On tosiaan ollu blogin puolella vähän hiljasta ku miun kalenteri näyttää kuukausi toisensa perään tuolta. Tää helmikuu oli kyllä oikein erikoiskammottava, ku oli kuus tenttiä, joista neljä pentelettä sattu vielä samalle viikolle. En oo kyllä hetkeen ollu yhtä stressaantunu, mut hengissä selvittiin ja nyt elämä taas hymyilee, sillä meneillään on väliviikko ja matkustin lomalle Lappeenrantaan. On ollu vähä hermot kireellä naapurin suhteen, öisin ei meinaa saada nukuttua ku se kuorsaa niin kovaa ja päivisin se polttaa sisällä ja se kauhee katku tunkee miun kämppään. Sille on laitettu lappua että voisko millään siirtyy siihen viiden metrin päähän sen ulko-ovesta sijaitsevalle tupakointiparvekkeelle polttamaan, mutta ei, se vaan käryttää kahta kauheemmin sisätiloissa... Mut sielläpä nyt sit saastuttaa keuhkojaan, eipä tarvii olla viikkoon haistelemassa.
Lupasin itelleni uutena vuotena, että järjestän elämääni enemmän sirkusta, sillä se tekee miut tällä hetkellä onnellisemmaks ku mikään muu. Ja nyt oonki sit käyny sirkustelemassa kaks kertaa viikossa. Maanantaisin on normaalit akrobatiatreenit ja tiistaisin vapaat harjotukset. Mut miul on edelleen suunnitelmissa kirjottaa sirkukseen keskittyvä postaus joskus tässä ehkä pian ni ei siitä tällä erää sen enempää.
Sirkustelun lisäks oon jatkanu salilla käymistä, toisinaan laiskemmin, toisinaan ahkerammin. Kävin tossa alkuviikosta kehonkoostumusmittauksessa ja sain ilokseni todeta, että salilla ravaaminen ja raejuuston mupeltaminen on tuottanu tulosta, olin saanu lihasmassaa 1,5 kg lisää sitten lokakuun! Lihasepätasapaino ylä- ja alakropan välillä ei enää oo niin valtava. Ja myös miun luusto on vahvistunu.
Vähän ennen helmikuun puoliväliä käytiin parin nettikaverin kanssa Tallinnassa. Päiväreissu keskellä viikkoa oli miun osalta mahollinen, koska akateeminen vapaus. Karnaluks oli aika tajunnanräjäyttävä kokemus. Luulin saapuneeni taivaaseen. Pytinki oli sullottu lattiasta kattoon asti täyteen mitä ihanampia käsityötilpehöörejä kaikissa mahollisissa väreissä ja kuoseissa ja hintataso oli monelta osin puolet Suomen vastaavasta. Oisin voinu ostaa esim. kaiken. Onneks kuitenki pysy ees jonkinlainen tolkku matkassa, taino nauhojen kanssa lähti kyllä vähän lapasesta, saatoin ostaa 50 metriä nauhaa näyttelyriimuja varten...... muttasiis noin niinku muuten en haalinu ihan hirveesti mitään kauheen turhia heräteostoksia.
Käytiin syömässä Vapianossa ja hitto että maistu taivaalliselta! Tilasin jotain rucolatortellineja ja holy shit oikeesti, niiiin hyväääää! Pakko ehkä käyä joskus Suomenki puolella herkuttelemassa. Maikken ja Anna kierteli viel muutamat vaatekaupat mut ite en löytäny niistä mitään, harvemmin ku vaatteita enää uutena ostan. Sit illansuussa seilattiin takas Suomen puolelle väsyneinä mutta onnellisina.
Laskiaisena käytiin pikkusiskon ja parin sen kaverin kanssa pulkkamäessä. Kaks ihmistä yhen istuttavassa pulkassa + umpijäinen mäki, jossa puita ja muita mukavia sattumia + illan pimeys tarjos aika unohtumattoman mäenlaskuelämyksen. Koska miulla on hyvä tasapaino, olin aika kovassa luotossa pulkan ohjaajana ja miun edessä istu millon kukaki kiljumassa. Meiän matkassa oli myös pari vaihtaria, jotka ei ollu koskaan aiemmin laskenu mäkee, joten niiden meno oli jokseenki holtitonta. Asiaa ei tosiaan auttanu se jääkerros, joka teki ohjaamisesta pitkälti mahdotonta. Mut kukaan ei kuollu, ainoastaan pulkka otti vähän damagea, joten mellä oli oikein onnistunu reissu!
Sit loppukuu meniki tenttien parissa kärsiessä ja fiilikset oli seuraavanlaiset...
