Päivänvarjot ja parkkinahkaa

Pffft en mie mitää kuvii saa aikaseks ottaa. Olkoon tää sit nyt offical 5. jaksokertomus. Eli meillä oli ammattitaitoa syventäviä opintoja: siivet, viuhka ja päivänvarjo. Jakso alko uuvuttavalla kirpputorimaratonilla. Piti metsästää pitsiä, epäautomaattisesti aukeeva sateenvarjo, siipimateriaaleja, kangasta viuhkaan ja ties mitä. Ravasin kaikki Lahden keskustan kirpparit kolmena päivänä peräkkäin läpi ku aina jotain jäi uupumaan tai joku oli vääränlaista ja ufffhh... Mutta selvisin voittajana ja pääsin lopulta tekemään itse töitä.

Kävin ensin päivänvarjon kimppuun. Löysin koululta aivan ihanan pitsin, mutta pikaisten mittailujen tuloksena totesin sitä olevan ihan liian vähän... Myöskin kirppriltani haalima pitsiverho oli 20 cm liian lyhyt... Kolmas kerta toden sanoi ja löysin viimein tarpeeksi pitkän pitsiverhon, josta sitte askartelin ensimmäisen päivänvarjoni. Se tapahtu yksinkertasesti silleen että sateenvarjosta otettiin kangas pois, yhestä sektorista piirrettiin kaava ja sen mukaan leikattiin pitsistä 8 palaa, jotka ommeltiin yhteen ja lopputulos pingotettiin takas rungon päälle. Sit lisättiin vähän röyhelöä ja joku käsilenkki koristeeks ja valmista tuli. Aika piis of kakku. Ekan varjoni kanssa tosin kikkailin vähän ekstraa niin että lyhensin niitä mitälie rankoja ku nää kolmannetkaan pitsiverhot ei ois muuten riittäny. Näin itse varjo-osasta tuli vähän pienempi ku se sateenvarjo ois täyskokosena ollu aika huge.

 Päivänvarjon jälkeen tehdä hurautin siivet ja viuhkan ja vielä toisenki viuhkan. Sit vedin muoviprässillä blanconaamion, jonka savimalline oli muhinu pari kuukautta muovipussin sisällä kosteen pyyhkeen alla ja voitte varmaan kuvitella kuin muhevat tuoksut ja homekasvustot se oli sinä aikana ehtiny muodostaa. Blancosta en pistä kuvaa ku se on aika järq. Viimeistelin vielä nahkanaamionki. Ja se on tässä.

Naamio on commedia del arten hahmo, Zanni.

Olin laiska enkä jaksanu ees maalata sitä. Tai sanotaanko että en halunnu maalata sitä koska nahan maalaaminen tasasesti on mission impossible. Hankasin vaa mehiläisvahaa päälle ja toivoin et saan suoritusmerkinnän. Naamion viimeistelyn jälkeen huitasin muutamassa tunnissa pakollisen parkkinahkatyön, jossa ainoa pakollinen elementti oli 10 satulasepän ommelta. Kaikki muut vääns jotain nahkalaukkuja ja ties mitä hienouksia mut mie livahdin sieltä mistä aita on matalin ja tein minikokosen avaimenperän, jossa on peräti 20 satulasepän ommelta! Ja kokeilin siinä yhtä nahkan kohokuviointitekniikkaa ja värjäystä joten ei ollu valittamisen varaa ro:llakaan. :D Se kyllä nauro ku näki ton miun viritelmän.

Olin noin kolme viikkoo ennen koulun loppumista saanu jo kaiken valmiiks. Muut oli vielä ihan vaiheessa viuhkojensa ja siipiensä kanssa. En oikeesti voi käsittää kuin onnistuin olemaa nii nopee! Ku mie oon aina ollu se, joka on viimosena valmis. Tein sit vielä yhtenä bonustyönä toisen päivänvarjon, joka meni Varjalle synttärilahjaks. Löysin sattumalta just passelin, mustan rungon kirpparilta ja pitkällisen metssätyksen jälkeen myös kelvollisen pitsin. Tähän toiseen varjoon näin enemmän vaivaa ku ensimmäiseen ku lisäsin jopa reunapitsinki. Aikaa tän tekemiseen meni kylläkin yli puolet vähemmän ku siniseen tapaukseen ku tiesin miten pitää menetellä missäki työvaiheessa. Kaheksan tuntia intensiivistä työskentelyä ja valmista tuli. Opiskelijatoverit vaan pyöritteli päätään.

Varjon jälkeen ro ei keksiny miulle enää mitää tekemistä, joten se lykkäs miut työssäoppimaan tokavikaks viikoks Dilaan, jossa aloin suunnitella ens syksyä varten jotain friikkiä urkupatsaspukua. Saas nähä mitä siitäki tulee... Vikan viikon olinki anonu vapaaks, joten otin aikamoisen varaslähdön kesälomalle. :)

tiistai 19. kesäkuuta 2012