Mitäs tähän vuoteen... Koulu tosiaan alko heti siinä uuden vuoden jälkeen ja paperoin hulluna lohikäärmettä. Paperoimista harrastin jo joululomallaki pitkin hampain ja raahasin sen pirun kääryleen myös loppiaisena kotiin... Muttajoo, paluu Lahteen masens sen verran paljon että heti ekana keskiviikkona sovin Hilun kans tapaamisen ja vietettiin koko päivä shoppaillen Jumbossa. Ite en kyl löytäny mitään mut Hilu halus väen väkisin ostaa miulle kynsilakkoja joululahjaks ja tarjota miun caesarsalaatin ku käytii jossai pizzerias syömäs. Sit mentiin vielä aika ekstempore leffaan, joka kestiki tunnin arviotamme kauemmin ja eikös siinä vaan taas käynykki nii että löysin itteni Hilun sohvalta ku viimonen juna oli ehtiny mennä jo... En oikeesti käsitä miten on mahollista että Hilun kanssa käy aina nii! :'D Nyt olin todellaki menossa Lahteen yöks koska oli tarkotus pakata ja tiskata et pääsisin lähtemään suoraan koulusta kotia kohti seuraavana päivänä. Muttajoo, siellähä mie sit taas aamulla kuuden jälestä raahustin Koivukylän asemalle ja sieltä Tikkurilan kautta Lahteen, koomasena kouluun, pikavauhtia murjuun ja sieltä junaan. Oli huippuihanaa nähä Hiluu pitkästä aikaa!
Loppiaisviikonlopun hoitelin sydämeni kyllyydestä hevosia. Tein neljän hepolaisen tallit lauantaina ja sunnuntaina ja liikuttelin Piriä sekä Helunaa (uusin hoidokki, jolla on samat omistajat ku Pirillä). Heluna on herttanen suokkitamma. :) Seuraavalla viikolla koulussa oli operation liimaa lohikäärmeelle suomut yksi kerrallaan. Ryhmänohjaaja tuli viereen tuijottamaan ku olin saanu hännästä ekat 2 cm tehtyä: "Ootsä ihan terve?" Samaa mietin usein itekki... :D:D Suomuihin sain kulumaan kunnioitettavat 24 tuntia mutta niiden liimailu oli huomattavasti kivempaa ku paperoiminen! Torstaina kävin Helsingissä moikkaamassa entistä lukiokaveriani, Saijaa, jonka näin viimeks joskus kesällä. Suunnistettiin ensin Belle Modesteen, jossa sovitin korsettia ja koska se oli aikas täydellinen, ostin sen siltä seisomalta. Sit busseiltiin Saijan kämppään, joka sijaitsee jossain päin Helsinkiä. Oli varsin mukavaa vaihtaa sen kanssa kuulumiset ja rupateltiin monta tuntia. Sit kieppasin Vantaan kautta kummini luo hakemaan sieltä toisen tätini miulle jättämän pakkasmakuupussin ja tuli siellä samalla syötyä vitusti liikaa iltapalaa. Olipa hassua ku Helsingis oli musta maa, vihmo koko päivän taivaan täydeltä vettä ja tuuli 100m/s mut sitku Lahes astuin junasta, saavuinki talven ihmemaahan. Ei kyllä tekis mieli asua Helsingissä vaikka lumi onki perseestä. Vesisade on vielä syvemmältä!
Viikonloppuna heppailin taas hulluna. Perjantai-iltana ryntäsin siivoomaan Pirin ja Helunan karsinat just ennenku siel oltiin alottelemas iltatallin tekoa. Lauantaiaamuna heräsin ku Martti soitti tallilta et silt on menny nilkka eikä se pysty taluttaa hevosii joten pelastava enkeli liihotteli suoraan sängystä loimittamaan ja tarhaamaan heppakullat. Siinä samalla siivosin taas neljä karsinaa ja sain aikaa kulumaan yhteensä kolme tuntia kaikkeen tähän touhuiluun. Kipitin kotiin syömään ja palasin takas tallille, koska mein oli tarkotus kokeilla Noksun kans ohjasajoa. Sitä ennen kävin rämpimässä Pirin kanssa umpihangessa = kentällä.
