Johan on ollu taas kevät, ihan jäätävää tykitystä viikosta toiseen. Tammikuussa meillä oli ihanat prinsessabileet ku juhlittiin parin sirkuskaverin synttäreitä. Tais olla miun elämän eka kerta ku pukeuduin prinsessaks.
Pian sen jälkeen alettiin treeniparini kanssa työstää meiltä tilattua pariakrobatianumeroa Lasten ja nuorten säätiön tapahtumaan ja päästiin esiintymään ekaa kertaa ihan isossa tilaisuudessa Helsingin Musiikkitalolla. En ois koskaan uskonu esiintyväni virallisesti satapäisen yleisön edessä. Jännitti aivan pirusti mutta kaikki meni hienosti, kyllä kannatti!
.jpg/_full.jpg)
Sit oliki muutto ja muuton jälkeen oli taas vaikka mitä sirkushappeningeja, osallistuin jollekin kansainväliselle naisten sirkusleirille, josta yks sirkustuttu vinkkas ja se oli ihan mielenkiintonen kokemus. Sieltä ei sinänsä jääny paljookaan käteen mut oonpa ainaki yhtä kokemusta rikkaampi. Tuli myös esiinnyttyä nuoralla leirin päätösshowssa. Meiän numero käsitteli unettomuutta ja ei kyllä ihan hirveesti tarvinnu yrittää eläytyä omaan rooliinsa siinä muuton jälkimainingeissa ku suoritin siinä leireilyn lisäks vielä yliopistourani viimosen tentin. Olin ihan puolkuollu ku ei ollu ehtiny levätä yhtään ties kuin pitkään aikaan.
Ja tosiaan, kuten sanottua, sanoin heipat yliopistolle. Miulle riitti. Kivet ja männynkävyt on nyt nähty ja on aika keskittyä asioihin, jotka tuntuu mielekkäiltä. Oon siis ollu maaliskuun alusta asti "kesälomalla" ku sain siihen mennessä raavittua Kelan vaatimat opintopisteet kasaan. Vitsi että miun elämänlaatu on parantunu ku ei oo tarvinnu enää raahautuu luennoille tai pakottaa itteään lukemaan umpitylsiä luentomateriaaleja tenttiviikoilla! Tuntuu ku tonnin paino ois nostettu harteilta ja olin ihan euforiassa pari seuraavaa viikkoa käveltyäni viimosta kertaa yliopiston ovista ulos. Olen vapaaaaa!!
Leirin jälkeen oli pelleperjantai, joka oli hyvä syy pukeutua treeneihin hassusti.
Sit alkoki jo yhteishaut ja tämä neiti haki kuulkaas Turkuun opiskelemaan sirkusta! Tosin matkaan tuli vähän mutkia... Ehin nautiskella melko huolettomana ensimmäisistä keväisistä päivistä nuoralla keikkuen:
Mutta puolivälissä sirkuksen ennakkotehtävien tekemistä onnistuin harjottamaan olkapääni rengastrapetsilla. Se kävi ilmeisesti osittain paikaltaan ja tällä hetkellä tilanne on se, että oottelen pääsyä leikkaukseen, koska yks nivelsiteistä on irti ja nivelen sisällä on joku randomi rustonpala. Ennakkotehtävien suorittaminen ykskäisenä oliki sangen mielenkiintonen projekti. Niihin piti nimittäin haalia yhteensä 10 min videomateriaalia akrobatiasta, ilma-akrobatiasta, tasapainoilusta, jongleerauksesta ja omasta lajistaan. Olin onneks ehtiny kuvata minuutin verran akrobatiaa tapaturmaa edeltävällä viikolla ja ilma-akrossa sain käyttää lääkärintodistusta vastaan jotain vanhaa ja ainoaa videota, jonka oon koskaan ilma-akroilustani kuvannu, jossa oli ohjeistuksesta poikkeava vaatetus. Tasapainoilussa oon onneks sen verran taitava et niistä selvisin ilman toistaki kättä ja jongleerauksen hoidin erittäin varovasti viimosina mahollisina päivinä ennen tehtävien palauttamista. Loput materiaalit sain kasaan vanhoista videoista. Mikä onni että oon kuvannu vuoden aikana suorituksiani!
Nuoraa tuli tehtyä parin kuukauden verran käytännössä ykskätisenä. Taukohan ei tietenkään tullu kysymykseenkään, ahem. Mut nuora on kertakaikkiaan vaan jotain mitä tarviin että pää pysyy kasassa! Kaikessa muussa treenailussa sit puolestaan on ollu pakko pitää taukoo tai ottaa tosi varovasti ku en oo pystyny kunnolla ees juoksemaan ennen toukokuun loppua ku olkapää ei oo kestäny mitään. Sangen hajottava kokemus. Mut nyt se on onneks arjessa oireeton! Kärrynpyöriä ja kiipeilyä on vaan pirunmoinen ikävä.
Sitku ennakkotehtävistä selvittiin, oli heti perään edessä aivan hemmetinmoinen ompelurumba keppihevosten SM-kisoja varten. Onneks olin joululomalla ommellu muutamia heppoja jo varastoon, touhusta ei ois tullu tän käden kanssa ja sillä aikataululla muuten yhtikäs mitään. Kisat oli mahtava kokemus ja pollet meni hyvin kaupaks. SM-kisojen valmistelun ohessa oli taas jos jonkinmoista sirkustyöpajaa sun muuta.
SM-kisojen jälkeen oliki vuoden ensimmäinen päivä ku ei tarvinnu tehä yhtään mitään. Täytyy myöntää että olin aika uupunu noihin aikoihin. Kaiken muun lisäks kevääseen mahtu henkisesti tosi kuormittavia tapahtumia. Mut onneks rinnalla oli koko ajan sirkus, se on miun kantava voima. Sain vähän lepäiltyä ja pidin elämäni pisimmän ompeluloman (joka kesti huimat kolme viikkoa). Jossain vaiheessa juhlittiin maailman sirkuspäivää temppuilemalla puistossa porukalla ja se tuli niin tarpeeseen, tosi voimaannuttava ja piristävä kokemus!
Toukokuun alussa ehdin jonkin verran nautiskella keväisistä ilmoista kulkien metsissä ja kävellen nuoralla. Miulle muutti myös pitkän haaveilun jälkeen jälleen kaks rottaa! Mut niistä enemmän myöhemmin.
Hetken hengähdystauon jälkeen sainki sit pääsykoekutsun Turkuun. Olin jo heittäny toivoni osallistumisesta ajat sitte ku olkapää ei ottanu parantuakseen mut laitoin koululle kuitenki sähköpostia, jossa selitin tilanteeni ja sieltä tuliki lupa osallistua lääkärintodistusta vastaan ykskätisenä. Joten ei ku armottomassa paniikissa järjestämään matkoja ja majotusta ja keksimään kolmen minuutin nuorasooloa! Tiesin jo sinne lähtiessä, etten tuu tänä vuonna saamaan opiskelupaikkaa, koska olkapää ei tuu olemaan kunnossa vielä ens syksynä ku opiskelu alkais mut voi että oon ilonen siitä että kävin silti kokeilemassa! Vietin nimittäin Turussa tämän vuoden parhaat kolme päivää nauttien jokaisesta hetkestä. Taidan raapustaa pääsykokeistaki oman postauksensa, niistä kolmesta päivästä jäi niin kertakaikkisen hyvä fiilis. Mutta sellanen kevät täällä, elossa ollaan ja matka jatkuu!
