Alkukevät pikakelauksena

Kävin tosiaan siellä Raahessa tammikuun alussa VR:n joulukalenterin tarjouksia hyödyntäen. Ensimmäinen välietappi oli Helsinki, jossa kävin kummitätini kanssa leffassa ja jatkoin aamulla pohjoseen. Olipa taas ihana viikko parhaassa seurassa. Tällä kertaa ruokakokeiluun pääsi paneroitu tofu appelsiini-valkoviinikastikkeella (oli epäilyttävän näköstä mutta hyvää) ja pelattiin viimosena yönä Citadelsia ties kuin monta tuntia järkyttävien, vilkkuvien, värikkäiden jouluvalojen loisteessa, jotka diilasin Varjalle täältä etelästä.

Kotimatka alkoi Oulusta, josta haalin aivan järkyttävän vuoren uusia kankaita ku oli pari tuntia aikaa kierrellä ennen junan lähtöä. Oli oikein kiva raahata ne kangassäkit Tampereen ja Helsingin kautta kotiin. Tampereella jouduin oottelemaan pari tuntia junaa ja kävin syömässä mielettömän hyvän pitafalefelin siinä asematunnelissa. Se työvuorossa oleva ulkomaalaistaustanen mies oli ihan huippu. Tampereella kaikki tuntuu olevan kauheen ilosia, siellä ollessa itelleenki tulee aina jotenki hirveen hyvä mieli. Pitäs varmaan harkita muuttoa Pirkanmaalle. Helsinkiin lähtevän junan kanssa oli vähän härdelliä, pääsin lopulta reilu puol tuntia myöhässä perille IC:llä, jonka kyljessä luki Jyväskylä. Se leikki Helsinkiin menevää Pendolinoa. Seuraavana aamuna jatkoin Villen nurkista Lpr:aan.

Tammikuun loppupuolella kävin pitkästä aikaa moikkaamassa mummia Joensuun tietämillä. Olin siellä viikonlopun syöttöpossuna. Pian sen jälkeen Paavo-pieni sairastui ja lähti autuaammille juustomaille. Nyt on enää kirput jäljellä, tosin Leo painaa jo sen 800 grammaa et sitä ei ehkä enää kovin kirpuks voi kutsua.

Hain syksyllä sirkuskouluun, mutten päässy ku vapaat paikat täytettiin hakijoiden kesken arpomalla ja miun arpaonnihan tiedetään. Helmikuun alussa sain iloisena yllätyksenä tekstiviestin, jossa ilmoitettiin yhden paikan vapautuneen aikuisten ryhmästä ja koska olin ensimmäisellä varasijalla jonossa, harrastan nyt myös sirkusta yhtenä iltana viikossa! Oon pienestä pitäen halunnu kokeilla ja nyt tämäkin unelma viimein toteutui. Ois pitäny mennä sirkuskouluun jo vuosia sitte mut luulin kuudennella luokalla ollessani olevani jo liian vanha alottamaan.

Salilla oon käyny marraskuusta asti nyt säännöllisesti kolmena päivänä viikossa (saliohjelmaa ja aerobista vuorotellen), tosin nyt pari viimosta viikkoa on pitäny ottaa vähän rauhallisemmin ku onnistun sirkuksessa aina jumiuttamaan ponnistusjalkani ja hartiani ku pitää loikkia, tehä kärrynpyöriä ja harjotella käsilläseisontaa niin urakalla, eikä lihakset oo vielä tottunu. Joskus lapsena noi liikeradat oli miulle ihan arkipäivää, eikä tuntunu missään. Tässä sitä huomaa et vanhuus ei tule yksin. Torstaille ois taas varattuna uus saliohjaus, jollon saan täysin uuden saliohjelman ku tää nykyinen ei tunnu enää oikein missään. Jalkaprässillä menee jo 80 kg, siistiä!

Tallilla oon käyny kerran tai kaks viikossa. Nyt on Noksun omistajaki jo kivunnu otuksen selkään ja mie oon ollu kävelemässä vieressä. Noksu on sulonen ku se mutustelee kuolainta niin keskittyneesti ihmisen keikkuessa kyydissä. Se on myös tasaantunu huomattavasti ku vertaa siihen varsa-ajan uhmaan.

Miun tulevaisuudensuunnitelmatki alkaa pikkuhiljaa selkeytyä, oon päättäny lähtee syksyllä Helsinkiin opiskelemaan, jos nyt onnistun saamaan jonku opiskelupaikan. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää ku ei oo viiteen vuoteen ollu ketään kaveria samassa kaupungissa. Aina pitää matkustaa kauas, jos ei haluu elää yksinäisyydessä. Pääkaupunkiseudulta löytyy sentään Sanna ja Ville, pari kaveria ja muutama muu tuttu ja opiskelupaikan myötä olis ehkä mahollista tutustua uusiinki ihmisiin. Töitä ois toki kiva saada mut toisaalta jos en saa ni ehtii ainaki valmistautuu pääsykokeisiin. Ei vaa oikee houkuttele toi pänttäämispuoli. Yhtään.

tiistai 18. helmikuuta 2014