Talven ihmemaa

Valmistujaisten jälkeen nökötettiin Varjan kanssa muutama päivä Lappeenrannassa. Kateltiin leffoja, käytiin rapsuttelemassa ja juoksuttelemassa Noksua ja sensemmosta. Varjan porukat kaipaili tätä jo kovasti visiitille pohjoseen ja päätettiin sitte hypätä sinne Rovaniemen yöjunaan yhessä ku totesin että eipä miulla Lappeenrannassa mitään tähdellistä tekemistä oo ku ei oo enää kouluukaan.

Sain taas nukuttua junassa ehkä sellaset ruhtinaalliset puol tuntii jos sitäkää. Rovaniemellä oli kevyt kuurakerros maassa mut Ivalossa sen sijaan jo ihan täys talvi. Lumi vaan narsku ku roudattiin kapsäkkejämme bussin ruumasta määränpäähämme. Olin sen ekan päivän aika koomanen zombie ja möngin aikasin peiton alle torkuttuani ensin sohvalla Varjan kyljessä pitkin päivää.

Onneks vireystaso parani jo huomattavasti seuraavana päivänä! Ivalossakaan ei touhuttu mitään ihmeempiä. Käytiin moikkaamassa parit Varjan sukulaiset läpi ja yhtenä päivänä työskenneltiin myös hyvin ahkerasti muutama tunti kahvilassa ts. puputettiin pullaa ja munkkeja ku asiakkaita kävi ehkä kolme. Meiän oli tarkotus kuvata ahkerasti Ivaloa ja Inaria ja ties mitä mutta kuinkas kävikään... Ilmat ois kyllä ollu ihan mahtavat mutta niin. Löydettiin ittemme ajamasta autolla tuntia ennen bussin lähtöä takas Rovaniemen suuntaan ja räpsin kuvia etupenkiltä ikkunan läpi... Lol :D:D Ehkä sit ens kerralla...

Tiellä loikki joku höperö poro.

...ja tien laidassa kans.

Tilhet ahmi pihlajanmarjoja ku viimosta päivää.

Ivalosta suunnattiin Raaheen. Matka ei menny ihan kivuttomasti. Ensinnäki Rovaniemeltä Ouluun asti meiän takana istu jotain hemmetin penskoja, jotka metelöi ja rapisteli eväitään koko matkan ajan. Yks niistä pelas vielä siihen päällepäätteeks pokemonia äänet täysillä... Katottiin hermojemme kannalta parhaaks muuttaa ravintolavaunuun mitä pikimmiten. Siellä me sit istuttiin syömässä ravintolaa tyhjiin. Oulun jälkeen oli vielä pieni episodi jonku ympäripäissään olevan miekkosen kanssa, jolta oli loppunu puheaika kesken reissun. Tein kuukauden hyvän työn ja lähetin viestin, jolla se toivottavasti sai sitä lisää. Sit Vihannissa juna oli 20 minuuttia myöhässä ja jatkoyhteys eli junabussi lähti meiän nenän eestä. Siinä me ihmeteltiin klo. 23 illalla keskellä käytännössä ei mitään että mitäs helvettiä tässä nyt sitte tehään. Ei siinä auttanu muu ku taittaa ne viimoset 40 km taksilla ja toivoa, että VR hyvittää sen muhevan taksilaskun...

Raahessa kokkailtiin ja leivottiin ja kateltiin leffaa, hakattiin Spyroa pitkin öitä ja päästiin se läpi. Kiertelin myös kaikki ihanat putiikit ja kirpputorit läpi Varjan kärsiessä koulussa ja tein kivoja löytöjä. Torstaina keksittiin mennä testaamaan yks kiinalainen ravintola, joka sijaitsi näköalapaikalla Raahen oletettavasti korkeimman rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Ei kyllä ollu hukkareissu, ruoka oli parasta mitä oon missään kiinalaisessa syöny, omnooommmmmm! Hyvä ettei hissi romahtanu alasmenomatkalla ku ahmin niitä sapuskoja sellasen vuoren. Iha hyvä ettei oo varaa käyä tollasis paikoissa syömässä ku sen kerran muutamassa kuukaudessa... :D Perjantaina koitti ankea kotiinlähdön aika. Vitutusta ei ainakaan helpottanu se, että viimosen junapätkän, Lahti-Lpr, miun vaunussa kaks saatanan penikkaa tanssi letkajenkkaa siinä keskikäytävällä koko helvetin matkan ajan. Ei vittu että vihaan lapsia. Kertakaikkiaan vihaan, vihaan ja VIHAAN!

Oon ollu kotona nyt vajaan viikon ja haluisin jo takas Varjan luo. Tääl on iha tyhmää. Pitää varmaa harkita muuttoo pohjoseen.

torstai 8. marraskuuta 2012