Ensimmäisiä esiintymisiä

Debytoin nuoralla lokakuussa meiän toisessa Torakkaillassa. Harjottelin housujen pukemista sivuttain seisten viime kesänä ja halusin kokeilla, miten sama onnistuu yleisön edessä. Ei menny ihan niin smoothisti ku harjotuksissa, mutta pysyin narulla ja innolla ootan, mihin suuntaan miun esiintymistaidot tästä kehittyy. Koko homma oli kyhätty aika nopeesti kokoon ni erityisesti kaikki mikä ei tapahu nuoralla on tosi kökköä, mut tästä se lähtee!

Mie oon aina kärsiny aivan hillittömästä esiintymiskammosta ja etenki nuora on tuottanu vaikeuksia ku jalat tärisee niin paljon, etten hallitse kroppaani. Yks ihana lääkäri kuitenki pelasti miun elämän ku se suostu määräämään miulle tossa keväämmällä beetasalpaajia ni johan kaikkoo fyysiset jännitysoireet ku puolikkaan sellasen taikapillerin vetäsee ennen esitystä. Oon syksyn aikana saanu niin paljon varmuutta ja rohkeutta et esiintymistilanteet ei enää juurikaan jännitä ja oon jopa alkanu nauttii esiintymisestä. Beetasalpaajaa napsin siis enää jos tarttee taituroida nuoran päällä isomman yleisön edessä, kaikki muu pysyy tarpeeks hyvin kontrollissa ilmanki. Ja tavotteena on pikkuhiljaa päästä kemiallisesta avustuksesta eroon myös nuoralla esiintyessä.

Työturvallisuuden tunneilla me saatiin yhessä vaiheessa tehtäväks kehittää pienryhmissä oma ilma-akrobatiaväline ja luoda sillä lyhyt esitys. Mie ja luokan toinen tasapainoilija keksittiin virittää tasapainotikkaat kattoon ja ku meiän ryhmään liitty vielä meiän mahtava vaihto-oppilas, tikkaiden ympärille kehitty varsinainen perhosspektaakkeli. Me saatiin monta hysteeristä naurukohtausta ku testailtiin, mitä kaikkee hölmöö tikkailla voi kolmestaan tehdä ja oli aivan hullun hauskaa päästä esittämään työn tulos yleisölle.

Marraskuun lopussa ja joulukuun alussa meiän luokka keikkaili kauppakeskus Myllyssä. Oltiin Myllyyn rakennetun taikametsän asukkaita ja vedettiin hieno paraati joulunalotusviikonloppuna. Tän jälkeen oltiin pienemmissä ryhmissä viikonloppusin haahuilemassa ja esiintymässä ympäri Myllyä. Miun hahmo oli keiju nimeltä Illusia ja tein nuoraa sekä kävelin puujaloilla. Se oli tosi kiva kokemus! Just jotain tällasta ois huippuu tehä enemmänki!

Lukukauden lopulla meillä oli vielä kaikkien muiden testien lisäks akrobatiatestit, joissa sooloakrobatian lisäks piti kehittää pariakrobatiaesitykset. Oon koko syksyn ollu meiän tsekkiläisen vaihtarin, Jonatanin pari ja tulkki lähes kaikissa jutuissa ja tokihan me sitte tehtiin myös nää pariakrobatiaosuudet kahestaan. Kenelläkään ei saanu olla samaa temppua ku muilla ja esityksiä oli yhteensä 11, joissa jokaisessa oli kuus liikettä. Voi hyvää päivää että tuli naurettua ku yritettiin keksii mahollisimman helppoja (koska vaikeista ei saanu lisäpisteitä ja opettaja antaa tosi herkästi miinuspisteitä pienimmistäki virheistä) ja mielikuvituksellisia liikkeitä, joita muut ei vielä ois varannu. Näistä liikkeistä sitte koostettiin kaks erilaista tarinaa, joista saatiin tosi paljon positiivista palautetta jälkeenpäin. Me esitettiin tuo agenttinumero vuoden viimosessa Torakkaillassa pienin muutoksin ja se oli paljon parempi ku tää testin versio ja meni vielä lisäks ihan nappiin, mut harmillisesti ei saatu sitä videolle. Tästä kuitenki vielä lopuks Saila & Jonatan presents: Pat & Mat sekä Saila and Jonatan on a Secret Mission. Nautin ihan mielettömästi kummanki luomisprosessista ja etenki siitä ku päästiin viimein yleisön eteen hölmöilemään.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Syyslukukausi sirkuskoulussa

