Taiteiden yö

Tämän postauksen myötä oon VIIMEIN saanu hilattua blogin kutakuinki ajan tasalle. Miulla on tässä nyt jäätävä muuttohässäkkä meneillään (voi kyllä, oon taas muuttamassa ku tän kämpän asukas tulee huomenna takas puolen vuoden reissultaan ulkomailta). Uus kämppä järjesty onneks kerranki kivuttomasti, pikkusiskon kaveri muuttaa tosta vähän matkan päästä pois ja pääsen tähän viikon päästä vapautuvaan sievään, pieneen yksiöön. Roudattiin jo puolet miun omaisuudesta uuden kämpän häkkivarastoon oottamaan ja loput kiikutetaan sinne sit ku itse asunto vapautuu. Mie puolestani oon tulevan viikon koditon, mut onneks voin mennä Lappeenrantaan oottelemaan, että miulla on taas kämppä alla Helsingissä. Että sellasta tänne!

Ja sitte siihen otsikossa mainittuun taiteiden yöhön! Olin esiintymässä Teurastamo Con Carneval-nimisessä tapahtumassa. Keikuin siellä nuoralla sirkushepeneisiin pynttäytyneenä ja viihdytin ohikulkijoita. Miun pariakropari tuli myös nostelemaan miuta vähäks aikaa ja sekös vasta keräski porukkaa ympärille. Tää oli eka kerta ku en tärissy, vaikka oli ihan reippaasti yleisöä ihmettelemässä. Siihen vaikutti varmasti paljon se, että tää esiintymistilanne oli niin vapaa. Saatiin kierrellä ympäriinsä ja temppuilla sillon ku haluttiin missä päin aluetta tahansa ni se ei ollu samanlainen luonnoton tilanne ku jos ois ollu joku tietty ajankohta ja numero lavalla, jonka edessä nakottaa hirmunen yleisö. Erinomaista siedätyshoitoa esiintymisjännitykseen!

Kuva: Eetu Ahanen

Me ei oltu suunniteltu mitään etukäteen, senkus vaan improvisoitiin ja kaikki meni ihan nappiin! Ja oli ihan käsittämätöntä et tässä on ollu nyt viis kuukautta taukoo ku ei olla treenattu yhessä juuri yhtään ku en oo käden takii uskaltanu, mut kaikki suju niin jouhevasti et tuntu ettei mitään taukoo ois välissä ollukkaan! On sitä vaan jotenki niin hitsautunu yhteen tutun parin kanssa, en voi lakata ihmettelemästä. Oli mukava ilta, joskin sen neljän tunnin rupeaman jälkeen oli kyllä ihana päästä oman kodin rauhaan ja hiljaisuuteen sieltä väenpaljoudesta.

Kuva: Eetu Ahanen

Toisaalta ois ollu kiva käyä kiertelemässä taiteiden yötä, mut en enää jaksanu lähtee ku sain tarpeekseni ihmisistä jo tuolla. Keskusta on aina niin täyteenammuttu tällasten tapahtumien seurauksena et turhauttaa ajatuski siellä ihmismassan mukana vellomisesta. Eli taiteiden yö suju tänä vuonna taiteen tuottamisen merkeissä sen katselun sijaan ja se passas miulle vallan mainiosti!

Tällasia hommia tekisin mieluusti enemmänki, on niin ihana tuoda iloa ja ihmeteltävää ihmisille. En enää pelkää olla esillä, oon suorastaan alkanu nauttia väkijoukon keskellä olkapäillä matkustamisesta ja sieltä alas vilkuttamisesta. Ku lähen ovesta ulos sirkusasuun pukeutuneena, oon täynnä energiaa ja kuplivaa iloa. Uskallan kohdata vastaantulijat, hymyillä ja katsoa vieraita ihmisiä silmiin. Sirkuspersoonassa en koskaan ole näkymätön.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016