...niin miun elämän loppu ei oo enää kovin kaukana X__X
Tää 3D-piirtäminen/mallintaminen/mikä vittu lieneekää on ehkä maailman tylsintä.
SolidWorks <666
MILLO TÄÄ PASKA LOPPUUUUUUUUU?
Horses lend us the wings we lack
Ja en taas ainakaan dataa koulussa... Mut tää kuvankäsittely on niiiiiin pitkäveteistä ku teen viides minuutis sen mitä muut vääntää koko aamupäivän. Vois toki alottaa seuraavaa työtä mutta njäääähhh. Miksi turhaan nähdä vaivaa ku kerran vähemmälläki pääsee?
Viime viikonloppu oli ihana ja luonnollisesti täynnä hevosia, kotona kun kerran olin. ♥ Lauantaina kävin ensin hoitamassa Natan ja Winskin. Meinasin lähtee ratsastamaan Winskillä mut tulinki toisiin ajatuksiin ku kentällä oli puol metrii lunta... Ku hain Natan harjattavaks, W katto ihan kummissaan viereisessä tarhassa ku en mennykkää sen luo ja höris ensin hiljaa ja sit toisen kerran kovempaa kuin sanoakseen että "Heyy! I'm hereee! Se on ihan väärä hevonen!" Noiden kahden jälkeen lähin Puluilemaan. En jotenkaan yllättyny löytäessäni sen väärästä tarhasta (tällä kertaa Pulun tarhasta katsottuna oikeanpuolimmaisesta) syömästä jonku toisen hevosen heiniä. Aidanpätkistä päätellen Pulu oli eka jyränny oman tarhan aidasta läpi viereiseen tarhaan ja jatkanu siitä kulkuaan taka-aidan + sähkölankojen läpi rellestämään ympäri tallipihaa... Pari miestä siellä oli jo korjaamassa tuhoja. Ku sukelsin portin ali ja kutsuin täystuhoa nimeltä, se nosti päänsä heinäkasasta ja kipitteli oikopäätä harja hulmuten, otsan tähden pilkahdellessa vallattoman otsatukan takaa miun luokse. Se puhals tervehdykseks lämmintä ilmaa miun poskelle ja samalla kaikki huolet pois. Miten voi yhellä hevosella olla sellanen vaikutus? Jätimme miehet tuskailemaan aidan parissa ja lähettiin talliin.
Käytävällä oli ahdasta ku jokaisissa naruissa seiso kiinni seuraavalle tunnille menevä hevonen. Pulun karsinan pohjalla puolestaan makas pitkin pituuttaan maailmasta mitään tietämättömässä tilassa oleva suokki. Laitoin Pulun ensin ainoolle vapaanaolevalle paikalle eli kengitysnurkkaukseen mut se ei viihtyny siel paikallaan hetkeekään ku ei nähny kunnolla tallin tapahtumia. Siinä vaiheessa ku alko huolestuttavasti näyttää siltä että kohta irtoo hevoselta etujalat maasta, katoin viisaimmaks irrottaa sen ja päästiinki onneks seisomaa käytävälle muiden hevosten lähdettyä tunnille. Siinä tutulla paikalla karsinansa edessä Pulu viihtyki paljon paremmin ja sain rauhassa harjata ja varustaa heposen. Mentiin pienelle kentälle tallustelemaan ja kyllä taas tammalla energiaa riitti! Aluks se ei olis malttanu kävellä kirveelläkään ja ajoittain ravissa kiidettiin sellasta kyytiä että tuuli vaan humis korvissa ja hyvä ku näin lumihiutaleilta eteeni. Sain menon rauhottumaan loppua kohti ja käveltiin pitkät loppukäynnit.
Joskus olis upeeta mennä maastoon kiitämään ihan täysiä. Mutta niin että olis joku kokenu ihminen mukana. Sillo joskus ku vielä maastoilin newforestruuna Ropsulla ja miun kaveri tuli mukaan tinkertamma Fannylla, päästettiin pari kertaa ponit menemään sellasel pitkällä, suoralla, lumipeitteisellä hiekkatiellä. Se oli jotain mieletöntä.
Lotta luo tienristeyksessä merkitsevän silmäyksen. Laukataanko? Sydän hypähtää. Kerään hitaasti ohjat käteen. Poni allani valpastuu. Rento käynti lyhenee, muuttuu odottavaksi. Seuraavan mutkan jälkeen. Syke kohoaa. Yritän pitää olemukseni rauhallisena. Mutka lähestyy. Pidätän huomaamattani hengitystä ja ratsuni saa varmistuksen sille, minkä se on vaistonnut jo risteyksestä lähtien. Askel ripenee. Valkea poni jännittyy, valmistautuu, odottaa lupaa. Mutka. Ketään ei näy eteen aukeavalla, lumisella suoralla. Täydellinen hiljaisuus. Hienoinen myötäys ohjista ja höyhynenkevyt hipaisu pohkeilla: merkki, ja syöksymme vapauteen.
