Mihinkäs jäimmekään... Niin. Lähdin siis torstaina 16.6. Lahden kautta Helsinkiin. Tuore täysi-ikäinen, Lontoosta edeltävänä päivänä saapunut Varja tulla tupsahti muutaman mutkan kautta samaiseen Z-junaan Keravan kohdalta ja huristelimme Helsingin rautatieasemalle oottelemaan Mimiä, joka sai taas kunnian toimia meiän turistioppaana. Käytiin kynsilakkaostoksilla, Mimi osti itelleen piilarit ja sit mentiin elokuviin vapaalipuilla, jotka pikkuveljeni Ville oli saanu YO-lahjaks ja ystävällisesti lahjotti käyttöömme. Siel ei oikee pyöriny mitää kovin kiinnostavalta vaikuttavaa mut päädyttii sit kattomaa sellane avaruusoliosta kertova leffa nimeltä Paul. Ja olihan se ihan viihdyttävä vaikka sisälski lähinnä härskiä huumoria. Illalla lähettiin sitte kukin tahollemme, mie Lahteen yöks, Varja takas Keravalle yöks koska sillä oli seuraavana päivänä Bon Jovin keikka ja Mimi kotiinsa.
Perjantaina nukuin piiitkään, kuten arvata saattaa ja lähin sitte takas Helsinkiin, tällä kertaa Iidan luokse yöksi. Iida oli just muuttanu omaan kämppään, jonne hänen silloinen kihlattunsa ja nykyinen sulhasensa tulisi muuttamaan hänen kanssaan häiden jälkeen. Se asunto oliki vaatimattomasti ihan Helsingin ydinkeskustassa, Mannerheimintien varrella sijaitsevassa yli 100 vuotta vanhassa kerrostalossa, jossa oli yli kolme metriä korkeet huoneet. Ei voinu muuta ku ihastella suu auki! Kyllä sellasessa kelpaa asustella! Juteltiin siellä sitte ja tapasin ekaa kertaa Iidan sulhasenki, Rikun ja mukavalta vaikutti. Mentiin suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska Iidan piti nousta seuraavana aamuna kuudelta ehtiäkseen töihin. Siinä kävi niin et mie heräsin ensin jotenki mystisesti ja sit tekstailin Varjan kanssa, joka oli matkalla Provinssirockiin ja herätin Iidan, joka ois muuten nukkunu pommiin ku sen herätyskello teki oharit. Nukahin joskus seittemän jälestä uuestaan ja heräsin puoliltapäivin.
Seuraavaks olinki jo matkalla Hilun luokse. Siellä ehin oleilla tunnin verran ku pitiki jo rientää (kummi)tädin kyydissä serkun synttäreille Tiksissä asuvan toisen tätini luo. Olin meiän perheen ainoo edustaja, joten popsin herkkuja sit muidenki edestä... Tätini heitti miut takas Koivukylään, jossa jatkoin Hiluilua. Käytiin Citymarketissa haalimassa syötävää, sillä luonnollisestihan Saila-kotitontun vierailu tarkottaa kunnollista ruokaa ja suklaamuffinseja. :D Miun oli tarkotus lähtee Lahteen yöks, mut kuten niin monta kertaa aikasemminki, se jäi vaan tarkotukseks. Eli jäinpä sitte Hilun sohvalle lakkailemaan neidin kynsiä ja tapittamaan juuri DVD:lle ilmestynyttä elokuvaa, Kaksin karkuteillä. Se oli muutes aivan loistava! Pitkästä aikaa Disney on onnistunu luomaan hyvän animaatioelokuvan. Maximus-heppa oli ihan paras!! Kiitokset vaan Hilulle illasta, oli ihanaa! :)
Sunnuntai-aamuna heräsin erittäin koomaisena, pakkasin kimpsuni ja kampsuni Hilun vielä autuaana uinuessa ja kipitin juna-asemalle. Ostin lipun Tampereelle, määränpäänä Särkänniemi. Tampereen juna-asemalla tapasin Mimin ja Varjan, joiden kanssa busseiltiin Särkkikseen. Siellä kidnapattiin Varja-raukka, joka ei halunnu Half Pipeen ja raahattiin se sinne väkipakolla. Ei se vissii kovin pahoi traumoi saanu ku ihan omatoimisesti ehdotti siihen menemistä myöhemmin. Kieputtiin Tornadossa, murhattiin olkapäämme Trombissa, kastuttiin Tukkijoessa, survouduttiin kolmestaan Troikan natisevaan vaunuun ja pelättiin koko komeuden mätkähtävän maahan kesken ajelun, popsittiin paniinia, herkuteltiin hattaralla, puristuttiin melkein hengiltä (ja voitiin pahoin) Tyrskyssä, ihasteltiin delfiinejä ja lähestulkoon rampauduttiin Aikamatossa. Käytiin me monessa muussaki laitteessa ja useaan otteeseen, Tornado oli kyllä edelleen paras vaikkei sekää tunnu miulla missään. Tylsiä nää Suomen huvipuistolaitteet, haluisin johonki kunnon vuoristorataan! Kivan päivän päätteeksi laahustettiin ihan uupuneina bussille ja sieltä tupatentäyteen junaan, jossa Mimi sekä Varja torkku käytävällä koko matkan. Vaihettiin Riihimäellä Varjan kanssa Lahteen vievään junaan ja yövyttiin murjussa. Unta ei tarvinnu kovin kauaa ootella.
Maanantaina herättiin joskus ja erittäin hitaan käynnistymisen jälkeen lähettiin käymään vähän kaupungilla, mm. Mäkissä ja siitä sitte junailtiin illalla Lappeenrantaan. Ei taidettu tehä muuta ku katottii Basil hiiri ja sit mentiin jo nukkumaan. Tiistaista miul ei oo juurikaan muistikuvii mut sillon oli ainaki ohjelmassa suklaamuffinseja, paaaljon suklaamuffinseja. Oltasko me katottu Wallace ja Gromit - Kanin kirous, voi olla.
Keskiviikkona vein Varjan synttärimaastoon Winskillä. Oli ihanan lämmin päivä ja tunnin verran tallusteltiin pitkin metsäpolkuja ja lopuks vielä vähän kentällä ilman satulaa. Lakkasinkoha mie sillo illalla Varjan kynnet sammakoiks vai olikoha se jo edellisenä päivänä? No eniveis, mielipuoliset sammakot sen kynsissä lopulta kuitenki komeili. Suklaamuffinsit hupeni kovaa kyytiä. Illalla...taisiis yöllä katottiin sellane leffa ku Hanna ja se oli ihan mielenkiintonen.
osti säkillisen metrilakuja. Jatkettiin kulkuamme linnotuksen valleille, joita pitkin taituroitiin hiekkalinnalle, jonka tämänvuotisena teemana oli sirkus. Sit käveltiin linnotuksen läpi kesäteatterin kautta ja Pusupuiston ohi takas keskustaan. Täytyy kyl sanoo et Lpr on ihan viihtyisä kesäkaupunki (jos armaita ryssiä ei oteta huomioon), mut talvel kyseisessä mestassa ei kyllä oo mitään (paitsi niitä ryssiä sitte senkin edestä). 
0 Comments:
Post a Comment