Berliini

Tuntuu et oon ollu taas ihan burn outin partaalla ku on ollu niin jäätävä kiire ihan koko ajan ja isoja muutoksia tapahtuu elämässä. Tää Suomen "kesä" alko myös nyppii niin pahasti et ostin lentoliput pariks viikoks etelään. Oli pakko päästä lomalle ja jonnekki mis on oikeesti kesä. En oikeestaan ehtiny tekee ees minkäänlaisia matkasuunnitelmia, varasin vaan lennot ja lähin. Lensin eka muutamaks päiväks Berliiniin. Yks Magentalainen muutti sinne vuoden alussa ja kävin moikkaamassa sitä. Kävi ilmi, että myös toinen tuttu Magentalta oli Berliinissä samaan aikaan, joten näin myös sitä. Ja näin myös pari vuotta sitte Kanarialla kanssani sirkusvaihdossa olleen Main! Oli mukava viettää aikaa näiden tyyppien kanssa.

Berliini ei ulkoasultaan tehny miuhun mitenkään kovin suurta vaikutusta. Se muistutti jotenki liikaa Suomesta. Se ei oo mikään maailman kaunein paikka, mutta näin ei toki voi olettaakaan ku ottaa huomioon kaupungin hurjan historian. Ilmapiiri puolestaan oli kiva, kaupunki on todella sykkivä, eloisa ja täynnä ystävällisiä, värikkäitä ihmisiä. Ruoka oli mainiota ja edullista. Berliinissä vierailu oli kaikenkaikkiaan mukava kokemus, mut viimosina päivinä oottelin jo malttamattomana, että pääsisin jo seuraavaan kohteeseeni, Gran Canarialle.

Miun ilme lentokoneessa aina ku Helsinki-Vantaa jää taa.

Majotuin miun siskon kaverin luona. Ne asu vanhassa talossa mut nätissä ja remontoidussa asunnossa Keski-Berliinin suunnalla. Niiden rappukäytävä toi miulle mieleen Lappeenrannan kellotapulin portaat, noissa kuluneissa, puisissa rappusissa oli tunnelmaa!

Kiertelin yleissivistyksen vuoks näitä perusnähtävyyksiä ekana päivänä.

Ja olihan siellä nyt tyylikkäitä julkisivuja.

Käytiin sirkuskaverin kanssa Topography of Terror-museossa tutustumassa karuun natsihistoriapuoleen, se oli kokemuksena aika puuduttava, näyttely ku koostu lähestulkoon pelkistä kuvista ja hullun pitkistä tekstipätkistä.

Berliinin metrokompleksi on hieman eri luokkaa tän Helsingin yhen raiteen rinnalla. Oli jännä seikkailla maan alla ja tulkita metrokarttoja. 

Löysin yhestä puistosta maailman siisteimmän leikkipuiston Aladdin-teemalla! Miksei Suomes oo tällasi??

Seuraavana päivänä käytiin ekalta Kanarianreissulta tutun Main kanssa tosi sympaattisessa pikkukahvilassa vaihtamassa kuulumisia.

Sieltä suunnattiin johonki Berliini lukuisista puistoista ja mentiin tuon sillan yli viehättävään pikku saareen istuskelemaan ja juttelemaan vähän lisää. Muut sirkustyypit liitty meiän seuraan vähän myöhemmin ja iltapäivä meni nuoralla pelleillessä ja heitellen erilaisia objekteja ilmaan.

Aivan jäätävä ukkoskuuro ja kaatosade yllätti just ku oltiin lähössä. Maailma lainehti ku Suomen kesässä konsanaan. Mentiin johonki kaljakatokseen pitämään sadetta ja kaverit siemaili erikoisen näkösiä oluita siinä odotellessa.

Lähtöä edeltävän päivän vietin yksikseni pitkälti Tiergarten-puistossa seikkaillen.

En oikeesti koskaan oo syöny mitään niin maukasta ku tää vietnamilainen kanacurry, se oli kunnon makujen ilotulitus! Miun oli pakko käyä tilaamassa vielä toinen annos samasta paikasta ennen lähtöä.