Noksulla oli ollu valjaat päällä vissiin kerran tätä ennen ja suitset muutamaan otteeseen. Suitsiin ei kuitenkaan koskaan oltu liitetty ohjia, eikä luotu suuhun minkäänlaista painetta. Se varsa oli ihan mieletön! Jenni käveli ajo-ohjien virkaa toimittavat liinat kädessä poitsun takana ja mie talutin löysällä narulla vieressä ja Noksu veti ku vanha konkari! Se ei kummastellu yhtää takana kävelevää ihmistä eikä päällään olevia remmiviritelmiä, se hoksas nopeesti, mitä ohjien kautta annetut käskyt tarkottaa ja käänty, pysähty ja lähti liikkeelle Jennin pyynnöstä. Se tallusteli koko ajan ihan rauhallisesti ja keskittyen, tarkkaavaisena kuunnellen. Kyllä sai pikkunen semmosen annoksen kehuja ja taputuksia ettäh! :D Ihan käsittämätön otus! Käveltiin muutama kierros kentällä molempiin suuntiin ja voi että oltiin pikkusesta ylpeitä! Sunnuntai oli myös tallipäivä mut en jaksanu mennä enää kentälle rämpimään, joten vaan harjailin heposet karsinoiden siivoomisen jälkeen.
Sit päästäänki viimein tähän viikkoon eli kutakuinki ajan tasalle. Maanantaina tein hullulla vimmalla lohikäärylettä vielä pitkään koulun päättymisen jälkeenki. Sit kävin murjussa pyörähtämässä sen verran että heitin kamat sinne ja lähin saman tien keskustaan Tiirismaan lukiolle kattomaan kauan oottamani musikaalin, Into the Woods eli Pimeä metsä, johon tein sillon ennen joulua kaks keppihevosta ja sen laihan lehmän. Linkin takaa löytyy paljon kuvia ja infoa. Musikaali oli aivan mahtava ja oli tosi palkitsevaa nähä etenki se lehmä lavalla. Tai ei varsinaisesti itse lehmä vaan se, että se kanttura tosiaan toimi siellä! Se kesti kaikki näyttelijöiden riepottelut, silittelyt, halimiset, narusta raahaamisen, kaatamisen, työntämisen ja kantamisen eikä harjotusten eikä edeltävien näytösten aikana ollu menny miksikään, jes! Saatan sunnuntaina mennä kattomaan vielä viimosen näytöksen jos saan aikaseks. Esityksen jälkeen oli kiva nähä Lassee ja Helii taas pitkästä aikaa ja me höpöteltiinki pitkä tovi. Olin murjussa vasta joskus yhentoista kieppeillä eikä kyllä haitannu yhtään, on tää niin ankee paikka.
Tiistaina vietin 11 tuntia koululla maalaten kuumeisesti käärylettä valmiiks, juottaen yhteen johtimia, ledejä, katkasijoita ja paristokoteloita sekä taistelemalla kauko-ohjattavan auton kiinnityssysteemin kanssa. Seittemältä miut hätisteltiin pihalle mutta sain kuin sainkin sen pirun otuksen sille mallille, että pystyin esittelemään sen seuraavana päivänä valmiina! Keskiviikkoaamuna piti vaan enää vähän viimeistellä eli siistiä maaliroiskeet piiloon ja sit 142 tunnin työurakka oli onnellisesti päätöksessä. Ja jopa oikeastaan ajallaan. Lohikäärme toimi samalla yhtenä näyttönä, jonka numeroks tuli 3. :) Sinä iltana olin aivan totaalisen uupunu ja nukahinki melkein saman tien ku pääsin murjuun. En oo koskaan ennen onnistunu nukkumaan yhtäjaksosesti iltakaheksasta aamuun asti! Yhes vaihees heräsin mut nukahin saman tien uuestaan. Ja oli varsin friikkiä herätä aamulla ilman herätyskelloa kuuden jälestä kutakuinki pirteenä ja pyöritellä peukaloitaan että mitäs sitä nyt sit tekis ennen kouluunlähtöä.
Koulussa edettiin tukka putkella heti seuraavaan aiheeseen ja oon tän päivän muotoillu plastoliinista nahkanaamion mallinetta. Huomenna pitää yrittää läntätä sen päälle parkkinahka ja siirtyä blanco-naamion kimppuun. Tiistaina alkaaki sit jo opinnäytetyön suunnittelu... Phuhhuh, kiirettä pitää!
Käytiin lauantaina kattomassa Amien pentuja. Voi mitä pikku-Pöpöjä! ♥♥♥ Olis niin tehny mieli kaapata yks ja salakuljettaa taskussa kotiin! Siellä ne kolme telmus ja kipus syliin ja sammu kesken kaiken pitkin lattioita. Ei voi olla mitää söpömpää! Ja oli ihana nähä pitkästä aikaa meidän pikku pumpuliaivo (jonka en vieläkään voi uskoa olevan äiti vaikka se jälkikasvunsa moitteetta hoitaaki) jälleen, kolmen viikon päästä saadaan se takas kotiin ku vaavelit on vierotusikäsiä ja sit se on kokonaan oma koira. :) Inga on ollu iha masentunu nää viis viikkoo mitkä Amie on ollu kasvattajallaan, seki selvästi kaipaa sitä riiviöö leikkikaveriks.
