My new friends ♥

Sen tallin, mis oon nyt kaks vuotta käyny hoitelemas millon kenenki hevosia (Alma, Sulo, Pulu, Kredo, Nata & Winski), omistaa semmone herttanen vanha mies joka jo huolissaan tiedusteli että onko jo seuraava hoitoheppa keksittynä ku olin vikaa kertaa Winskin kans lähös maastoon. Sanoin että ei oo ja sit ku olin heposen kans keskellä metsää, kännykkä soi ja Martti siellä soitteli että se on keksiny miulle uuden hoidettavan. Semmone tallille aika vastikään kotiutunu lv-tamma ku Pride and Joy "Piri" jota se patisti miut heti kattomaan laitumelle ku tulin Winskin selästä alas. Ja sillä välin ku harjasin Winskii, se oli jo ehtiny soittaa kyseisen tamman omistajalle ja hommata miut sen hoitajaks. Aww. :D



Sitte samaisena viikonloppuna, jollon tapasin ensimmäistä kertaa Pirin omistajan, taino omistajat (ne tuli koko perhe), siinä pihassa maalaili puomeja yks hevosenomistaja, jolla on torinhevostamma ja tinkerorivarsa tolla tallilla. Kävi sit niin että sinä päivänä en lähtenykkää tallilta yhen hevosen hoitajana vaan kahen eli rapsutettavien kavalkadiin kuuluu nyt myös vuoden vanha vintiövarsa Mushan's Soot Nose "Noksu".



Pirillä ei voi ratsastaa ku sillä on käsittääkseni ratsukoulutus aika vaiheessa, joten sen, kuin myös Noksun kanssa touhuilen maastakäsin. Piri on tosi kiva käsitellä ja muutenki ystävällinen luonteeltaan, ei kuitenkaan sellanen pomminvarma tallustaja ku Winski oli vaan säpäkkyyttä löytyy etenkin tuulisella säällä. Noksu on varsin herttanen pieni riiviö, joka koettelee välillä rajojaan ja rrrrakastaa rapsutuksia. Välillä se yrittää kokeilla, mitä tapahtuu jos ihmistä vähän hampailla nipistää tai ottaa riimunnarun suuhun ja taluttaa itse itseään matkalla tarhasta talliin mutta semmostahan nyt velmulta orivarsalta onki odotettavissa. Muuten seki on varsin mukava pieni hevosenalku ja hurrrjan söpö tupsujalkoineen ja rintakarvoineen (kyllä, sillä kasvaa sellasia oikein kunnon tuppo! XD). Pikkuinen on tarkotus ruunata tässä syksyn aikana.

Viime viikonloppuna yritin keksiä Pirille mahollisimman paljon tekemistä ku sitä ei kuulemma viikolla oikein kukaan käy liikuttamassa, joten juoksutin liinassa, irtojuoksutin, taluttelin, ylitettiin puomeja ja pujoteltiin estetolppia. Ja kivaa oli! Ignooratkaa miun ihQ kuranen ja kuolanen tallitakki.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

How lucky I am to have known someone who was so hard to say goodbye to

Miun ja Winskin yhteinen taival päätty ainaki toistaiseksi viime kuussa. Ruuna lähti ylläpitoon Mikkeliin nyt alustavasti puoleks vuodeks ja jatkosta ei oo tietoo. Voi olla, että se jää sille tielle. Winskin omistaja tarjos heppaa miulle mut en sitä luonnollisesti pysty ottamaan ku ei oo rahaa ja käyn Lappeenrannassa vaan viikonloppusin. Hitto ku tietäs tulevaisuudesta, ottasin tuon ihanan otuksen puoliylläpitoon ainaki kesäks ja otanki jos sen vaan mitenkään saa järjestymään. Heippa Winski, toivottavasti vielä nähdään! ♥

maanantai 10. lokakuuta 2011

Jonde ♥

Järven aaltojen ääni tuo miulle aina mieleen sympaattisen pikku veneemme, joka monen vuoden yhteisen taipaleemme jälkeen vaihtoi loppukesästä omistajaa. Vietin lapsuuteni kesinä Jonden kyydissä monen monituista hetkeä ja keinuin uneen sen keulahytissä Saimaan aaltojen tuudittamana hiekan rahistessa veneen teräspohjaa vasten.

