottautumaan ja sit käytävän päähän odotustilaan.

Siinä sitte oottelin lähes tunnin verran, että pääsin lääkärin pakeille, joka lähetti miut röntgeniin hyväntahtosesti naureskellen: "Seuraavaks voisit loikkia tonne toiseen päähän sairaalaa ilmottautumaan röntgeniin ja sitte käyt kuvauksissa ja pompit takas oottamaan ni vilkasen niitä kuvia. Mut hypi hitaasti että ehin laittaa tän lähetteen ennenku oot perillä!" Sit se tuumas siinä hetken ja vissiin tajus että hei, voishan tota neitiä ehkä vähän armahtaakki ja antaa sille kepit... Niinpä miun piti loikkia yhellä jalalla enää viereiseen huoneeseen pyytämään kyynärsauvoja ja sen jälkeen pääsin koikkelehtimaan niillä ympäri terveyskeskusta.

Yhessä välissä ootellessani kaks ilmeisestikin toisilleen tuttua mummelia sattu törmäämään siellä odotusaulassa ja huhheijaa sitä niiden vuoropuhelua. Molemmat selitti suu vaahdossa toistakymmentä minuuttia toisilleen perinpohjasesti kaikki maholliset vaivat ja kolotukset joita oli ilmenny sitte viime näkemän, sekä tietysti lääkärikäynnit ja lääkitykset. Tuleeko miustaki vanhana tollanen? :'D

Röntgenissä ei ainakaan vielä näkyny mitään huolestuttavaa, kaikki luut oli tallella ja ehjän näkösiä mutta kuulemma pienet murtumat on siitä katalii, että ne saattaa näkyy vasta viikon päästä. Tässä sitä sit bodataan keppien kanssa ja toivotaan että koipi lähtee paranemaan. Ihan mielenkiinnolla ootan huomista työmatkaa junalta Dilaan ja vielä enemmän matkaa takasin päin ku se on 1,5 km jyrkkää ylämäkee. <|3 Oisin saanu saikkuu mut mitäs turhia, en mie jalkaani töissä tarvitse ku vaan saan keploteltuu itteni jollain konstilla paikan päälle. :--D

Mites mie nyt onnistun itteeni jatkuvalla syötöllä telomaan, eka se laitumellelaskun teilaus ja nyt jalka. Tätä ennen en oo koskaan joutunu ravaamaan lääkärissä ja nyt puolen vuoden sisään jo kahesti! Pitää vaa toivoo ettei tää putki jatku, me likey not doctors.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Helsinkivisiitti

Viime viikolla ahkeroin torstaina 11-tuntisen työpäivän, jonka aikana touhusin naakalle siivet. Sitä en vielä keksiny että miten saan ne läpsymään tai ylipäätään itse naakkaan kiinni mutta ehdin murehtia sitä huomenna. Nauratti ku työssäoppimisen ohjaajani, Lasse, tuli joskus kaheksan aikaan illalla teatteripuvustaja-Helin kanssa käymään alakerrassa ja Heli hihkas yllättyneenä että "Saila!" Siihen Lasse ykskantaan: "Joo, silläkään ei oo elämää." :--DD Mitäs me työnarkomaanit. Lähin yheksän jälestä junalla Vantaalle Hilun luokse yöks ja koska sain perjantain vapaaks tehtyäni torstaina tuplamittasen työpäivän, valvottiin pitkään ja höpistiin niin paljon että sain ääneni ihan käheeks. Molemmat tais nukahtaa kesken lauseen joskus puol viien maissa.

Perjantaina junailtiin Helsinkiin. Käytiin Itäkeskuksessa kiertelemässä ku etin yhen tilarin harjaan oikeenlaista lankaa ja koluttiin siinä samalla kaikenmaailman vaatekaupat sun muut liikkeet. Päätettiin myös vähän hippeillä ja allekirjotettiin The Body Shopissa Turkistarhaton Suomi-kansalaisaloitteet (vink vink, allekirjottakaa kaikki täysikäset eläintenystävät). Sit mentiin syömään ihan jäätävän kokoset pizzat Classic Pizza Restaurantiin, jota voin muuten suositella lämpimästi! Ihanan rapeet ja ohuet pohjat, sekä mielenkiintosia pizzavaihtoehtoja. Kyseinen pizzaketju on Suomen ainoa, jolle on myönnetty laatudiplomi. Ite söin sellasen pizzan mis oli savulohta, sipulia, mozzarellaa, jotain mätiä ja smetanaa, ihan älyttömän hyvää! Oli hiuuukkasen ähky olo sen annoksen jälkeen ja kierittiin tuskasina metroon ja kohti elokuvateatteria. Käytiin hakemassa ähkystä huolimatta karkkia ja juotavaa kaupasta ja oli tosi aikuinen olo siellä Disneyn uusimman leffan, Urhean, takarivissä istuskellessa imeskellessä poksuvia tikkareita. Molemmat oli ihan fiiliksissä ku löydettiin Tarjoustalosta noita lapsuudenherkkuja, jalan muotosia tikkareita, joita dipataan jauheeseen, mikä poksuu ja mekastaa suussa. Huippua! Leffaki oli hurjan ihana!