Lähtöpäivänä heräsin aikasin ehtiäkseni kiertää vielä muutaman kohteen. Ensimmäisenä vuorossa oli East Side Gallery.

Sit pari prameaa pytinkiä...

Ja Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. Noiden kivipaasien välissä käveleminen oli aika pysäyttävä ja ajatuksiaherättävä kokemus. 

Halusin päättää reissuni vähän keveämpiin tunnelmiin, joten kävin vielä tsekkaamassa jättimäisen kirpputorin jossain puistossa. Rakastan kirppareita, eikä tämäkään ollu poikkeus. Paljon oli myynnissä kauniita vaatteita ja tavaroita, mut mukaan ei tarttunu oikeestaan mitään. Oli kiva vaan kierrellä ja nauttia tunnelmasta.

Illansuussa lähdin ihan intopiukeena lentokentälle, tätä olin oottanu niiiiin kauan!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Pääsykokeiden jälkeinen härdelli

Ehdin palautua pääsykokeista kokonaista kaks päivää ku riensin kaheks viikoks apukädeks lasten sirkusleireille.

Magentalla oli taas residenssi Cirkolla, joten iltapäivisin sai jäädä treenaamaan ja koska ilmat oli mitä oli, käytin treenimahdollisuuden sisätiloissa hyväkseni oikein kernaasti.

Meillä oli taas hauskat kesäjuhlat ja Open Stage. Tällä kertaa jokaselle arvottiin laji, jota ei osaa ennestään yhtään ja siitä piti rakentaa huikea spektaakkeli. Miulle osu tietysti jongleeraus, jota inhoon kaikkein eniten sirkusmaailmassa ja välineeks renkaat, joiden kanssa oon ultimaattisen huono, mut otin ilon irti ja sain koottua puolessa tunnissa erittäin laadukasta rengastekniikkaa sisältävän esityksen otsikolla "Vittu mitä paskaa".

Sirkusleirien jälkeen koko kevään kestäny hullunmylly alko pikkuhiljaa olemaan ohi ja pääsin viimein pois Helsingistä juhannuksen viettoon. Mentiin taas porukoiden kanssa mummin mökin kautta Juukaan, kuten perinteeks on jo muodostunu ja siellä sai hengähtää hetken kesäisistä metsistä nauttien ja saunan lauteilla makoillen.

Juhannuksen jälkeen ravasinki sitte Turussa oikein antaumuksella asuntoasioissa saatuani sirkuskaverilta vinkin yhestä ihanasta, vapautuvasta asunnosta ja tää neiti muuttaa kuulkaas puutaloyksiöön elokuun alussa! Sähkölasku tulee olemaan ihan tähtitieteellinen talvisin ku kämppä lämpiää sähköllä mut vuokra on edullinen ja paikka on ihana. Niiiiiiin mahtavaa päästä vihdoin ja viimein pois kerrostalosta! Ja pois hektisestä Helsingistä! Miulle tulee kyllä ikävä Kallion asuntoani, oon viihtyny siinä mielettömän hyvin, mut se menee onneks hyviin käsiin yhelle toiselle sirkustutulle.

Vuokrasopimuksen allekirjotuspäivänä Turussa sattu olemaan keskiaikaset markkinat, joilla oon aina halunnu käyä ja Rohanin tallien turnajaisnäytös, jonka oon aina halunnu nähä!

Sit oli vielä Helsinki Pride-kulkue, johon mentiin tuomaan iloa ja väriä tuttuun tapaan sirkusporukalla.

Tämän jälkeen lähinki sitte pariks viikoks hengähtämään ulkomaille. Siitä reissusta lisää myöhemmin.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Paluu harmaaseen arkeen ja kohti sirkusalan pääsykokeita

Suomeen palaamisen jälkeen etenki Helsinki tökki todella pahasti. En vaan kertakaikkiaan kestäny olla siellä, joten lähin aika pian toipumaan Lappeenrantaan. Siellä pääs edes liikkumaan luonnossa ja sai koiraterapiaa. Se oliki sit viimonen kunnon Lappeenrannanreissu kuukausiin, Helsingissä piti pikkusen kiirettä koko kevään ja alkukesän.

