Sanna oli pitkästä aikaa käymässä kotona viime viikonloppuna. Löydettiin kaapista pari peruukkia ja vanhat kasvomaalit ja muuta me ei tarvittukaan iltaamme piristämään.
Ei lisättävää.
Pienten tyttöjen nukkumaanmenoaika
Pikavisiitti Helsinkiin: Monty Roberts
Jo toinen suuri unelmani toteutui tänä vuonna: pääsin katsomaan hevoskuiskaaja Monty Robertsia. Sain kaksi lippua läksiäislahjaksi työpaikaltani ja pyysin mukaani Iidan. Kävin päiväseltään moikkaamassa Sannaa Tiksissä ja kurkkaamassa sen uutta kämppää. Sit lähin Iidalle syömään ja lähettiin illansuussa kohti Hartwall Areenaa. Meiän paikat oli ihan mielettömän hyvät, oltiin kakkosrivissä ja Monty työskenteli parin hepan kanssa ihan siinä meiän nenien edessä.
Eka heppa oli hauskasti yks varsa tältä samaiselta tallilta, jolta sain liput. Sillä kävi ekaa kertaa ratsastaja selässä. Sit oli joku poni, joka pelkäs ihan kuollakseen klippauskonetta. No eipä pelänny enää puolen tunnin jälkeen. Tämän jälkeen oli joku yleisesti supersäikky puoliverinen, joka piti taluttaa areenallekki toisen hevosen perässä ku se ei yksin uskaltanu kävellä jotain mattoa pitkin, joka oli siinä matkan varrella. Puolen tunnin päästä tämäkin kaveri käveli täysin rauhallisesti round peniin levitetyn pressun päällä. Näytös huipentu lastauskammoseen hevoseen, jonka koppiinsaamiseen menee kotioloissa 5-6 tuntia ja joku suomalainen ammattilainen oli selviytyny urakasta kolmessa tunnissa. Montyn perässä tää hepolainen kipitti traileriin ihan innoissaan ja ilman riimunnarua vartin kuluttua siitä ku Monty koski siihen ensimmäisen kerran. Täytyy myöntää et siinä vaiheessa meinas itku päästä, ihan mieletöntä hevosenkäsittelyä ja ymmärtämistä. Mr. Roberts vaikutti myös tosi huipulta persoonalta, sen jutut oli hauskoja ja siitä huoku uskomaton lämpö. Mahtava kokemus!
Tapahtuma loppu kymmenen tienoilla ja junailin takas Tiksiin, tällä kertaa Villen luo. Kummallaki oli kamala nälkä (kuinka yllättävää, että meillä on nälkä) ja lähettiin pienen pohdinnan jälkeen haahuilemaan jonnekki muutaman kilometrin päähän kauppaan, joka oli puoleenyöhön asti auki. Kaupassa ei oikein osattu tarttua mihinkään ku kaiken ruuan valmistamisessa olis kestäny liian kauan eikä einekset oikein innostanu. Kipitettiin siis takas grillin kautta (se niistä terveellisistä elämäntavoista, joita olin kovalla vaivalla yrittäny noudattaa pari edeltävää viikkoa) ja tilasin jonku ihan jääääätävän kokosen vedyn, eli lihapiirakan kinkulla ja kananmunalla (joka on muuten Lappeenrannan erikoisuus, enkä ollu vielä koskaan tullu maistaneeks). Se rasvapommi paino varmasti reippaasti päälle puol kiloo ja maistu siinä nälässä ihan taivaallisen hyvälle, eikä tehny ees tiukkaa ahmasta sitä kertaheitolla. Ja sit ihmettelen miks vaa paisun ku pullataikina.
Katottiin vissiin taas yöllä jotain koneelta ja sit kellahdettiin mahat täynnä yöunille. Aamulla lähin Villen kans samaa matkaa bussilla Helsinkiin ja hortoilin siellä yrittäen turhaan ettiä yhtä käsityöliikettä. Ehkä parempi niin etten sitä löytäny, säästin luultavasti huomattavan summan rahaa. Iltapäivällä junailin takas kotia, vaikka VR yrittiki kovasti estää perillepääsyni, seisottiin Kouvolassa melkein tunti ku ne ei saanu Kuopioon menevää junanpuolikasta irrotettua sen meidän Joensuuhun jatkavan perästä. Ei kyllä jaksanu yllättää, onneks oli hyvä kirja matkalukemisena.
