Elokuun toiseks viimosella viikolla pääsin ensimmäistä kertaa Noksun selkään. Oli aika hieno tunne kokea otus selästäkäsin! Vastahan se oli vuotias pikku tirppana! Sen kyydissä oltiin oltu jo muutama kerta tätä ennen, joten sain kavuta selkään suhteellisen turvallisin mielin. Menin ilman satulaa ja Jenni talutti. Kokeiltiin vähän pysähdyksiä ja kääntämisiä ja Noksu kyllä kuunteli ohjaa ja vastas apuihin ihan oikein. Hieno poika! Siitä se pikkuhiljaa lähtee Noksunkin ratsuntaival.
Pari viikkoa tämän jälkeen kävin höpsöttelemässä Ullalla ilman satulaa ja oli ihan mukavaa rastastaa ees puolikunnolla pitkästä aikaa. (Kesällä menin töissä vielä kerran kentällä Hampilla kevyesti puol tuntia ja yks päivä ratsastin Lumpan pelkällä riimulla laitumelle (oon aina halunnu tehä niin!!!1) mut siinäpä pitkälti kesän ratsastukset). Nauratti kyllä lopussa ku alko kunto pettää ja alko ravissa luisua suuntaan jos toiseen, ihme etten mätkähtäny alas. Onneks Ullalla on maailman täydellisin ja vakain selkä mennä ilman satulaa ni pysyin kyydissä kaikesta huolimatta.
Sen jälkeen otin Noksun vielä kentälle ja yritin erittäin huonolla menestyksellä ottaa siitä jonkin sortin rakennekuvia. Hommasta ei tullu yksinään kerrassaan mitään, Noksu kuitenkin suostui poseeraamaan kumpaankin suuntaan ensin raippa suussa ja sitten riimunnarua mutustellen. On siinä meillä aikuinen kolmivuotias... Toi sen harja on venähtäny ihan mielettömästi, kunnon pehko.
Ensimmäistä kertaa Noksun selässä
Nää oliki viimoset kuvat tolta tallilta, Ulla ja Noksu nimittäin muutti toiselle tallille viime viikonloppuna. Se on miulle sinänsä tuttu paikka ku oon joskus käyny siellä tunneilla ja Pulu asu siellä kans jonkin aikaa. Matka piteni huomattavasti ja tuun saamaan tosi nihkeesti kyytejä, joten heppailukin harventunee tämän myötä. Jenni onneks lupas kuitenki tulla välillä hakemaan miuta avuks iltatalliin sun muihin puuhiin ni ei tarvii tätä harrastusta lopettaa ihan kokonaan.
Lähettänyt Saila klo 01:57


0 Comments:
Post a Comment