Jihuu, miun elämään tuli viimeinki jotain sisältöä ku työt alko! Eli rakuunaheppoja tänäki vuonna. (Rakuunahepat = perinneratsuja jotka kiertelee ratsastajineen antiikkisissa varusteissa ympäri Lappeenrannan satamaa ja keskustaa turistien ilona heinäkuun ajan viitenä päivänä viikossa.) Ja nyt miul on väliaikasesti kuus hoitoheppaa samaan aikaan, hihii! Tosin yhelle niistä miun ei tarvii nyt kesän aikana tehä mitään ku se laiduntaa ympäri vuorokauden. Pitää nauttii tästä hevostenpaljoudesta vielä ku voin, ens kuussa saan heittää hyvästit niin rakuunahevosille kuin Pululle, Kredolle ja Winskillekki, nyyh... Vittuku pitää muuttaa jonnekki Lahteen, evvk kituuttaa siel yksin olemattomil opintotuilla ilman hevosia!
Mutta palatakseni itse aiheeseen... Pitänee esitellä touhun päätähdet tässä heti alkuun. Eli kaksi suomenhevosruunaa, Vili ja Rollo, sekä hurrrjaakin hurrrjempi shetlanninponiori Paavo. Alla Vili ja Rollo ratsastajineen. (Kuva on viime kesältä, eikä oo miun ottama.) Tossa noista satuloista puuttuu satulalaukut, miekat ja kaurapussit.
Rollo on vakaa kuin kallio. Se on hyvin kiltti ja leppoisa ruuna, jolla ei oo kiire minnekään. Hoitaessa se aina seisoa nököttää paikallaan toista takajalkaa leputtaen, silmät puoliummessa ja alahuuli rentona. Se avaa suunsakin valmiiksi kun sille vaan suitsia näyttää. Rollo on aika mainio pakkaus. Vili on sitten vähän eloisampi, se harrastaa joskus ryntäilyä taluttaessa ja toheltaa omiaan harjatessa. Ratsastaessa sillä on virtaa vaikka muille jakaa mutta se on silti selväpäinen hevonen eikä säiky kaupungilla turhia. Ite oon jotenki ihastunu tohon Viliin, se on vaan niin hellyyttävä hulivili. Toki Rolloki on ihana, varsinainen nallekarhu. Mut sit tää koplan kolmas jäsen: Paavo the hurrrja ori. Se on siis Vilin seuraneitinä ja varsinainen vintiö.
Hepat tuli viime viikolla, kesäkuun viimosina päivinä. Itelläni eka hoitovuoro sattu heinäkuun ekoille päiville. Teen päivä- ja iltavuoroja koska aamuvuoroihin en luonnollisesti jaksa herätä, hehe... Useimmiten oon tallilla molemmat vuorot putkeen eli talleilua kertyy 7-9 tuntia päivässä + matkat. Lyhyesti selitettynä päivähoitaja antaa hevosille päiväheinät tarhaan ja laittaa ne kuntoon kaupunkiratsastusta varten. Iltahoitaja ottaa hevoset vastaan kaupungilta, vie tarhaan ja tuo yöksi talliin sekä syöttää iltaruuat. Tähän väliin mahtuu mm. ponin kanssa touhuilua, vesien kantamista, tallialueen siistinä pitämistä yms. mitä nyt ikinä keksiikään. Välillä hevosia saa halutessaan liikuttaa tallimestarin luvalla, etenkin niinä päivinä (su & ma), jolloin hevoset eivät mene kaupunkiin. Noina samoina päivinä on myös varusteiden viikottainen putsaus.
Tää viikko on ollu kerranki toiminnantäyteinen. Tänää miul oli eka vapaapäivä (taisiis eilen, vuorokausi ehti näkööjään jo vaihtua ajat sitte, hehe). Maanantaina olin päivävuorossa ja putsasin hirveen läjän varusteita. Sit käytiin yhen toisen hoitajan kanssa uittamassa Viliä ja Rolloa. Se oli iha mielettömän kivaa, en oo koskaa ennen päässykkää hevosii uittamaan (enkä ollu ratsastanu ku ties millon viimeks, puol vuotta sit vissii kävin Winskin kyydis). Menin Rollolla ja se otus nautti täysin siemauksin viileessä järvessä pulikoinnista kuumana hellepäivänä. Oli nii sulosta ku toinen vaa huokaili onnesta polskutellessaan. Uittotempauksen jälkeen sainki sit olla märis capreissa koko loppupäivän. Mut ei se mitään! Jotenki koomista et aina ku miul on ollu pitkä tauko ratsastamisesta ni päädyn kutakuinki extempore jonku hevosen selkään maastoon ja ilman satulaa.