Auringonlasku kuusimetsässä
Kumpuilevaa, pehmoista sammalta silmänkantamattomiin, pitenevät varjot ja lopulta kuin tulessa loimottavat puiden rungot. Ja puhtaimmassa metsässä eivät keltaiset lehdetkään tuhri maisemaa. On vain ikivihreä latvus ja metsänpohja, kesän värit. Rakastan kuusimetsiä.
torstai 17. lokakuuta 2013
Johonkin ja takaisin
Oon viime aikoina kävelly paljon. Viikonloppuna tallustelin huomaamattani 20 km lenkin ku nautiskelin auringosta ajatuksiini uppoutuneena ja jalat vaan vei yhä kauemmas ja kauemmas. Paluumatkan viimosen tunnin sain taittaa auringonlaskun vaaleanpunaisessa hämyssä. Etenki peltojen päällä oli tosi jännä valo.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Sotamaalaus naamaan ja Helsingin yöhön!
Syyskuun viimosella viikolla suuntasin kulkuni pitkästä aikaa Helsinkiin päin tarkotuksenani nähä viimein ihmisiä ku ei töiden takia ollu ehtiny kuukausiin edes haaveilla sosiaalisesta elämästä. Perjantaina poikkesin ensin Lahteen entiselle työssäoppimispaikalleni moikkaamaan Lassea ja Heliä. Vein Lasselle tuliaiseks kirpparilta löytämäni niin järkyttävän valohärdellimuovikukan että se oli jo melkein hieno. Siinä terälehdet aukes ja meni suppuun samalla ku lehtien päissä olevat valot vaihto väriä. Lahjan saaja oli ihan innoissaan, kuten osasin jo vähän arvellakin. Tollaset kukat olis sopinu loistavasti toissasyksyn Aaro arka oravan satumetsän lavasteisiin. Päivä vierähti nopeesti ja oli ihanan vapauttavaa naureskella Lassen jutuille. Pääsin myös käymään Salpauksen kampaamolinjan tiloissa seuraamassa tämänsyksyisen patsasproduktion kampaus- ja maskeerauskokeiluja ja sain tietty hipelöidä Olgassa niitä upeita pukuja, jotka työryhmä oli saanu aikaan.
Lahdesta matka jatkui Vantaalle Villen nurkkiin. Pyöräytettiin iltapalaksi purjo-raejuustopiirakka ja tapitettiin Sherlockia myöhään yöhön. Lauantaina jatkoin Helsinkiin Hilun luokse. Jonku tilapäisen mielenhäiriön seurauksena illan suunnitelmissa oli Venuen mitkälie elektrobileet ja niihin pynttäydyttiinki sitten oikein antaumuksella. Mie en voi käsittää, mite joku silmien rajaaminen voi olla niin hankalaa! Luulis et tällanen perustaiteellinen ihminen kykenis sellaseen yksinkertaseen tehtävään ku silmä ja käsi työskentelee kaikessa muussa ihan suhteellisen hyvin yksiin ja epätaiteellisemmatki neitoset osaa tehä ties mitä hienoja rajauksia mutta ei. Meikinpoistoaine ja pumpulipuikot oli kovassa kulutuksessa ja menetin hermot ehkä sen sata kertaa ennenku yläluomilla oli ees jotenkuten asialliset rajaukset. Alas en ees yrittäny, tyydyin vaan huiskimaan hitosti ripsiväriä ja näytin tosi pelottavalta sen jälkeen. Hiuksien kihartaminen oliki sitte ihan oma lukunsa, ei hyvää päivää. Tunti tappelua ja hampaiden kiristelyä, palaneita sormia ja luultavasti myös kärventyneitä haivenia ja puol pulloa lakkaa perään, sit alko olla valmista. Vilkaisu peiliin - en tunnistanut itseäni - great, ready to go!
