Ajatusvalssi: Saila työssäoppii

Oon tän syksyn ollu työssäoppimassa Dilassa eli Diakonialaitos Lahdessa. Siellä on sellanen pikkunen opetusteatteri, Theatrum Olga, joka on miun toimipiste. Oon vastannu teatterin tarpeistosta ja ollu mukana parissa muussaki projektissa ja tää syksy on ollu kyllä opiskelun suhteen mukavin ja paras ikinä! Olgassa työskentely ei ees tunnu työltä ku siellä on nii huippua! Rakastan sitä pientä kellarikerrosta, jossa miun työtilat sijaitsee. Siellä ei oo yhtään ikkunaa, joten ei oo tarvinnu katella masentavia syyssäitä eikä luvattoman aikasin pimeneviä iltapäiviä. Ja siellä vallitsee rikkumaton työrauha! ♥ Työajat on joustavat ja saan päättää niistä pitkälti itse, ei siis oo tarvinnu riutua ollenkaan epäinhimillisen aikasten aamuherätysten vuoks niinku aina koulussa. Saan viettää paljon aikaa yksinään, mutta usein miun seurana on teatteripuvustaja Heli, joka on hurjan mukava. Tietysti myös pomoni eli työssäoppimisohjaajani Lasse käy siellä aina häiriköimässä ja naurattamassa meitä. Muita ihmisiä en juuri näekkää mut laatu korvaa määrän, ehdottomasti.

Tuo pikkunen työyhteisö on aivan mahtava ja on ollu ilo työskennellä osana sitä! Ekaa kertaa aikoihin oon saanu tuntea kuuluvani joukkoon. Ja on Lahdessaki joku jonka kanssa jutella. Jännä aatella viime vuotta koulussa ku miul ei oo mein ryhmäläisten kanssa mitää yhteistä. Ei niissä mitään vikaa oo mut ei miuta kiinnosta niiden kanssa mitää ystävyyssuhteitakaa solmia. Siispä istuin vaan viikot siellä sanomatta sanaakaan, satunnaisia huomenia lukuunottamatta. Vituttaa ku kahen viikon päästä pitää palata takas kouluun... Ei vois vähempää kiinnostaa. Haluisin vaa jäädä Olgaan loppuopinnoikseni. Olgassa miul on paljon varmempi olo ku ryhmänohjaaja ei oo koko aikaa kyttäämässä selän takana ja saan niin paljon enemmän aikaan! On ollu hienoo huomata että hei, miehän osaan, eikä pelota tarttua vaativampiinkaan tehtäviin ku voin säätää ihan omiani ja mihin aikaan vuorokaudesta huvittaa. Ahdistaa niin jo pelkkä ajatuski koulusta... Mutta luultavasti miun ei tarvii hylätä tän jakson jälkeen Olgaa kokonaan, vaan voin iltasin koulun jälkeen mennä sinne vielä touhuumaan, projekteja nimittäin riittää ja apukädet kelpaa aina.

Noniin ja sitte näistä tylsistä alkuhöpinöistä mielenkiintoisempiin aiheisiin, eli itse projekteihin kuvineen. Pahoittelen jo etukäteen kuvien surkeetaki surkeempaa laatua mut miul on töissä mukana vaan ikivanha ja kovia kokenu pikkupokkari. Miun rakas järkkäri makaa tällä hetkellä kuoleman kielissä murjun hyllyssä, se pitäs saada aikaseks viiä korjaukseen ku se piirtää jokaseen kuvaan sinisen viivan... :( Mikähän lie kenno siinäki sit reistailee, tulee luultavasti aika kalliiks saada kameraparka taas toimintakuntoon. Whoops, eksyin aiheesta.

Syksy alko sellasella performanssilla ku Breathe. Linkissä lisätietoa ja kuvia. Eli tehtiin ns. eläviä patsaita, jotka muutti asentoa aina, ku joku kumautti gongia. Heli oli suunnitellu kaikki puvut ja mie autoin niiden toteutuksessa. Ekat pari viikkoa sitä sitte uiskenneltiinki olkapäitä myöten valkosessa lateksimaalissa vaatteiden värjäyksen + kovettamisen merkeissä. Tipuin jo jossain vaiheessa laskuista siinä, kuinka monet vaatteet onnistuin sotkemaan (vaikka käytin essua!) ja lopulta päädyinki maalaamaan jätesäkin sisällä istuen. Maalailun lisäksi tein kaikkea pikkutilpehööriä, kuten kuninkaalle vyön ja tukirakenteet, tuunasin yli kymmenet tennarit yms. arkikengät, tein ruttotohtorille naamion, liimasin vaatteisiin koristuksia, muokkasin enkelinsiipiä ja ties mitä kaikkea. Kuvateksteissä enemmän infoa. Kaikki järkkärillä kuvatun näköset kuvat on ottanu Lasse.

Vaatteiden maalaus meneillään.

Ruttotohtorin naamio. Pohjana joku muovilärpäkehalpisnokkanaamio, jonka päälle tein isomman nokan retkipatjasta ja päälle paperointi sekä lateksimaali.