Se töminä, kun kaksi puolituhatkiloista hevosta kiihdyttää käynnistä täyteen kiitolaukkaan sulavasti ja räiskyvästi, kuin padosta vapautettu vesi. Tietä reunustava metsä, jonka koivujen rungot vilistävät yhä nopeammin ja nopeammin sulautuen lopulta yhtenäiseksi, viuhuvaksi massaksi. Ajantaju katoaa vieden mukanaan eilisen ja huomisen. Vauhti kiihtyy kiihtymistään. Vesi valuu silmistä ja lunta pöllyää naamalle. Tekee mieli nostaa kädet ilmaan ja kiljua riemusta. Me liidämme! Fanny kirii rinnalle. Ropsu heittää ilopukit ja matka jatkuu ilman jalustimia. Annan lisää ohjaa ja ponihan juoksee. Euforia.
Hitto mie oon kyllä joskus ollu ihan kaheli. :D
Seuraavana päivänä kävin taas ratsastamassa Pulun. Se ootti miuta tallissa jonku toisen hevosen karsinassa. En ees haluu tietää mitä se oli tällä kertaa tehny. Isompi kenttä oli ilokseni vapaana, joten menimme sinne. Pulu oli tapansa mukaan ihan intopiukeena mut rauhottu nopeemmin ku edellisenä päivänä ja ravaillessa ei tohottanu juuri yhtään. Se tuntu jopa tosi kivalta. Ravissa oli sellanen olo että hei, me lennetään! ♥ On tuo hevonen kyllä vaan maailman ihanin otus. Illalla kävin hoitamassa vielä Natan ja kiiruhdin sitte hevosenhajuisena junaan. Sorry kanssamatkustajat! Wiltsu matkusti pummilla miun matkalaukussa. x) Ihanaa ku sain sen takas Lahteen, oliki jo yksinäistä.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Hiihtoloma pohjoisen napapiirin kauniimmalla puolella
Hiihtoloma alko helmikuun viimeisenä perjantaina ja lähin mahollisimman kauas tunkkasesta etelästä eli Ivaloon jälleen! Törmäsin serkkuuni Riihimäelle menevässä junassa, olipa hassua nähä pitkästä aikaa. Riihimäellä oottelin yöjunaa, joka oli luonnollisesti myöhässä. Ei kuitenkaan ihan niin paljon ku viime kerralla. Asemalla oli ihan järkyttävä tuuli ja pakkastaki luvattoman paljon! Kaks viikkoa oli jo lukemat hiponu lähemmäs -30...
Junassa joku japsituristi nukku miun paikalla enkä viittiny herättää, joten hyppelin sit paikalta toiselle sitä mukaa ku juna täytty. Onneks parin paikanvaihdon jälkeen löyty sellanen paikka, mihin ei tullu enää ketään, joten sain lukea ja koomata siinä jonku kaheksan tuntia. Geishan muistelmissa pääsin puoliväliin ja sit torkuin pätkissä ehkä pari tuntii. Viis minuuttii ennenku junan ois pitäny olla Rovaniemellä, veturi kosahti. Niiiiin perus. Siinä sitte seisottiin semmoset 20 min ennenku päästiin jatkaa matkaa. Onneks bussi ootti junan matkustajii ja ihanan hyväntuulinen bussikuski pelasti päivän!
"Luukut on kiinni, elämä hymyilee ja suuntana Ivalo."
Tällä kertaa näin jo maisemia kunnolla ihan Rovaniemeltä lähtien ku ei ollu enää sysipimeetä niinku tammikuussa. Olin kyl jokseenki silmät ristissä ja päädyin kuuntelemaa musiikkia (Two Steps from Hell ♥) lähes koko 4,5-tuntisen matkan ajan. En oo aikoihi jaksanu kuunnella nii kauan musiikkia putkeen. O.o Taisin kyl taas torkkua jossain välissä, en oo ihan varma. Astuessani ulos bussista, sain ilokseni todeta Ivalossa olevan lämmin! Pakkasta oli hyvä jos pari astetta, ihan luksusta! Tuuli kyllä sit vaa aika reippaasti. Oottelin Varjaa saapuvaksi Inarista ja päästiin lopulta niille asti.
Raukalla oli vielä koulua (johon sen joka aamu kaheksaksi pakotin, soriii! Se oli kyllä urhea! ♥), joten pitkälti nukuin ja lueskelin siihen asti että Varja pääs kotiin sieltä kidutuslaitoksesta. Sain Geishan muistelmat loppuun ja tuli lukaistua myös joku ~400-sivunen pokkari nimeltään Emma ja mä. Suosittelen, se oli hyvä! Ja Geishan muistelmat myöskin tosi kiehtova. Viikon aikana yleisestiottaen syötiin herkkuja ja katottiin illat leffoja (TSH 1-3 ♥♥♥ hahaha Legolaksen ja Aragornin silmäpeli...... XD, Naapurini Totoro, Laputa - Linna taivaalla, Kissojen valtakunta ja Peter Pan).
