Viimein odotettu puhelinsoitto: yksiö vapautuu miulle lokakuussa!

Päivä alkoi viileissä tunnelmissa. Heräsin nenänpää sinisenä ja varpaat jäässä ja oon palellu koko päivän. Tätä sit jatkuu sinne seuraan toukokuuhun asti, ah NIIN RAKASTAN TÄTÄ helvtin SYKSYÄ... Siinä samalla ku yritin elvyttää viluisia jalkaparkojani ja kiskoin muutenki pitkähihasta päälle et tarkenin nousta peiton alta, erehdyin kurkkaamaan ikkunasta ja mieliala laski siitä edelleen: taivas oli kauttaaltaan paksun, harmaan pilvimassan peitossa, ehanaaaa. Miun patteri on haalee ja ikkunasta tuulee läpi. Ja ihan kiva ku noita patterien nuppeja ei saa ite säätää ku talon lämmitys yms. ilmastointijärjestelmät menee sekasin. Pitää vissiin sit nukkua tuplapeitolla, tossut jalassa ja villatakki päällä. Tai sit vois teipata toho patterin termostaattiin jääpussin kiinni jos se vähän vauhdittas tota huoneen lämpenemistä... Mukavaa shokkihoitoa tällane huone jonka lämpötila lähentelee absoluuttista nollapistettä ku on tottunu siihen et kotona omas huonees on vähintään +24 astetta (anteeks oon epäekologinen pingviinintappaja). Tai sit miussa vaan on jotain vikaa ku en kertakaikkiaan tarkene ilman villapaitaa tosta alhasemmassa lämpötilassa...

Nooh, puin sitte lämpimästi päälle (tai niin luulin) ku lähin kouluun, oikein pitkän villakangastakinki, korvaläpät ja sormikkaat. Mutta silti olin ihan umpijäässä pyöräiltyäni alle 3 km matkan koululle... Hemmetti soikoon, ei tähän aikaan vuodesta vielä voi vetää untuvatakkia niskaan ku sit oon pulassa ku pakkaset tulee. Mut miten ihmeessä selviydyn ilman sitä toppatakkia päätymättä hypotermiseen olotilaan ku tääl Suomes pitää olla näin pirun kylmä?! Atk-luokas vilunväristykset vaa jatku koko sen neljä tuntia mitä siel istuttii kuuntelemas taas jotai tuotesuunnittelun perusteita vaikka 20 tietokonettaki paahto täysillä ja istuin se samainen takki päällä... On se kiva jos kerran pääsen tollee "jäähtymään" ni miun pitää hautoo itteeni jonku takin alla puol päivää et on taas niin lämmin et tarkenee normaalis huoneilmas ilman takkia. Pitäs varmaan ostaa joku naparetkeilijän vaatekerta millä normaali ihminen tarkenis -50 asteen pakkases tai konsultoida eskimoita täs pukeutumisasias...

Päivällä ku istuttiin koko ryhmä mein tarpeistoluolassa hommailemassa taas silkkimaalien, silitysrautojen ja saippuavaahtojen kanssa, miun kännykkä soi ja olin iha et wtf ku näin et soittaja oli Oppilastalo Oy. Vastasin ja sieltä papatti joku mies miulle asuntotarjouksen yksiöstä, just sieltä Mukkulasta mihin toivoinki pääseväni koska siel on halvimmat asunnot ja sinne saa ottaa lemmikkejä. Mieliala nous sieltä miinuksen puolelta aika kohinalla kattoon asti! Ihanaa, pääsen pois tästä solusta omaan rauhaan ja saan viimein ne rotatki tänne!!!! Jeejeejeejeejee! Vuokraki on melkein satasen pienempi ku täs nihkeessä solussa! Lokakuun alussa vapautuu tuo asunto ja pääsen taas muuttohommiin. Olin nii ilonen et oisin voinu hypellä, heittää kärrynpyöriä ja kiljua riemusta mut en sit kuitenkaan tehny mitään noista ku oon niin estonen ihminen... Paitsi ruokalaan mennessä taisin kyl vähä hypellä ku kukaa ei nähny... :D Ton puhelun myötä vissii pulssiki kohos sen verran et pärjäsin loppupäivän ilman takkia ja oli muutenki kaikin puolin mukavaa ku sai tehä kaikkea käsillään ja joku ihminenki jopa jutteli miulle jotain jossain välissä. Jopas olikin jo-pitoinen lause.

