Juhannus Pohjois-Karjalassa

Olin jo henkisesti varautunut kyhjöttämään juhannuksen yksin Helsingissä, mutta serkkuni rippijuhlissa näin mummini ja keksin kysäistä, josko heidän luokseen saisi tulla virkistäytymään yhdeksi yöksi. Sehän sopi paremmin kuin hyvin ja matkustin juhannusta edeltävänä torstaina onnellisena Joensuuhun, josta jatkoin Hammaslahteen mummin mökille. Siellä oli taas odottamassa vastaleivottuja kukkosia, maailman mureimpia ja maukkaimpia korppuja, sekä kinuskisia Vilhelmiina-keksejä, kaikkia suosikkejani. Miulla on maailman ihanin mummi! ♥

Iltasella pääsin vihtomaan Helsingin tomut menemään savusaunan samettisessa syleilyssä. Että mie rakastan savusaunaa, sen seinät on noesta mustat ja valoa luo vaan pieni ikkuna saunan takaseinustalla, sekä kynttilät jos sellasia tahtoo sytyttää. Kaikkialla on hiirenhiljaista, sillä saunomaan tullaan vasta, kun puilla monta tuntia lämmitetyn kiukaan tulipesä on sammunut. Ja ah ne löylyt, niin samettisen pehmeät. Siellä vois vaan makoilla lauteilla miettimässä syntyjä syviä maailman loppuun saakka.

Täydellisen rentoutuksen jälkeen oli ihana kömpiä uinumaan Mäkituvalle, joka on lempipaikkojani maailmassa. Tuuli riepotteli puita ja vettä vihmo taivaalta, mutta mikäs siellä oli ollessa metsän keskellä, kynttilöiden loisteessa, tulen rätistessä kaminassa ja yöpalana mummin leipomia kukkosia.

 Perjantaiaamuna miun vanhemmat kurvas Hammaslahden kautta, nappas miut kyytiin ja jatkettiin perhetuttujemme luo Juukaan, eli samaiseen paikkaan, jossa vietettiin edellinenki juhannus. Säät ei alkuun näyttäny kovin lupaavilta, mutta juhannuspäivänä kirkastu ja saatiin nauttia fantastisesta auringonpaisteesta koko loppuvierailun ajan. 

 Kyllä kelpasi treenata nuoralla rikkumattomassa hiljaisuudessa, taustalla Pielisen jylhät maisemat. Juhannuspäivänä käytiin kärryajelulla kahen suomenhevosen voimin. Saatiin letkan ensimmäiseksi myös yks lämminverinen ravailemaan ja oli huikeeta kattoa, kuinka se liiteli menemään näiden kahden raskaamman veturin puksuttaessa perässä.

Tällasissa maisemissa miun sielu lepää. Mie rakastan, kertakaikkiaan rakastan kesäistä maaseutua. Voi ku tällasta olis aina. ♥

Oli kerrassaan voimauttava ja virkistävä reissu, harmi että piti lähtee niin tuli hännän alla takas Helsinkiin etten ehtiny Juuasta palaamisen jälkeen viettää ku puol päivää Lappeenrannassa. Mut heinäkuun lopussa sitte!

maanantai 13. heinäkuuta 2015