Venuessa heiluttiin pilkkuun asti, minä selvänä ja joku muu vähän vähemmän selvänä... :D Sain toimia loppua kohden ihmiskilpenä Hilun ja parin limanuljaskan välissä ja annoin sen puolesta myös pakit jollekin vielä limasemmalle ääliölle, joka yritti sinnikkäästi kinuta meitä jatkoille. Haahuiltiin Mäkin kautta (törmäsin Sannaan siellä wtf!) taksilla takas Hilulle ja aamuyö se vasta sitte oliki mielenkiintonen. Siellä oli nimittäin Hilun avokki kaverinsa kanssa jatkoilla ja tämä kaveri (kännissä ku käki) tuli pitämään miulle seuraa vessaan, jossa yritin päästä eroon jäätävästä sotamaalauksestani. Sen sisääntulo oli niinki näyttävä et se veti tyylikkäät lipat heti siinä ovensuussa. Seuraavaksi se luuli, että sudin meikkiä naamaani ja naureskeli sitä kuin hupsuja naiset on - aina lisäämässä puuteria. Huomautettuani, että itseasiassa tässä parhaillaan yritän hinkata meikkejäni pois, välillemme laskeutui hetkeksi aika awkward silence. Kovasti se vielä senki jälkeen yritti keskustelua viritellä ja pyysi kanssaan saunaan (...how about no). Kaikkosin pesemään hampaitani toiseen vessaan ja sillä välin tämä sankari oli sammunu saunan ylimmälle lauteelle. Sauna ei ollu päällä ni jätin sen sinne kuorsaamaan ja kipitin ite sohvalle helpottuneena siitä, ettei tarvinnu jakaa nukkumapaikkaa tämän viinahuuruisen prinssi uljaan kanssa.
Sunnuntaina lähin jokseenki lyhyeks jääneiden yöunien jälkeen vielä keskustaan moikkaamaan Sannaa. Se pelastava enkeli oli tuonu miulle ihanat, tasapohjaset kengänläpyskät! En ois pystyny kävelemään niillä saatanan koroillani enää metriikää, jotka olin imbesillinä ottanu mukaan koska baari. Sai kyllä olla eka ja vika kerta ku korot lähtee minun kanssa samaan aikaan ovesta ulos muuten ku roskapussissa, en oo koskaa kärsiny yhtä paljon. Mein oli tarkotus käyä vähän shoppailemassa ja sit syömässä mut koska oltiin nälkäsiä, lähettiin eka ettimään jotain ruokapaikkaa. Kummanki teki mieli kiinalaista ja mielellään buffetia mut ei löydetty yhtäkään kiinalaista ja sit ku viimein löydettiin ni tarjolla ei ollu buffetlounasta. (Kaikki varmaan ihmettelee kuin voi olla löytämättä Helsingin keskustasta kiinalaista ku niit on melkee joka korttelissa mut me käveltii vissii iha väärillä nurkilla.) Tunnin kiertelyn jälkeen alettii olla jo nii nälkäsii et hyökättii vaa suoraan sisään ensimmäiseen paikkaan, jossa oli kiinalaisia kirjotusmerkkejä ikkunassa ja tilattiin listalta hervottomat annokset. Mussutettii niitä varmaan tunnin verran ihan onnessamme ja tilattiin vielä päälle friteeratut banaanit jäätelöllä vaikka kumpikaan ei olis jaksanu syyä enää muruakaan. Onneks isi tuli hakemaan siitä ihan lähistöltä ni ei tarvinnu yrittää kieriä sen pallomahan kanssa junaan. Että sellanen reissu sillä kertaa.
Löysin Lahden ja Tikkurilan Seppälöistä muutaman Jolly Jewelsin, joita oon metsästelly jo kauan ku en saanu kesällä aikaseks ostaa. Nyt niit on ihan kiva kokoelma.
Sit miul on ollu muutamat tosi tylsät kynnet ku ne ei lyhyenä inspiroi ja nytku ne on vähä pidemmät ni ei keksi mitään. Mut ovatpahan ees jonkun väriset.
 |
| Nää on jostain tammikuulta, eivät muistaakseni oo päässy vielä koskaan esille, joten menköön nyt jonon jatkona. |