Ihan kuun alussa miul oli geenitekniikan tentti. Se kurssi oli yllättävän kiinnostava ja luennoitsija oli mahtava mut ymmärsin luentoprujuista abouttiarallaa joka toisen sanan ku ne oli pelkkää sanahirviöö toisensa perään. Tentissä tiesin suurin piirtein vastauksen ekaan kysymykseen ja kaks seuraavaa meni puhtaasti tarinoimalla, ei mitään tietoo että selitinkö ees oikeesta aiheesta ja jos selitinki ni tein sen erittäin ympäripyöreesti ja vähän sinne päin. Leukani hieman loksahti, kun yksi kaunis ilta avasin sähköpostini ja siellä komeili miun opiskelijatunnuksen perässä tenttituloslistassa vitonen. Anteeksi mutta mitä hittoa?
Tentit jatku jollain Suomen maaperäshaiballa. Kävin vissiin puolilla luennoista ja jos satuin selviämään paikan päälle ni en vaan kertakaikkiaan pysyny hereillä. Tentti meni ihan arpomalla, pari käsitettä ehkä tiesin mut kaikki muu...he-he. Miten erotat käsinäytteestä saven ja siltin? Mikä muodostuma on oheisessa karttakuvassa? JAA-A. Erinomaisen hyviä kysymyksiä. Oli vissiin pirun hyvä arpaonni taas matkassa ku sain peräti kolmosen.
Tein kuolemaa helmikuun viimosella viikolla. Ensin oli ruotsin suullinen tentti. Ja en todellakaan hallitse sitä kieltä tippaakaan. No siihen olin opetellu eri energianmuotojen nimet ruotsiks (meiän piti siis parin kanssa keskustella energiasta på svenska opettajan stalkatessa vieressä) ja työnjako meni niin, että mie heittelin kehiin energiamuotoja ja paremmin kieltä hallitseva parini lausui niistä jotain viisasta, josta olin leikisti aina samaa mieltä. Se meni onneks läpi! Oli kyllä sangen kuumottava kokemus.
Sit oli ekologian tentti. Olin viikonlopusta lähtien lukenu ekologiaa ja sitä pirun tonnin painosta Campbell Biologya biotieteiden perusteita varten päällekkäin ku niiden tentit oli peräjälkeisinä päivinä ja epätoivo oli huipussaan. Olin vissiin niin stressaantunu, etten saanu unta ekologian tenttiä edeltävänä yönä. Pyörin ja pyörin, otin kaks kertaa melatoniinia ja sit kuuden maissa mietin äärimmäisen vittuuntuneena että hemmetti ei väkisin, ei sitte nukuta tänä yönä. Seittemältä olis ollu kello soimassa, joten nousin ylös ja valmistelin itteni lähtemään yliopistolle. Olin sellasessa olotilassa et hyvä etten törmäilly seiniin. Toikkaroin kauppaan ostamaan kahvia siinä toivossa, että se vähän piristäs, mutta koska en muuten juo kahvia ja oon vissiin vähän yliherkkä kofeiinille, olin tentissä paitsi tokkurassa, myös kädet täristen. Miul ei oo mitään muistikuvaa, mitä oon niihin tenttipapereihin selittäny, sen vaan muistan että ekaan ja tokaan kysymykseen osasin vastata jotain, mut kahesta seuraavasta ei ollu minkäänlaista aavistusta. Sain keräillä itteeni jonkin tovin lattialta nähtyäni tenttitulokset. Kaikesta päätellen olin onnistunu höpertelemään puoliunessa tosi villejä tarinoita, sillä tästäki tentistä tuli vitonen ja viidenneks parhaat pisteet koko kurssilta. Mitä helvettiä oikeesti. Suorastaan hävettää.
Tentin jälkeen ryömin parin tunnin päikkäreille. Joskin kroppa kävi niin ylikierroksilla, että se pari tuntia oli sellasta epämäärästä unen ja valveen välimaastoo. Ja sit eiku vaan lukemaan seuraavaan tenttiin. Stressi on kyllä ihmeellinen asia. Olin tosi yllättyny, että pysyin sen päivän niinki tolkuissani, enkä lukiessa ees pilkkiny. Uni ei meinannu illalla taaskaan tulla, mut onneks sentään jossain vaiheessa onnistuin nukahtamaan. Biotieteiden tentissä ei ollu onni matkassa kysymysten suhteen, en osannu vastata oikein mihinkään, joten arvailuks meni taas vaihteeks. Tällä kertaa oon melko varma, että ees ilmiömäinen tuuri ei voi miuta pelastaa, ellei sit pisterajat oo jotenki tosi poikkeuksellisen alhaset, joten henkisesti varaudun kipittämään uusintaan keväämmällä. Mut ei se oo niin vakavaa! Opintopisteiden pitäs riittää vaik reputtasinki sen kurssin.
Sit perjantaina oli vielä ruotsin kirjallinen. Siinä kirjotin hienon *köhköhköh* esseen ilmastonmuutoksesta. Koldioxid är inte bra ja sitä rataa. Helpotukseni oli sanoinkuvaamaton ku seki meni läpi. JES, EI ENÄÄ
IKINÄ PAKKORUOTSIA!
