Ivaloseikkailu

Heinäkuun puolivälissä matkustin piiiitkästä pitkästä aikaa Ivaloon Varjan luokse. Tällä kertaa sain myös matkaseuraa, nimittäin Maikkenin sekä Kuran Helsingistä ja Rovaniemellä seurueeseemme liittyivät vielä Niitti ja Kiiapa. Tämä koko kööri koostui siis nettikavereistani, joiden kanssa oon ollu enemmän tai vähemmän tekemisissä myös oikeessa elämässä. Yöjunamatka sujui tuttuun tapaan hitaasti ja koomaisesti, unta en saanu vaikka oikein mukavasti loikoilin penkkini jalkatilassa kääriytyneenä Marin makuupussiin. Muistan junamatkasta elävimmin sen, että loppuyö istuttiin Virven kanssa molemmat käytävällä tuijottaen mitäännäkemättömin silmin tuskaisen hitaasti matelevaa kelloa ja jossain vaiheessa ajauduttiin siihen pisteeseen, että ruvettiin syömään tylsyyksissämme karkkia, kun ei kertakaikkiaan ollu mitään parempaakaan tekemistä.

Löhöiltiin neljä päivää koko poppoo Varjan kämpillä, joskin Kuran piti lähteä jo kolmantena päivänä takaisin Helsinkiin. Juteltiin, herkuteltiin, näperreltiin ja käytiin kävelyllä yöttömässä yössä. Hurautettiin myös maisemakierrokselle Inariin ja kivuttiin Tuulispäälle puputtamaan pullaa.

Seuraavista viidestä kuvasta kiitokset Varjalle!

Muut neitokaiset lähtivät kotejaan kohti sunnuntaina ja mie jäin vielä pariks päiväks nauttimaan maisemista. Tallustelin keskenäni Otsamolle pidempää reittiä Varja-raukan ollessa töissä.

Ilma ei ollu järin suosiollinen ja kengät oli jo puolimatkassa aivan litimärät, mutta kyllä se näkymä huipulta vaan on kaiken sen tarpomisen ja varpaidensa kastelun arvonen. Oli melko sumuista, joten istuskelin Otsamon huipulla sijaitsevassa päivätuvassa joidenkin randomien saksalaisheppujen kanssa tunnin verran. Sumu onneks lähti sitte hälvenemään ja päästiin nauttimaan näkymästä koko komeudessaan, vaikka taivas oliki harmaa. Nää kämäset tabletilla otetut kuvat ei vaihteeks tee oikeutta ton upeen tunturin näköalalle.

Olin aatellu et tää 18 km tarpominen olis oivallinen jalkatreeni mut eihän se tuntunu missään, on vissiin kunto kasvanu aika kohisten sitte viimekipuamisen. Paluumatkalla oli vielä energiaa juoksennellakin aina ku polku vaan oli tarpeeks tasanen. Olin myös reissun aikana ahkera ja lenkkeilin Ivalon ihanassa hiljaisuudessa ja mahtavissa maisemissa, siellä jos jossain silmät ja sielu lepää.

 Hienoja hetkiä ja loistavaa seuraa, voimauttava kokemus!

Kiitos.

keskiviikko 12. elokuuta 2015