Tiistaina olin heinäpellolla koko päivän, oli hurjan kivaa! Lämpötila oli kuulemma varjossa ollu +32 astetta että ilmankos vettä kuluki heinäkuormien välissä litroittain! Sieltä sit illalla pyöräilin aika räjähtäneen näkösenä suoraan ruokkimaa vielä Kredon ja Pulun jonka jälkeen ajelin sit uimarantaan ja ryntäsin vaatteet päällä järveen. Hyvä ettei vesi sihahtanu ku heitin talviturkin. Siellä sit aikani lilluttuani ajelin märissä vaatteissa kotiin ja kotona totesin olevani edelleen ihan tulikuuma vaik yleensä jos vaa kastaudunki järvessä, oon jääkalikka koko loppupäivän. Äitil oli sellane ilme et se soittaa kohta valkotakkiset sedät ku ilmestyin ovelle yheksän jälkeen vettä tippuvana ja kerroin vielä käyneeni ruokkimassa hevosetki heinäpellon jälkeen. Olin aika ihmeissäni etten ollu palanu auringossa vaik muistutan albiinoa ja laitoin vaa aamupäivällä aurinkorasvaa ja hypin siel paahtees lähemmäs kuus tuntii. Hassua oli myös et miut ei ahdistanu se kuumuus yhtään. Oli ku koko päivän ois seisonu saunassa mut silti oli jotenki mukava, lämmin ja rento olo. Hihi, miu kädet on vieläki naarmuilla heinäpaalien nostelusta ja kantamisesta. Ja nilkat myös, tosin suurimmasta osasta naarmuja on kiittäminen noita pikku läheisriippuvaisia torakynsijyrsijöitä, joilla on kiva tapa kiivetä jalkaa pitkin syliin oli miulla pitkät housut tai ei.
Keskiviikkona menin hyvissä ajoin tallille ja tein päivä + iltavuoron. Elelin koko päivän hienosti puolellatoista litralla vettä ja yhellä Mars-patukalla. Pyöräilin 11 km kotiin kaiken päätteeks siinä helteessä ja olin kutakuinki kuollu sitku viimein selvisin kotiin asti. No ei siin mitää, join varmaa litran vettä, söin pari voileipäkeksii ja ryntäsin seuraavalle tallille ruokkimaan ja tarkastamaan Pulun ja Kredon + laittamaan Pulun pikkuaitaukseen yöks pois laitumelta ku se ahmii sitä ruohoo semmost vauhtii et sen 130 cm satulavyö ei meinaa ees mennä kii. Sitku kotiuduin siltä reissulta ni ruoka kyl maitto.
Torstain miul piti olla vapaapäivä mut päivä- ja iltahoitaja oli perunu viime hetkellä joten Saila pääs taas hommiin. Pyöräilin tallille puoliltapäivin ja hyvä etten saanu matkalla lämpöhalvausta. Päivävuoros miul oli onneks kaverina yks kiva tyyppi, jonka kans tein monta vuoroo viimeki kesänä. Heppoi käy kyl sääliks ku ne joutuu tossa helteessä kantamaan kolme tuntii päälle sadan kilon taakkaa selässään pitkin kaupungin katuja... Mut yritän aina viilentää niit parhaani mukaan ku ne tulee takasin ja onneks ratsastajatki pyrkii ottamaa mahollisimman rauhallisesti ja seisoskelemaan varjosissa kohdissa ku niilläki ihan mukavan paksut takit ja muut päällään on. Varsinaista touhua tää perinneratsastus kyl! Mut hyvin on hepat silti jaksanu, loisto-otuksia! Iltatallin jälkeen sit taas pyöräilin suoraan ruokkimaa ne kaks hopottia (+ viilentämään Pulun kylmällä vedellä) eli 11 kilometriin tuli 5 km mutka. Mutta mitäpä sitä ei hevosten eteen tekis? :D Hoitajat ku saa käydä Sotilaskodissa eli Sotkussa ostamassa evästä ja siel on halpoi ja mielettömän hyvii munkkeja ni arvatkaas vaa kuka eli koko päivän Sotkun munkeilla... heee. Söin sellasen aamupalaks ja lounaaks ja meinasin käyä ostaa vielä välipalakski mut mokoma oliki jo menny kii!
Yks päivä muuten keskustassa oli kaatunu joku nosturi, joka oli tuhonnu jonku ravintolan ja jonku muun rakennuksen rysähtämällä niiden päälle. Kuulin vaa joltain hoitajalta et hevoset oli ollu just sillo siin ihan vieressä ja ne oli vaa kattonu täysin rauhallisina sitä rysäystä, ihanku ois maailman luonnollisin asia et nostureita kaatuilee kaupungilla niskaan. Nuo kaks on kyl loistavia hevosia tohon perinneratsastustarkotukseen, ei voi muuta sanoa.
Laitan johonki muuhun postaukseen sit juttua Pulusta ja Kredosta (+ ehkä myös vähän Winskistä) ku tää nyt vähä venähti. Aamul pitäs jaksaa raahata ittensä ylös ja tallille päivävuoroon, tosin tällä kertaa ottamaan hevosia vastaan kaupungilta ku lauantaisin ne lähtee sinne aikasemmin. Ihanaa ku on jotain tekemistä!!
0 Comments:
Post a Comment