Hups valmistuin

19.10.2012
Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusohjelma, artesaani, tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma, tarpeistonvalmistus

Nii että sellane miusta nyt sitte tuli. Nää kaks vuotta ja rapiat meni ihan tajuttoman nopeesti ja oon edelleen ihan puulla päähän lyöty että mitäs nyt sit seuraavaks...

Kävin tuona valmistumispäivänä Lahdessa hakemassa äitin ja isin + Varjan kanssa todistuksen ja liuettiin sieltä kiireen vilkkaa koska ei innostanu tippaakaan jäädä sinne kahvittelemaan randomien ihmisten kanssa. Todistuksessa nökötti nätti rivi kolmosia kaikkien ammatillisten tutkinnonosien kohalla. Oli hassua saada konkreettisesti nenän eteen ne kiitettävän paperit ku en oo saanu mitää välitodistuksia tutkinnon aikana. Jotenki ne näytöt on aina menny vaa ja unohtunu sitte ja tossa syksyllä vasta oikeesti tiedostin että niin, tosiaan, kaikki arvosanat on näköjään kolmosia. Hups. Oon tykänny opiskella tätä alaa nii hirveesti että tuntuu ku ei ois mitään ees tarvinnu tehä noiden numeroiden eteen. Mut sitku tarkemmin miettii ni oonhan mie tehny ihan hemmetisti. Satoja ja taas satoja työtunteja. Ensimmäinen oppilaitos miun koko kouluhistorian aikana, jossa oon oikeesti tehnykki jotain todistukseni eteen.

En pitäny juhlia. Inhoan juhlia. En tykkää olla huomion keskipisteenä. Enkä halua pukeutua mekkoon tai mihinkään muihinkaan juhlavaatteisiin ku näytän niissä omissa silmissäni ihan yhtä kammottavalta ku arkivaatteissaki. Lisänä vaan se, että on superepämukava olo ja tavanomasesta asusta poikkeaminen herättää huomiota. Tuun hulluks ku taloon tunkee meluavia sukulaisia, joille pitää tekohymyillä ja jotka kaikki kysyy samat, tyhmät kysymykset. Ja kenenkään sellasen kanssa ei ehi jutella, jonka kanssa oikeesti kiinnostas jutella koska ihmisiä on helvetisti liikaa ja kaikki kälättää yhtäaikaa. Armahdin siis itseäni ja popsin porkkanakakkua mukavissa olohousuissa perheen ja parhaan ystävän kesken.

Lauantaina Hilu ja Mimi tuli viettämään jotain valmistujaisehkoja miun ja Varjan kanssa. Tunnustettakoon että ne valmistujaiset oli vaan tekosyy saada koko konkkaronkka kerranki saman katon alle juoruamaan kaikesta maan ja taivaan välillä suklaamuffinsien äärellä.

Maanantaisia 22-vuotissynttäreitäni juhlistin niinkin ylevästi ku marssimalla työkkäriin ilmottamaan itteni työttömäks. Yeehaaw. Syntymäpäivät on muutenki ehkä masentavin päivä vuodesta. Onneks Varja oli miun seurana ni ei tarvinnu synkistellä yksinään.

Tässä sitä nyt sit olla möllötetään työttämänä. Oon ihan hukassa. Pitäs kasata portfolio ja laatia CV ja kirjottaa markkinointikirjeitä ja tyrkyttää itteään ympäri Suomen teattereita. Hitto ku keksis ees mihin päin haluais muuttaa. Ja millä helvetin rahalla? Tällä hetkellä tympii tää koko Suomi kyllä niin rankasti etten muuta toivoskaa ku menolippua ulkomaille mut mites sieltä työpaikan ja asunnon nyhjäset ku et tiiä käytännössä mistään mitään. Oon selannu nii monet oppaat ja infopaketit läpi että pää saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä. En jaksais enää ajatella. Miun otsassa on jo kestorypyt kulmien kurtistelusta. Ku ois ees joku suunnitelma...

keskiviikko 7. marraskuuta 2012