Aluks mie oikeestaan tarkotuksella hukutin itteni töihin ja treeniin, se autto pitämään ajatukset muualla. Ompelin tilausheppoja ku viimosta päivää ja keppihevosten SM-kisoihin valmistu vino pino vanupäitä. Sit aloin käymään päivisin Circus Helsingin ammattilaisvuorolla treenaamassa tiukkaa nuoraa. Nuora oli pitkään ainoa asia, joka tuntu joltain. Sain siitä yhtä huumaavan olon, kun löysästä nuorasta ja sirkuksesta harrastuksen alkuaikoina. Mie vaan treenasin, ompelin, treenasin ja ompelin.

  Sain kullanmurutki takas seuraks Helsinkiin.

Pääsiäisenä käväsin taas Lappeenrannassa ja sen jälkeen treenasin taas vähän lisää ku piti alkaa toden teolla valmistautua pääsykokeisiin. Hain tänä vuonna opiskelemaan sirkusta sekä Lahteen että Turkuun. Lahteen kylläki vähän sillä asenteella että lol, sinne nyt ei oo mitään toivoo päästä mut kokeillaan nyt läpällä. Toukokuun saavuttua treenin ohessa oli muutamat sirkustyöpajat, joissa oli varsin mukavaa temppuilla ja niiden ajaks sattu ne kevään ainoot semilämpimät päivätki. Sit alkoki pääsykoepyöritys.

 Lahti oli uuvuttava kokemus. Kokeet oli kolmipäiväset ja jokasena päivänä ne tiputti porukkaa pois. Yövyin Helsingissä, joten herätys oli aamusin kuuden maissa ja illalla pääsin takas yheksän tai kymmenen jälestä. Siellä oli jotenki koko ajan sellanen hälläväliä-fiilis, sen paikan ilmapiiri ei vaan oikein tuntunu miltään ja Lahdessa iskee aina pirunmoinen lahdistus, kuten eräs kaverini asian osuvasti ilmaisi ensimmäisenä päivänä junasta astuessamme. Olin jo ekan päivän jälkeen ihan varma et nyt tuli lähtöpassit ku en tuntenu erityisesti loistaneeni missään päivän osa-alueista, enkä ois ees ollu siitä kovin pahoillani, melkein jopa toivoin että tippusin eikä tartteis herätä enää seuraavana aamuna junaan mut pääsinki jatkoon ja vielä suuremmaks ihmetyksekseni pääsin jatkoon vielä kolmannellekki päivälle. Tunnelma parani loppua kohden ja etenki viimosena päivänä koulun oppilaiden kokemuksia kuunnellessa alko tuntuu, että tää koulutus ois kyllä just sitä mitä haen. Kaikenkaikkiaan nää kolme päivää oli varsin opettavaiset ja täynnä hyvää treeniä, sain tutustua hienoihin sirkusihmisiin ja meillä oli hauskaa ryhmätehtävien parissa sekä vapaahetkinä. Itkin kuitenki helpotuksesta ku tää henkinen rääkki oli viimein ohi ja me jäätiin lorvimaan koululle ja nauramaan sellasta väsynyttä hepulinaurua parin suomalaisen ja muutaman ulkomaalasen hakijan kanssa.

Olin jotenki ihan loppu ku Lahden kokeet oli ohi. Sitä oli antanu niin kaikkensa joka päivä, jokasessa tehtävässä ja ollu myös vapaahetkinä koululla koko ajan skarppina, hymyilevänä ja sosiaalisena. Toivoin vaan koko ajan että Lahden tulokset ehtis tulla ennen kolmen päivän päästä alkavia Turun kokeita ja toivoin niin kovasti, että pääsisin Lahteen ettei tartteis lähtee heti perään toisiin kokeisiin, mut Lahesta ei kuulunu mitään, joten ei auttanu muu ku painella menemään uupumuksesta huolimatta. Siinä oli se hyvä puoli et jännitin Lahden tuloksia niin paljon, etten ehtiny jännittää Turkua ollenkaan.