Toi ruotsinkurssi oli ihan tappava, koko ajan parikeskuteluja ja esseitä ja kaiken kruunas suullinen esitelmä, joka onneks esitettiin vaan pienryhmissä. Hyvä ku kaikilla muilla oli jotain tosi diippejä aiheita, kuten väestön liikakasvu ja ydinjätteiden loppusijotus ja sit tulee Saila, jonka sanalistaki on oikee akateemisuuden multihuipentuma:
Mut opettajaa ainaki hymyilytti ja kuulijoilla oli jotain pällisteltävää sen aikaa ku takeltelin Google-kääntäjällä tuotetun tekstiosuuteni parissa. Olin ihan helisemässä koko kurssin ajan ku en ollu ollu missään tekemisissä sen kielen kanssa seittemään vuoteen ja yläaste-lukioaikanaki oli jo sen verran paha asenneongelma ettei lähtötasossa muutenkaan ollu kehumista. Google-kääntäjän avulla kuitenki selvisin esseistä ja kaikista hirviöartikkeleista. Oli paljon miellyttävämpää kirjottaa enkuks ja antaa se kääntäjälle käännettäväks ku yrittää ite räpeltää jotain epätoivosta ja ettiä jokanen sanan erikseen sanakirjasta.
Hyi hitto pakko lopettaa tää opiskelujutuista kirjottaminen ku stressitasot nousee pelkästä ruotsin ja viime viikon ajattelemisestaki. Ja johan tää tekstiki pääs venähtämään taas ihan ylipitkäks.
Oon alotellu lomaani ompelemalla pari tilausheppaa ja ai että on ihanaa ku ehtii taas näpertää! (Ja helpottavaa ku kohta on jälleen varaa maksaa vuokra ja ostaa ruokaa.) Miulla on vuoden alusta ollu toiminimi, joten oon nyt ihan virallisesti sivutoiminen yrittäjä. Loppuun vielä kuva ahkerasta apulaisestani, joka osallistuu innolla erityisesti heppojen tyhjentämiseen:
Nääki otukset täytti tammikuussa jo kaks, hurja miten nopeesti aika rientää!
Ensimmäistä kertaa elämässäni oon
saanu tuntea kuuluvani joukkoon, olevani tervetullut, kelpaavani
Oon oppinu paljon uutta, asioita,
joista en ois osannu uneksiakaan, meillä on aivan kertakaikkisen loistavat opettajat! Oon parantanu jo olemassaolevia
taitojani, saanu onnistumisen kokemuksia, ylittänyt itseni
uudestaan ja uudestaan. Oon tutustunu uusiin ihmisiin, saanu
kavereita, toiminu yksin olemisen sijaan yhdessä. Ja oon oppinu
luottamaan. Muihin ja itseeni. Pikkuhiljaa. Vielä vuosi sitten en
ois vapaaehtosesti hakeutunut metriä lähemmäs toista ihmistä,
nyt muiden päällä kiipeily pariakrobatian merkeissä on ehkä
hauskinta maailmassa heti nuoralla keikkumisen jälkeen. Sirkus on
niin kokonaisvaltaista, se täyttää ajatukset, huumaa aistit,
inspiroi. Oon treenien jälkeen aina onnellinen, joskus niin
onnellinen, etten saa edes nukuttua, ku suupielet vetää hymyyn
vielä monta tuntia kotiutumisen jälkeenki. Tää kaikki on aivan uskomatonta. Sirkus on muuttanu miun elämän.
Toukokuussa ohjattujen harjotusten jäätyä kesätauolle, totesin etten selvii koko kesää pelkillä Huiman puistotreeneillä ja kävin ilmottautumassa vapaaehtoseks apukädeks kesän sirkusrientoihin Magentalle. Ja niitähän onki riittäny! Oon pyöriny käytännössä koko kesäkuun ja heinäkuun alun pelkästään sirkustelemassa. Voitteko kuvitella, että oon ollu ohjaamassa mm. lasten, niin, LASTEN, sirkusleirillä, ratsastanu klovniks pukeutuneena keppihevosella ympäri Helsingin keskustaa ja esiintyny open stagessa kahden puolialastoman miehen kannattelemalla nuoralla. Oon saanu aivan valtavasti rohkeutta ja itseluottamusta, oppinu nauramaan itelleni ja nauttinu kaikesta täysin siemauksin. Luulis että väsyttäis ku on painanu monta päivää kellon ympäri sirkuksen merkeissä mut sen sijaan pursuan energiaa, en oo koskaan ennen tuntenu olevani näin elossa! Sirkusihmiset on aivan mahtavia, niin vallattomia, välittömiä, hyväksyviä, lämpimiä. Kaikki toivottaa tervetulleeks halaamalla ja sanoo näkemiin samalla tavalla. Tunnen olevani niin etuoikeutettu ku oon saanu viettää aikaa sellasessa porukassa, olla osa sitä. En osaa ees pukee sanoiks kaikkea sitä, mitä sirkus on antanu miulle. Se on muuttanu miuta positiivisella tavalla, oon aivan toinen ihminen.