Isillä oli monta vuotta ollu hirveä venekuume, mutta omaa venettä ei oltu saatu hankittua kovasta haaveilusta huolimatta. Sitte ensimmäisenä kesänä, jolloin tuo venekuume oli viimein hellittämään päin, sai isi veljeltään eli sedältäni soiton, että niillä päin ois joku kiva vene myynnissä. Isi vastas että ei olla kiinnostuneita ja sen jälkeen äiti kysy kummissaan että kuka soitti ja niin siinä sitte kävi että taidettiin lähteä peräti samana päivänä venettä kattomaan ja kaupat lyötiin lukkoon. Jonde oli Pelle Pelottoman kaltaisen miehen itse alusta loppuun rakentama, seitsenmetrinen ja pienestä koostaan huolimatta erittäin vakaa ja kuulemma myös merikelpoinen vene monilla pikku oveluuksilla. Siinä oli kaksi hyttiä ja ihana aurinkokansi, jossa kelpasi nauttia maisemista ja paistatella päivää. Peräsimen sai veivattua ylös aivan vedenrajaan, mikä mahdollisti veneen ajamisen todella matalassakin vedessä, eikä rantautumiseen tarvittu laituria, sillä veneen saattoi hurauttaa suoraan rantaan. Jondessa oli käteviä säilytyslokeroita ja köysille näppärät systeemit. Etuhytin saattoi muuttaa yöksi kokonaan tasaiseksi nukkumatilaksi ja sen oveen sai rullattua hyttysverkon. Jonde oli täynnä vastaavanlaisia kekseliäitä juttuja. Veneemme vauhti ei päätä huimannut, mutta leppoisassa kyydissä kelpasi ihastella Saimaan upeaa järviluontoa.

Se hulabaloo, kun viikon muonatarvikkeet ja tavarat kuusihenkiselle perheelle pakattiin autoon ja ajettiin monessa osassa rantaan.

Laiturin ympärillä toiveikkaana polskuttelevat sorsat puiputtavine poikasineen, joille olisin aina halunnut syöttää omat evässämpyläni.

Turkinpippurit, joita piti ehdottomasti hakea säkkikaupalla lähikioskilta ennen vesillelähtöä, joita sitte imeskelin hyvien kirjojen parissa valtakunnassani, Jonden perähytissä, kaikki venematkat.

Aurinkokannella käyvä, hiuksia pörröttävä viima, Jonden keräämät hymyilevät katseet, toisille veneilijöille vilkuttaminen.

Jännitysmomentti, kun suuri rahtialus lipuu ohi jättäen jälkeensä valtavan peräaallokon, jonka aallonpohjasta toiseen pikku Jonde sukeltaa, muttei koskaan kaadu.

Keinuttavat, aavat selät, veden pärskeet, moottorin tasainen jyminä.

Purppurainen taivaanranta, tuulen tyyntyminen iltaa kohden, lipuminen pitkin Saimaan samettista pintaa.

Myöhäiset rantautumiset unisiin poukamiin, veden pinnalla leijaileva usva.

Moottorin hiljeneminen, äänetön liuku ja hiekan rahina pohjassa, vauhdin sulava pysähtyminen.

Aamulla aikaisin aloittavat lokit, laineiden leikkisä liplatus,auringon ensimmäiset säteet ja pastellipilvet.

Retket kilometrien mittaiselle hiekkarannalle Päihänniemeen, sen kirkas vesi ja pieniksi dyyneiksi kasaantunut rantahiekka pinnan alla.

Matkat Puumalaan ja Savonlinnaan, lopulta Luukkaansalmen korkea silta ja kotisataman tutut valot.

Lämpöä ja onnea, hyvää ruokaa ja rentoutumista, virkistyneet vanhemmat.

 Jää hyvästi Jonde, kiitos unohtumattomista muistoista ja tunnelmista! ♥