Käytiin ruuan jälkeen kiertämässä vähän paikkoja tuol Vipusenkadulla (eli siellä missä tää meiän yksikkö sijaitsee). Meil on yhes rakennukses ihan kirjasto, kuntosali ja uima-allaski, wohou. Ja kaikki ilmaseks opiskelijoiden käytössä. En kyl tuu kahta viimeksmainittuu hyödyntämään, liikun ja kuntoilen vapaaehtosesti ainoastaan tallilla paskanmättämisen merkeissä ja kurasia hevosia puhtaaksi jynssätessä. Sit käytiin kurkkii maalareiden, verhoilijoiden, puupuolen ja veneenrakentajien tiloja. Jotenki ihan uskomatonta oli kävellä siel veneenrakennuspuolella ku siellä tosiaan oli valmistumassa isoja, puisia, ihka-aitoja veneitä! Ja joidenki miun ikäluokkaa olevienki kätösistä. Mieletöntä. :D Myös se verhoilupuoli oli jännä ku siel ne vaa päällysteli nojatuoleja ja muita ja jälki oli ihan samanlaista ku jossai huonekalukaupas ois kierrelly. Hurja että kaikkee semmosta voi tehä ja opetetaan käsityönä, kuka hullu menee vuosikausiks johonki lukioon tai yliopistoon istua nyhjöttämään ku vois tehä jotain tommosta konkreettista sen sijaan ja valmistua ammattiin kolmessa vuodessa! En käsitä. Jokseenki ironista et ite kärsin lukiossa kolme pitkää vuotta vaikka vihasin jokaista ainetta kuvista lukuunottamatta (tai olihan kemia, bilsa ja fysiikan ekat kurssit oli ihan kivoja) yli kaiken eikä miuta kiinnostanu pätkän vertaa mitä ne opettajat siellä jauho jostain maailmansodista ja integraalilaskennasta. Ei semmosia nyt normaali ihminen tarvii mihinkään. Jos vaan oisin tienny että tällanen näpertely sopii miulle ku nakutettu, en ois koskaan jalallani lukioon astunukkaa. Mut toisaalta lukion myötä oon vanhempi, viisaampi ja opin paljon itsestäni. Lisäks tutustuin ihan korvaamattoman hienoon ihmiseen, jonka tuella jaksoin ne viimoset tuskaset jaksot ja jonka avulla tajusin osaavani piirtää ja pystyväni paljoon muuhunki. Sitä kautta sain myös rohkeuden hakea eteenpäin aina tänne nykyseen opiskelupaikkaani asti. En olis täällä jos en ois sattunu just Kimpisen lukioon. Oho meneepä syvälliseks.

Nomutta huomen ois taas silkkimaalien kans lotrausta ja sen jälkeen neljän tunnin kestävän kehityksen luento, namiiiiii..... Ei siis auta muu ku pakata laukkuun runsaasti piirustusvälineitä ja musiikkia (ah nää pitkät hiukset on jotain niin kätevää ku näiden alle piilottaa helposti mp3:n johdot) että pysyn hereillä. Auditorio on nii iso et siel voi helposti puuhailla omiaan jos ja kun kulloisetki paasaajat siellä edessä ei sytytä. Taidan tästä mennä täyttelemään kuumavesipulloa laitettavaks sängyn jalkopäähän, että varpaat tarkenee ja sit itekki unten maille jos täs arktises ilmastos nyt saa vilunväristyksiltä nukuttua.

Enää kuukaus tässä ja sit omaaaaan kämppään wottien kanssa! <3

tiistai 31. elokuuta 2010