Kas hei pitkästä aikaa, oon vaihteeks ollu vähän turhan kiireinen päivittäkseni blogia. Mut miulla on ollu aivan mahtava syksy! Ah oon niin oikeella alalla, mie rakastan meiän koulua ja sirkuksen opiskelua! Myöskin Turku on kiva kaupunki, kivoin missä oon tähän mennessä Suomessa asunu. Aurajoki ja vanhat, värikkäät puutalot piristää katukuvaa mukavasti. Ihmisiä ei oo yhtä tuskastuttavan paljon ku Helsingissä mut kuitenki sen verran, että kaupungista löytyy kaikki palvelut, mitä toivoa saattaa. Ai että onki tuntunu hyvältä päästä pois pölysestä ja kiireisestä Helsingistä, en oo ikävöiny sinne yhtään! Asustelen piskuisessa puutaloyksiössä sangen idyllisellä alueella ja koulumatka taittuu puiden katveessa pitkin joen rantaa.

Sirkusopiskelijat matkustaa.

 Suomi, syksy ja talvi on edelleen ollu erittäin perseestä, mut oon onneks saanu paeta todellisuutta päivittäin puoleks vuorokaudeks sirkuskoulun taikamaailmaan. On ollu kertakaikkisen mahtavaa ku on voinu keskittyy sataprosenttisesti siihen, mitä eniten rakastaa. Meillä on kiva luokka ja kaikki opettajat sekä ylempien luokkien opiskelijat on aivan huippuja. Oon käytännössä asunu koululla aamusta iltaan, kotona oon käyny vaan nukkumassa (ja on niin parasta ku aamusin ei koskaan tartte miettii et mitähän sitä pukis päälleen ku hengaa päivät pitkät treenivaatteissa). Maanantaita oon oottanu joka viikko ku kuuta nousevaa ja ekaa kertaa elämässäni en koe olevani ees joululoman tarpeessa, tää syyslukukausi on ollu niin kiva ja stressitön. On suorastaan tylsää ku joutuu lomailee, en malta oottaa tammikuuta et pääsee taas jatkamaan opintoja! (Toisaalta tää pakkoloma tekee kyllä varmasti kropalle ihan hyvää, ehtii kerranki palautuu kunnolla ku ees viikonloppusin ei normaalisti meinaa malttaa olla treenaamatta...)

Anatomiameininkejä - yks meiän harvoista ykkösvuoden teoria-aineista.

Sirkuksen ykkösvuosi on todella täynnä kaikkea. Opiskelua on joka päivä yheksästä puol viiteen ja tän jälkeen jään vielä lähes poikkeuksetta treenaamaan omia juttuja. Meiän lukkari on syksyn osalta sisältäny akrobatiaa (+pariakrobatiaa), jongleerausta, tasapainoilua, ilma-akrobatiaa, balettia, liikeilmaisua, teatteri-ilmaisua, kehonhuoltoa, työturvallisuutta ja anatomiaa. Kevätpuolella anatomia loppuu ja meillä alkaa näiden lisäks vielä käsilläseisonta ja kiertävän sirkusproduktion harjotukset. Lisäks meillä on ollu muutama esiintymiskeikka ja ollaan järjestetty Torakkailtoja eli esiintyvien taiteiden avoimia lavoja.  

