Heinätöitä ja vanhoja tuttuja

Juhannuksenjälkeinen viikko starttasi kevyellä 13 tunnin työpäivällä. Jäin vielä normaalin työpäivän päätteeks riehumaan heinävintille heinätöiden merkeissä. Purin millon kenenki kanssa hervottomia heinäkuormia ja mätin niitä liukuhihnalle, joka kuljetti ne vintin perälle, jonne ne kasattiin jäätävän kokoseks vuoreks. Heinämuodostelma oli iltaan mennessä levinny vintin keskivaiheille ja keskiviikkona ku jatkettiin, se kohos hipomaan monen metrin korkeudessa siintäviä katon poikkiparruja. Minä pienenä ja ketteränä sain loikkia siellä kaikkein ylimmäisenä ja latoa hullua vauhtia paaleja jonkinmoiseen järjestykseen muiden heitellessä niitä ylös heinähangoilla. Aurinko helli meitä lämmöllään ja jäätelöä kulu tauoilla tuuttikaupalla. Keskiviikkona toinen liukuhihnoista sanoutu irti sopimuksesta, joten paalien kanssa saiki urheilla pitkin vinttiä oikein sydämensä kyllyydestä. Ei ainakaan tarvii miettiä mitään salilla käymistä ku työn puolesta pääsee voimailemaan enemmän ku tarpeeks. Miun kädet on paisunu törkeesti, yähh. Onneks lihakset surkastuu äkkiä sit ku niit ei tarvii enää joka päivä käyttää. Mut jaksan nykyään vetää suorilta käsiltä leukoja!

Tiistaina jouduin töihintulotarkastukseen. Luulin et se ois joku ihan nopee juttu tyyliin sitä rataa mitä amiksessa mut siellähän meniki ikä ja terveys ku testattii kaikenmaailman näöt ja kuulot ja keuhkot ja hemoglobiinit (joka oli muuten 157, wtf?! Pitäs vissii rajottaa lihansyöntii) ja piti vastata miljoonaan kysymykseen ja loppujenlopuks se täti ei löytäny miusta mitään vikaa. Yllätyin erittäin positiivisesti ku kuulin pituuteni, olin kasvanu vielä lukioajoilta puol senttiä eli oon viimein saavuttanu sen unelmoimani täyden 165 cm pituuden, yay!!! Ainoo ongelma miulla on tässä työssä selän kanssa, ku alaselkä kipuilee aika ajoin. Terkkari ois lähettäny miut saman tien tutkimuksiin jos siellä olis ollu sille päivälle lääkärille vapaita aikoja mut eipä ollu, joten se käski sit vaan ite varaamaan ajan ku selkä tulee seuraavan kerran kipeeks. Oon tässä viime kuukausien kuluessa kuitenki tullu siihen johtopäätökseen, etten rupee riskeeraamaan ton selän kanssa ku se ei selkeestikään näin raskasta työtä kestä, joten en alotakaan syksyllä hevosenhoitajan oppisopimuskoulutusta. Miun nykynen työsopimus kestää elokuun loppuun asti ja sen jälkeen oon näillä näkymin muuttamassa takas Lappeenrantaan.

En oo koko kesänä nähny ketään muuta ku perheenjäseniäni, joten luonnollisesti kaikkien sellasten ihmisten tapaamiset, joita ei oo nähny moneen kuukauteen, sattu samalle viikonlopulle. Ekana soitti Mervi ku olin junassa että tuutkos lauantaina heinätöihin. No mikäs siinä, sehän sujuu jo rutiinilla. Sit sovittiin Jasminin kanssa tapaaminen lauantaiaamupäiväks (nähtiin viimeks viime kesänä pikaisesti) ja kolmanneks miun pikkusisko palas Belgiasta vaihdosta. Perjantai-ilta ja alkuyö kulu tämän kyseisen siskoni, eli Sannan kanssa suu vaahdossa höpistessä ja sama meno jatku seuraavana aamuna Jasminin kanssa Lpr:n keskustassa venäläisten seassa pujotellessa ja illalla heinäpellolla. Olipas ihana nähä ihmisiä pitkästä aikaa!

Seuraavana viikonloppuna olin taas Mervillä heinätöissä ja viime viikonloppuna vahtimassa heppoja, kissoja ja kanoja + muutamaa muuta otusta. Totesin tossa just et oon ollu kaks kuukautta putkeen viikonloput Lappeenrannassa. Nyt tulevalle viikonlopulle ei oo suunnitelmia ku porukat on reissussa, joten en voi kipittää kotiin. Jos sitä menis vaik käymään Lahdessa tai jotain.

torstai 18. heinäkuuta 2013