Turkuun päästyäni olo ilokseni koheni huomattavasti. Tunsin tai tiesin pääsykokeista melkein kaikki tyypit jo ennestään ja sen paikan ilmapiiri on vaan jotain niin ihanaa, että olin täynnä tarmoa ja energiaa. Vedin aika rennolla fiiliksellä ja nautin siitä mitä tein. Siis kertakaikkiaan aivan valtava ero Lahden ja Turun välillä, Turussa oli koko ajan mielettömän hyvä olla ja tosi kotoisa olo. Sain jopa nukuttua ihan siedettävän mittasia yöunia ja käytiin iltasin syömässä kavereiden kanssa ja vietettiin mukavaa aikaa koulullaki toisiamme tsempaten. Turun kokeet oli tosi samantyyppiset ku viime vuonna, mutta fyysisemmät, etenki viimosen päivän lihaskuntotestit oli ihan tappavat. Miun kädet ei oo koskaan ollu niin jumissa! Viimosena aamuna Lahdesta tuli viimein sähköpostia että sori, et päässy kouluun, mikä ei kyllä ollu mikään yllätys, koska Lahdessa oli ihan hullun kova taso enkä tottapuhuakseni ois halunnu muuttaa siihen karuun kaupunkiin enää toista kertaa pienen elämäni aikana. Mut hieman kauhunsekasin tuntein sitä sit suoritti loppupäivän ku ties että Turku on nyt ainoo mahollisuus opiskelupaikkaan sirkuksen saralla. Viimosesta haastattelusta jäi jotenki nihkee ja huono fiilis, jotenki tuli sellanen tunne että tää oli nyt tässä, ei tippunu opiskelupaikkaa täältäkään. Olin aika maassa mut mentiin onneks yhen Helsingistä tutun, samoissa pääsykokeissa olleen kaverin kanssa syömään ja ku jännitys alko viimein purkautuu, naurettiin siellä ihan vedet silmissä. Kummallakaan ei ollu koko viikkoon ollu ruokahalua ja joka paikka oli ihan hajalla ja nauraminenki sattu mut voi että se ravintolareissu teki hyvää.

Olin illalla just menossa suihkuun ku miun puhelin soi. Koululta tuli mystinen soitto että hei, löytötavaroista soittelen. Sulta jäi tänne sellaset violetit nuoratossut, tuuppa syksyl hakee. Tätä soittoa olin toivonu koko sydämestäni, enemmän ku mitään koko maailmassa. Kyyneleet lähti virtaamaan, itkin ja nauroin samaan aikaan pystymättä muodostamaan mitään järkevää vastausta soittajalle. Miun kaveri, jonka luona yövyin, tuli kattomaan että oonko kunnossa. Siellä langan toisessa päässä soittaja vaan naureskeli että kyllä mä ymmärrän että ne tossut oli sulle tärkeet, mut harvemmin unohtuneet tavarat ihan tollasia reaktioita aiheuttaa. En voinu uskoa sitä todeksi.

Kesäkuun lopulla sain ihan viralliset tulokset. Olin saanu pääsykokeista melkein 90 pistettä. Se tunne ku oot omistanu koko elämäs jollekki unelmalle, tehny kaikki valinnat kuluneen kahen vuoden aikana päästäksesi tavoitteeseesi, asettanu sirkuksen ja treenaamisen kaiken edelle ja yhtäkkiä kaikki onki ollu vaivan arvosta ja siun elämän suurin unelma on käymässä toteen. Mie muutan syksyllä Turkuun opiskelemaan sirkusta ja jos kaikki sujuu hyvin, oon neljän vuoden päästä sirkustaiteen ammattilainen.

Miusta tulee nuorallatanssija.