Sen jälkeen lähettiin takas Hilulle ja ehittiin olla möllöttää sielä hetki ennenku lähin takas Helsinkiin pikkusiskon luokse oottamaan kyytiä kotiin Lappeenrantaan. Isi oli työmatkalla Saksassa ja sen jälkeen pikkuveljeni kanssa illalla kattomassa Suomi-Ranska-jalkapalloturnausta (molemmat siellä ranskapaidoissa, ihme etteivät saaneet turpaansa :DD) ni ajeltiin sitte yötä myöten kotia koko komppania. Autoon oli haalittu ihan järkyttävä eväsvuori, joten mätin siinä sitte vähän lisää karkkia ja sipsiä ja ties mitä. Ainaki on hyvät rasvavarastot kerättynä talvee varten!

"Vittu kiinasta"

Tein tossa pari viikkoa sit töissä yks päivä välityönä päivänvarjon ku varastoihin oli ilmestyny ihanat pitsiverhot, eikä ollu parempaakaan tekemistä. Tää pääski jo seuraavana viikonloppuna yhteen taide-esitykseen erään oopperalaulajan asusteeksi ja kyseinen laulaja oli tämän nähdessään sanonu leikillään että ei tätä kukaa oo ite voinu tehä, ootte tilannu tän kiinasta! Ja sen jälkeen työssäoppimisen ohjaajani onki tokassu kaikesta mitä oon tehny että "vittu kiinasta". :DDD

 

 

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Uusia wottia!

Henna toi mukanaan kaks wottapoikaa miulle hoitoon. Ne on peräsin Kotkasta ku niiden omistaja oli tullu pikkusille allergiseks. Nämä sydämenmurskaajat etsii uutta, pysyvää kotia. Ottasin ne ite, mut niil on ollu vähän hengitystieoireilua, joten en haluu ottaa riskiä että omat poitsuni saa tartunnan. Nää uudet on kyllä jotain aivan älyttömän ihanaa luonteeltaan. Molemmat on hurjan reippaita, uteliaita, toimeliaita, ystävällisiä, tottuneita käsittelyyn ja tuo vaaleempi on aina ihan fiiliksissä jos sitä rapsuttaa. Nää on kyllä sulattanu miun sydämen jo ihan totaalisesti, vaikka ovat majailleet tuolla huoneennurkassa vasta viikon. Toivottavasti pikkuset löytää hyvän kodin! Miulta saa lisätietoa, jos joku tähän blogiin eksyneistä kiinnostuu.

Patrick

Paavo

Vanha kaveri ja vanheneva Nokinenä

Viime viikonloppuna Henna kävi vuorostaan meillä. Edellisestä vierailusta oliki kulunu kutakuinki tasan kuus vuotta. Jotenki ihan käsittämätöntä miten tää aika rientää! o__o

Käytiin tallilla liikuttelemassa Noksua ja Henna hevoskuiskaili vintiölle vähän käytöstapoja siinä ohessa. Tehtiin myös kierros Lappeenrannan keskustassa. Todettiin hiekkalinnan olevan vielä pystyssä, sataman tekevän kuolemaa ja kaikkien sellasten kauppojen olevan kiinni, mihin ois tarvinnu päästä. Mutta saatiinpa ainaki jäätävät säkilliset karkkia FilmTownista, sekä Noksulle 2-v. synttäriporkkanoita ja juoksutusdelta! Henna löys myös heposelleen, Jossulle, söppelin ketjunarun.

Kuvista kiitos Hennalle! :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Cuteness overload

Olin viime viikolla tutustumassa maailman suloisimpaan aasivarsaan! Joku äitin tutuntuttu omistaa maatilan, jossa kyseinen pörrötukka emänsä kanssa asustaa. Olin ihan myyty! En ollu koskaan nähny mitään sulosempaa. En haluukkaa isona heppaa ku haluun aasin! Pääsin noiden pitkäkorvien kanssa heti samalle aallonpituudelle, nuo kaks oli ehkä maailmankaikkeuden lempeimmät otukset. Ne kipitti korvat tötteröllä nuuhkimaan miuta ja kameraa, vauveli tunki syliin rapsutettavaks ja aasitamma puhis hellästi turpa vasten miun poskea. ♥ Nuo oli tavallaan samanlaisia ku hevoset mutta jotenki kuitenki niin erilaisia. Tuun yleensä hevosten kanssa hyvin juttuun, mutta ku ekaa kertaa tapaa vieraan hevosen, on ilmassa aina tietynlaista varautuneisuutta. Näiden kahen kanssa pääsin heti sellaseen yhteiseen, suljettuun, luottavaiseen kuplaan. Varmaan terapeuttisin kokemus ikinä. Samalla tilalla oli myös suokkitamma varsoineen. Sain ihastella kauniita eläinlapsia sydämeni kyllyydestä!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012