 | ||||||||||||
| Kinkkua? |
Näitä kahta en vissiin vielä oo kunnolla esitellykkää, nimittäin perheeseeni kuuluu kaksi suloistakin suloisempaa suomenlapinkoiranarttua. Neidit ovat äitiensä puolelta serkuksia. Dimolin Kaunokainen "Iŋga" on neitosista vanhempi ja täyttää maaliskuussa 5. Se vastaa ulkomuodoltaan virallista nimeään täysin ja hurmaa olemuksellaan niin ihmiset kuin koiratkin. Vingustilla on monta lempinimeä ja se saa niitä koko ajan lisää. Yleisimmin Kinkkua kuulee kutsuttavan Inkkukinkuksi, Vingustiksi, Vinkuksi, Inguksi, Rinkeliksi tai hänen ylhäisyytensä Paronitar von Kinkkurinkeliksi.
Toisinaan Inga käyttäytyy kuin mikäkin ylhäinen aatelinen. Se tassuttelee arvokkaana ja käy sohvalle makaamaan rapsutettavaksi. Otus on erittäin herkkä ja omanarvontuntoinen. Toisinaan Inga taas heittäytyy aivan täydeksi pennuksi, riepottelee talutushihnaa hampaissaan, juoksee kuin mielipuoli pallon perässä, ärisee leikkisästi lelun kanssa ja haukahtelee innoissaan, etenkin jos Amie ei ole paikalla. Amien seurassa Inga useimmiten käyttäytyy todella aikuismaisesti, eikä sitä kiinnosta, vaikka Amie tunkisi jotain lelua haastavasti sen kuonoon kiinni, johtaja kun on. Jos meille tulee vieraita, Inga yleensä käy nuuhkaisemassa ja pysyttelee sitten loitommalla. Se ei varsinaisesti ole arka, mutta se ei pidä siitä, että sitä rynnitään rapsuttelemaan väkisin ja ilman lupaa. Inga hakeutuu sopivaksi katsomiensa ihmisten seuraan itse. Inga on erittäin älykäs. Se oppii temppuja ja asioita tavattoman nopeasti ja tietää todella monen sanan merkityksen (esim. pihalle, lenkille, ulos, kuka tulee, Saila, äiti, pallo, Beku, Yeti, Simba = koirakavereita) ja on ihan innoissaan häntä heiluen jo menossa ovelle, jos joku toiselle ihmiselle puhuessaan vaan sattuu mainitsemaankin esim. Bekun tai Yetin nimen. Inga tulee hyvin toimeen kaikenlaisten koirien kanssa, sillä se ei provosoi eikä provosoidu muiden käytöksestä ja hallitsee todella hyvin koirien elekielen.
Dimolin Nieida eli Amie puolestaan on meiän pönttöpää pentu. Täyttää se maaliskuussa jo kolme mutta pennuksi sitä sanotaan edelleen. Amie rakastaa ruokaa ja rapsutuksia yli kaiken. Se on kaikkien sellaisten kaveri, joilta saa herkkuja tai huomiota. Amie, jota myös Höpöksi, Pöpöksi, Kuukkeliksi ja Pumpuliaivoksi kutsutaan, ei ole fiksuudeltaan aivan Ingan luokkaa, mutta varsin nokkela silti. Ruuan eteen se tekee mitä vaan, joskaan ahneuksissaan se ei aina jaksa keskittyä uusien juttujen opettelemiseen, vaan yrittää kaikin keinoin keplotella herkut suuhuunsa mahdollisimman nopeaa reittiä. Amie rakastaa myös leikkimistä ja jossei Ingaa huvita painia sen kanssa tai ihmisistä irtoa kaveria viskomaan sille sukkaa, se viihdyttää kyllä itse itseään teurastamalla brutaalilla tavalla pehmolelujaan, nakkomalla niitä ympäriinsä tai jahtaamalla suurieleisesti palloa. Leikkeihin kuuluu usein myös koominen murina ja ärinä ja koirasta lähteekin mitä ihmeellisimpiä ääniä. Leikin ja syömisen ohella Amie tykkää myös laiskotella. Se puskee sohvalla syliin ja sen löytää usein myös aamuisin sängystä joko vierestään tai jalkopäästä. Molemmat koiramme tykkäävät vallata vieraiden sängyt, patjallahan on niin ihana köllötellä ja viljellä karvoja! Amie on meillä sijoituksessa ja sen on tarkoitus saada vuoden sisällä pennut, luultavasti kevään juoksuista. Sitten Pöpönen siirtyy kokonaan äitin omistukseen
Oon tässä miettiny et vois olla tosi kiva ottaa yks Amien pennuista mut sit toisaalta miul ei kyl näillä naurettavan pienillä opiskelijantuloillani ois varaa koiraa pitää. Harmi ku Inga ei voi saada pentuja (se on leikattu ku sil oli nuorempana hervoton kasvain munasarjoissa). Vingutsilta nimittäin oisin halunnu pennun sen ihanan luonteen ja kauniin ulkonäön vuoksi. Mutta kattoo nyt, ehkä miul joskus tulevaisuudes on oma koira. (Nämä kaksihan siis on äitin nimissä ja asustelee meiän kotitalossa Lappeenrannassa.)
0 Comments:
Post a Comment