Viikon extremeosuus sijoittui tiistaille, jollon lähettiin piknikille hitonmoisessa tuulessa Varjan ja sen kaverin, Annen, kanssa. Leiriydyttiin pienen järven rantaan ja toinen neuvokkaista partiolaisistamme sai nuotion syttymään siinä myräkässä, nostan hattua! Varja veisteli meille hienot grillitikut ja sitte paistettiin poron kuivalihaa ja vaahtokarkkeja omnomnom! Istuin just silleen että sain koko ajan kipinöitä syliin ja savua silmiin tuulen ansiosta ja miun takki, housut ja rukkaset haisee yhä edelleenki ihan savustetuilta vaikka ne oli sen jälkeen ulkona tuulettumassa kolme vuorokautta. Mutta mikäs siinä, oon taas yhtä kokemusta rikkaampi. Torstai-iltana nähtiin upeat revontulet.
Perjantaina tuli valvottua neljään Peter Pania katellessa, tosin Varja nukahti jo ihan leffan alussa. Lauantaina lähettiin sitte yhdessä kohti etelää. Junamatka oli sangen mieleenpainuva, vietin koko 12-tuntisen Varjan jalkatilassa junan lattialla muutaman käsilaukun, muovipussin, takin ja tietokoneen seassa ku meille ei riittäny paikkalippuja eikä oikein paikkojakaan. Mut mikäs siinä, ei lattiamatkustaminen ollu lainkaan hullumpaa! En kyllä nukkunu ku maksimissaa puol tuntii, ei oikee väsyttäny. Varja taasen nukkua tuhis miunki edestä. Riihimäellä vaihettiin taas junaa ja sit oltiinki jo Lahessa, kello yheksän aamulla. Saatettiin Anne Kouvolan junaan ja sit mentii Trion eteen jonottaa et Mäkki aukee... :D:D Terveellisen aamupalan jälkeen Mimi liittyi seuraamme ja ostettiin sillekki samanlainen aamupala mupellettavaks. Sitte matkattiin murjuun.
Lahteen oli hiihtoloman aikana tullu kevät! Lämpötila oli laskenu nollan tietämille ja teiden asfaltti oli sulanu näkyviin. Aurinko paisto ja linnunlaulu säesti kaunista päivää.
Syötin vierailleni suklaaneliöitä jälkiruuaks. Sit orjuutin ne raahaamaan kauppakasseja ku käytiin ruokaostoksilla. Illalla Mimin lähdettyä leivoin Varjalle hirveet vuoret pullaa ja siinä sivussa suklaakeksejä. Totesin vähän liian myöhään etten omista kaulinta enkä pullasutia, joten vesipullo sai toimittaa kaulimen virkaa ja iso, käyttämätön sivellin leikki pullasutia. Kyllä hätä keinot keksii! Napitettiin leffoja (murjussa oleilun aikana katottiin Henkien kätkemä, Kikin lähettipalvelu, Maailman ympäri 80 päivässä näytelty versio, Geishan muistelmat ja Housea) ja herkuteltiin leivoksilla, cokiksella ja parilla jumbopussillisella karkkia. Seuraavana päivänä eli maanantaina nukuttiin pitkään ja käytiin illansuussa kaupungilla naureskelemassa kirjastossa hauskasti äänteleville itsepalvelulainausautomaateille ja vinguttamassa visaa Sokoksella. Tein kanakastiketta ruuaks ja kuunneltiin siinä samalla Hevisaurusta ja muuta kehittävää. Se oli kyllä pr0! Sen jälkeen dippailtiin juustoo, kurkkuu ja porkkanaa. Mupellettiin myös pullaa ja karkkipoppareita sekä niitä karkkeja, mitä oli vielä edelliseltä päivältä jälellä. Ja cokista. Hyi hemmetti, en haluu ees aatella sitä rasvan ja sokerin määrää. Paisun ku pullataikina! Näkee kyllä taas mahasta että on tullu mätettyy herkkui viimone viikko. Siinä kävi sit niin että kahen leffan jälkeen katottiin vielä jakso Housea. Ja sitte toinen. Ja kolmas. Ja neljäs. Ja hupsheijaa, kello oliki kaheksan aamulla! Miun kouluhan olis alkanu varttii yli mut ahkerana amiksena hautauduin peiton alle nukkumaan. Parin tunnin päästä herätyskello piti metelii merkiksi siitä, et Varjan pitää lähtee junalla kohti Helsinkiä ja Girugameshin keikkaa. Noustiin aika koomasina ja selvittiin juna-asemalle, jossa Anne liitty taas meiän seuraan. Jätettiin hyvästit ja sit nappasin itteeni viimein niskasta kiinni ja raahustin koulunpenkille. Vaivaset viis tuntii myöhässä. :) Mutta oli se sen arvosta! Kiitos! ♥