Kaikki muu on kivaa mut jonkkatunnit on ollu melkonen hajoilun aihe kuluneella lukukaudella, ette usko kuin paljon voi joku pallojen viskominen turhauttaa. Oon aivan kertakaikkisen lahjaton heittelemään objekteja ja vielä lahjattomampi ottamaan niitä kiinni. Keväästä ku vielä selviää ni sit ei tartte koskee jonkkavälineisiin enää ikinä.

Leikkipuisto! Ketään ei varmaan yllätä et tasapainotunnit on miun lemppareita. Meillä on aivan huikee opettaja, joka vetää meille eka jäätävät lihaskuntorääkit ja hyppistreenit ja sit päästään leikkimään kaikkien kivojen tasapainovälineiden kanssa. Miun siistein saavutus tasapainoilun saralla on ehkä se et oon oppinu syksyn aikana ajamaan ykspyöräsellä.

 Ilma-akrossa meillä oli ekana trapetsin ja paritrapetsin perusteet, sit siirryttiin vertikaaliköyteen ja kankaisiin. Miun olkapää on kuin ihmeen kaupalla kestäny vielä toistaseks menossa mukana, toivottavasti selviin myös keväällä koittavasta trapetsin kakkososiosta. Sori kaikki loput kuvat on sarjaa Saila eestä, Saila takaa, Saila roikkuu, Saila makaa.

Valokurssin kokeiluja.

 Ja sitte nuoraan! Meillä alkaa päälajiopinnot vasta ens vuonna mut oon treenannu nuoraa omalla ajallani. Oi että onki luksusta ku voi treenata sisällä ja telineiden kanssa ja alle saa kerroksen patjoja ni ei tartte olla huolissaan jos sattuu tipahtamaan huonosti. En oo ehtiny/jaksanu tehä nuoraa ihan niin paljon ku ennen koulun alkua mut on sitä silti syksyn mittaan tullu narun päällä ihan ahkerasti keikuttua. Etenki miun balanssi sivuttain on kehittyny huimasti. En malta oottaa että päälajiopinnot alkaa ja pääsen tekee ihan kunnolla töitä meiän nuoraopettajan kanssa, se on ihan mieletön tyyppi! Ja marraskuun lopussa tuli muuten tasan kolme vuotta yhteistä taivalta rakkaan nuorani kanssa täyteen. Vitsi miten täysin onki yks köydenpätkä voinu mullistaa pienen ihmisen elämän!

Tän vuoden tavote saavutettu: olkabalanssi yhellä kädellä lantio suorassa. Ens vuonna sit vielä jalat tosta yhteen. Ja olkabalanssi taitossa ilman käsiä.

Oon ollu aivan fiiliksissä kaikesta tästä ja nauttinu jokaisesta päivästä. Välillä toki väsyttää ja Suomi vituttaa mut kaikenkaikkiaan opiskelu on ollu aivan mahtavaa. Tunnen olevani just oikeessa paikassa, kannatti tehä kaks vuotta töitä tän opiskelupaikan eteen! Ainoo mikä ei ihan kauheesti nappaa (jongleerauksen lisäks) on opettamispuoli. Mehän saadaan sirkusartistikoulutuksen ohessa myös sirkusohjaajan koulutus eli pedagogisia opintoja ja opetusharjotteluja on tulevaisuudessa tiedossa. Nää syksyn opetusharjottelut oli miun osalta vähän tuskaa ku jouduin ohjaamaan lapsiryhmiä mut onneks pääsen kevääl opettamaan aikuisia! Pienten lasten kanssa tekemisissä oleminen ei vaan oo miuta varten. On tosi jees päästä keväällä suunnittelee ihan kunnollisia treenejä ku aikuisten kehonhallinta ja keskittymiskyky on hieman toista luokkaa.

Seuraavassa postauksessa luvassa vähän esiintymiskuvia ja -videoita.

Ammattilainen roudaa.

Aamuvirkut valmiina kohtaamaan päivän haasteet!

Ikaros on vielä kuvioissa mukana. Illat menee pitkälti otusta raaputellessa.